Kurssikerta 7: Kyllä, kaikki pitää tehdä itse!

Seitsemäs kurssikerta oli lähes kokonaan itsenäistä
työskentelyä, sillä kurssikerran työnä piti valmistaa viimeinen taidonnäyte
hyödyntämällä kaikkea aiemmin opittua. Tätä kurssityötä tehdessä tuli ainakin käytännössä huomattua, miten maantieteilijän tulee olla kaiken osaava diletantti.
Kurssikerran työtä tehdessä tulin toimineeksi ainakin tilastotieteilijänä, graafikkona,
kartografina, IT-osaajana, espanjan kielen kääntäjänä, matkailumaantieteilijänä,
kriitikkona ja analyytikkona.

Mikko Raninen huomauttaa blogissaan, että kovin harva lähti
tekemään lopputyötään Suomesta, ehkä siksi, että ulkomaat olivat monien
mielestä paljon kiintoisampia. Oma lopputyönikään ei ole Suomesta, vaan Espanjasta.  Kotimaata tutkitaan nimittäin todella paljon, mikä sinänsä on oikein hyvä asia, mutta vaihtelu virkistää ja pakottaa käyttämään erilaisia lähteitä ja tutkimaan ilmiöitä erilaisessa ympäristössä. Yhdyn Aino Matikaisen blogissaan kertomaansa mielipiteeseen siitä, miten omatoiminen kokeileminen MapInfolla voi olla hieman pelottavaa, sillä kohdattavien ongelmien ratkaiseminen ja korjaaminen voi viedä hyvin paljon aikaa, sillä käytettävät aineistot ovat usein laajoja ja ohjelman toiminnot moninaisia. Olen kyllä huomannut, että yleensä kohdattavien ongelmien syy on aivan pikkumainen, yleensä joku unohtunut rasti jostain toiminnosta tai käytettävien aineistojen erilaisuus.

Etukäteistyönä meidän tuli etsiä pohjakartta ja valmiiksi aineistoa.
Muistan vielä, miten lukion aluetutkimuskurssilla etsin tilastoja ja tietoja monta
päivää. Ajankäytön optimoimiseksi hankin tutkimusaineistoni samalta taholta, jota
käytin Kanariansaarista tekemääni aluetutkimukseen, eli Espanjan tilastokeskuksen,
Instituto Nacional de Estadistican, INEbase-sivustolta (<http://ine.es/en/welcome_en.htm>). Vaikka sivusto oli tuttu, tiedon
etsimisessä meni paljon aikaa, sillä tiedot ja haut ovat osittain englanniksi,
osittain espanjaksi saatavilla. Koska en ole koskaan opiskellut espanjaa, oli tietojen
etsiminen edelleen kaikilla 19 Espanjan matkallani oppimallani turistiespanjalla melko vaikeaa. Koska tilastojen etsimisessä meni paljon aikaa, aloin jo tehdä karttapohjaani, mikä oli oikea ratkaisu, sillä siihen kului suurin osa ajasta.

Löysin tiedotusblogista löytyneen Maplibrary-sivuston linkin
kautta suoraan MapInfo-aineiston Espanjasta, jonka latasin ja toin MapInfoon
tallennettuani sen ensin koneelle muutamassa eri tiedostomuodossa. Kartta esitti
Espanjan kuntia, joita oli silmämääräisesti lähemmä tuhatkunta. Alueita
suositeltiin olevan noin 20, joten päätin jakaa alueeni itsehallintoalueisiin,
joita oli 19. MapInfo ei kuitenkaan pystynyt tekemään niille itse konkreettista
rajaa, vaan ne täytyi piirtää tai itse asiassa digitoida. Ensiksi alueet piti
valita select-toiminnolla. Tässä kohtasin ensimmäisen ongelman, sillä jostain
aivan kummallisesta syystä neljättä itsehallintoaluetta rajatessani ei select-, SQL-select– tai edes select-all-komento toiminut. Seuraavana päivänä sain sen kuitenkin taas toimimaan javeikkaan, että jokin rasti oli taas jostain unohtunut valita..

Fanny Rehula kommentoi omassa blogissaan, että kuinka hienoa oli, ettei hänen tarvinnut piirtää rajoja. No, itsehän piirsin ne kaikki. Toisaalta tämä oli hyvä asia, sillä se vahvisti mielestäni heikointa osaamistani MapInfon käytössä, eli itse digitointia. Aivan vapaalla kädellä ei sentään rajoja tarvinnut piirtää, sillä apuna oli snap-toiminto, joka yhdisti kahden pisteen välisen viivan jo valmiina olevia kuntarajoja pitkin. Perttu Heinonen, Jesse Hietanen ja Tuuli Rissanen kertovat omissa blogeissaan, miten helppoa snap-toiminnon käyttäminen oli. Saanen kuitenkin olla eri mieltä. Itsehallintoalueen raja piirrettiin siihen kuuluvien rajakuntien rajoja pitkin, tosin yhden kunnan raja kerrallaan, sillä ohjelma ei osannut yhdistää pidempiä matkoja, koska reittivaihtoehtoja olisi ollut ilmeisesti liikaa. Kuitenkin jostain aivan kummallisesta syystä
MapInfo halusi yhdistää rajapisteet väkisinkin väärää, pidempää reittiä pitkin,
joten noodeja täytyi tehdä tiheämpään, vähintään yksi jokaisen rajakunnan
noodien välille.  Rantaviivan digitoiminen oli erityisen hankalaa rasteriaineiston pohjalta, sillä ohjelma valitsi kuntarajan sijaan noodiksi lähimmän pikselin kulman ja koska ohjelma osasi jatkaa seuraavaa rajaa vasta kuntarajojen noodien kautta, täytyi zoomata
kartta usein todella pieneksi, jotta tämän yhden pikselin reunan matkan kuntarajan
noodiin sai digitoitua. Melko ärsyttävää, mutta pitkä piirtämisen jälkeen se lopulta onnistui.

Seuraava ongelma oli, miten saada yhdistettyä erilliset alueet, kuten Baleaarien saaret ja Kanariansaaret, jotka koostuivat useista saarista, mutta kuuluivat yhteen eli ne piti saada yhdeksi objektiksi. Helsingin yliopiston itseopiskelutila Aleksandriassa tämä ei jostain aivan kummallisesta syystä onnistunut, mutta Kumpulassa asia hoitui konsultoituani vielä kurssin vetäjän, Arttu Paarlahden kanssa. Kolmas digitointiin liittyvä asia, ei niinkään ongelma, sillä tähän löytyi toimintaohjeet kurssikerralta neljä, jolla digitoitiin Pornaisten keskustaa. Espanjassa on nimittäin muutama kummallisuus, nimittäin osa kunnista on itsehallintoalueiden eksklaaveja toisen itsehallintoalueen
sisällä, mikä on aika kummallista. Nämä eksklaavit sain kuitenkin yhdistettyä
oikeisiin itsehallintoalueisiin leikkaamalla niitä ympäröiviin maakuntiin
kuntien kohdalle reiät ja liittämällä leikatut kunnat samalla tavoin kuin saaretkin
oikeisiin alueisiin.

Valitessani select-toiminnolla itsehallintoalueita digitoitavaksi, huomasin jälleen kerran, miten tarkka kyselyjä ja aineiston muokkauksia tehtäessä on yhteensopivuuden kanssa oltava. Itsehallintoalueiden nimet olivat nimittäin espanjaksi ja sisälsivät aksentteja
ja ñ-kirjaimia. Lisäksi joidenkin alueiden nimissä esiintyi sanat Region ja
Comunidad sekä yhdessä myös jälkimmäisen sanan paikalliskielen versio
Comunitat. Yksi pienikin virhe esti hakukyselyn tekemisen.En ollut onneksi ainoa, joka painiskeli tämän ongelman kanssa, sillä myös Jenni Elonen kertoo blogissaan törmänneen samanlaiseen ongelmaan. Lopputuloksessa näkyy kaikkien näiden itsehallintoalueiden nimet niiden tunnistamisen helpottamiseksi. Tästä kyllä saanen palautetta, että miksi nimet ovat espanjaksi. Joillakin itsehallintoalueilla on toki suomenkielinen nimi, kuten Katalonia ja Kanariansaaret ja Andalusia, mutta ei
kaikilla. Lisäksi jotkut nimet eivät vielä ole vakiintuneet kunnolla Suomen
kieleen. Koska aineistossa nimet olivat virallisia nimiä, en ryhtynyt muuttamaan
niitä, sillä niiden virallinen suomennos olisi saattanut olla väärä. Nimet voidaan
kyllä helposti ymmärtää, kuten Cataluña Kataloniaksi ja Andalucia Andalusiaksi.
Itse tunnustan monesti käyttäväni nimeä Andalucia. Voidaan myös kuvitella, että
sanamuotokiista olisi samanlainen kuin suomenkielisen pitsa-sanan ja ehkä
yleisemmin käytetyn sanan Pizzan välillä.

Lopulta pääsin tuomaan karttaesitykseeni aineistoa. Lopulta
päädyin ehkä yksinkertaiseen, mutta sinänsä mielenkiintoiseen aiheeseen
nimittäin matkailijoiden oleskeluaikoihin itsehallintoalueilla.  Karttani (kuva 1) esittää koropleettina matkailijoiden oleskeluajan itsehallintoalueilla ja graduated-ympyröinä matkailijoiden määrän. Molemmat tiedot ovat vuoden 2010 tietoja. Tietoja etsiessä ongelmaksi koitui se, että monet tilastot, joita aioin vertailla, olivat eri vuosilta,
mikä tarkoittaa, että ne eivät ole kunnolla vertailukelpoisia, mihin myös Iiris
Karvinen kiinnittää blogissaan huomiota.

 

—Kuva 1. Matkailijoiden lukumäärä (esitetty graduated-ympyröinä) sekä heidän keskimääräinen oleskeluaika (esitetty koropleettina) Espanjan itsehallintoalueilla vuonna 2010

Espanja on Euroopan hyvin suosittu matkailumaa ainakin
Euroopan mittakaavassa yli 70 miljoonalla matkailijalla (INE). Suosittuja
turistialueita on lukuisia: Costa Brava ja Barcelona Kataloniassa, Costa Blanca
Murcian alueella, Costa del Sol ja Costa del Luz Andalusiassa sekä koko Baleaarien
saaret ja lähes kaikki Kanariansaaret. Matkailijoiksi lasketaan puolestaan kaikki
henkilöt, jotka oleskelevat kotipaikkakuntansa ulkopuolella vähintään yhden yön
mutta kansainväliset matkailijat alle vuoden ja kotimaan matkailijat alle puoli
vuotta. Tuona aikana ei matkailija ole työsuhteessa matkakohteessa.

Aino Ropponen muistuttaa blogissaan, että aineistojen luokat
pitäisi olla lukijaystävällisiä. Tästä syystä pyöristin oleskeluajat kokonaisiksi
vuorokausiksi matemaattisen tavan mukaisesti, sillä on yleensä kätevämpää
ilmoittaa, että matkailijat yöpyivät Kanariansaarilla keskimäärin 8 vuorokautta
kuin että he yöpyivät 8,38 vuorokautta. Pyöristykset tein suoraan niin, että esimerkiksi
3,5 pyöristettiin 4:ksi. Koko aineiston luokkajaon tein tästä syystä itse, mutta
niin, että erilaiset arvot olisivat parhaiten erotettavissa. Valitettavasti
Ceutan ja Melillan eksklaaveista ei ollut tietoa, mutta näiden pienten, muutaman
tuhannen asukkaan yhteisön tiedot eivät ole merkittäviä.

Koropleettikartan värisävyksi valitsin sinisen, joka muuttuu
pienissä arvoissa vaaleanpunaiseksi. Tämän tein ihan kokeilemisen
mielenkiinnosta ja tulos näytti esteettisesti hyvältä. Graduated-ympyrät
värjäsin keltaisiksi, jotta ne erottuisivat hyvin koropleettikartan taustasta. Ympyröiden
koon säätäminen oli vaikeaa, koska erot olivat hyvin suuria.Esimerkiksi Extrmaduran ympyrä on melko pieni ja Kanariansaarten ympyrä taas niin suuri, että se peittää ainakin Teneriffan, mitä pidän hieman ikävänä, mutta toisaalta karttaa ei ole tarkoitus käyttää luonnossa, joten kaikkien alueiden erottuminen ei ole elintärkeää, kunhan lukija voi yhdistää tiedon alueeseen. Olisin toki onnellinen, jos MapInfon jostain sopukasta
löytyisi CorelDrawn tavoin transparecy-toiminto, jolla ympyrät saisi läpinäkyviksi. Eira Linko tosin toteaa blogissaan, että vaikka MapInfolla voi tehdä monia asioita, niin loppujen lopuksi muokkausmahdollisuuksia on vain rajallinen määrä, joista täytyy valita. Jotkut kartografiset valinnat eivät siis johdu aina yksistään kartantekijästä, vaan myös ohjelmiston rajoitteista.Toki esimerkiksi Ainokaisa Tarnanen on käyttänyt omassa karttaesityksessään ”reiällisiä” ympyröitä, mutta itse näin, että oman karttani tieto oli paremmin visuaalisesti esitettävissä kokonaisilla ympyröillä.

Valmiilta kartalta (kuva 1) nähdään ehkä odotetusti, että
suurin osa matkailijoista keskittyy suurille turistialueille. Ylivoimaisesti
eniten yöpyjiä (yli 20 miljoonaa) oli Kanariansaarilla. Toisella sijalla oli
Baleaarit lähes 10 miljoonalla matkailijalla. Tämän perässä tulivat Andalusia,
Katalonia ja Comunitat Valenciana noin 5 miljoonalla matkailijalla. Andalusian
matkailijamäärä suhteessa muihin itsehallintoalueisiin oli yllättävä, sillä
kuvittelin sen olevan kärjessä, koska esimerkiksi lähes koko Costa del Sol on
rakennettu täyteen loma-asuntoja ja olisi esimerkiksi 501 Must Visit Cities -kirjan mukaan yksi koko maailman suosituimmista lomakihteista (501 Must Visit Cities, 2008.  Manguel, P. toim.). Mutta ehkä monet asuvat siellä vakituisesti,
eikä heitä silloin lasketa matkailijoiksi. Kartalta voidaan havaita, että
matkailijoita on vähiten sisämaan itsehallintoalueilla, jotka ovat pinta-alaltaan
kuitenkin suuria. Syynä tähän lienee se, että näillä alueilla ei ole matkailijoille
intressejä. Toisaalta myös valtion matkailuidentiteetti vaikuttaa siihen, mille
alueille matkailu keskittyy. Esimerkiksi Espanjaa mainostetaan monesti aurinko-
ja rantalomalaisille, mistä johtuu etelä- ja itärannikon suosiot matkailualueina.
Vähäisen matkailun alueisiin ei matkailualalla siis kiinnitetä huomiota. Odotin
kyllä, että esimerkiksi Galiciassa kävisi enemmän matkailijoita, sillä joka vuosi
kyseisen itsehallintoalueella olevan Santiago de Compostelan kaupunkiin tekee
lukuiset ihmiset pitkän pyhiinvaellusmatkan. Tämä ei kuitenkaan kartalla näy
matkailijoiden määrissä.

Kun tarkastellaan matkailijoiden keskimääräistä  oleskeluaikaa, huomataan, että ne alueet joilla on käy vähän matkailijoita, jää  myös matkailijoiden keskimääräinen oleskeluaika pieneksi, keskimäärin noin  kolmeen vuorokauteen. Suosituilla matkailualueilla keskimääräinen oleskeluaika  on noin viikko eli 7 päivään. Pisimpään oleskellaan Murcian alueella, jossa  oleskeluaika on keskimäärin kymmenen päivää. Alueella ei kuitenkaan ole  matkailijamäärältään viiden suurimman joukossa. Andalusiassa puolestaan keskimääräinen oleskeluaika jää vain noin kuuteen vuorokauteen. Tämä tuli minulle pienenä yllätyksenä, sillä luulin, että Andalusiassa tai Kanariansaarilla vietettäisiin  pisimpiä aikoja. Toisaalta hypoteeseihini voi vaikuttaa myös se, että Murcian seutu on Suomessa hieman tuntemattomampaa, koska alueelle ei ole vuosiin tehty suuria seuramatkoja.

Kartalta nähdään poikkeuksia eli täyttä korrelaatiota näiden ilmiöiden välillä, eli matkailijoiden määrä olisi suoraan verrannollinen matkailijoiden keskimääräiseen oleskeluaikaan, ei ole. Tämä on myös loogista, kun katsotaan suurinta poikkeusta eli pääkaupunki Madridia. Oleskeluaika Madridissa on lyhyt, mutta matkailijoita on yli miljoona. Syy on yksinkertaisesti siinä, että Madridissa käy erilaisia matkailijoita kuin esimerkiksi Baleaarien saarilla. Madridissa käydään lyhyillä kaupunkilomilla, jotka kestävät yleensä viikonlopun, kun taas Baleaareilla, kuten myös Kanariansaarilla, Kataloniassa ja Comunitat Valencianassa matkailijat ovat yleensä aurinkolomalla, ja kestoajasta päätellen monet ovat valmiiksi järjestetyillä, viikon kestävillä charter-matkoilla, joiden matkailuintressi on aurinko- ja rantalomamatkailu eli SSS (Sun,Sea,Sand). Sen sijaan kummallista on, että Kataloniassa, missä suurin matkailukeskittymä on Barcelonan suurkaupunki,
oleskeluaika on pitkä, mikä tarkoittaa sitä, että tällä alueella on monenlaista
matkailua, tai matkailijat viipyvät poikkeuksellisen pitkään Barcelonassa.  Kaupunkilomien vaikutus näkyy myös esimerkiksi Cantabrian maakunnassa, missä Bilbaon kaupunki, jossa vetovoimatekijänä on esimerkiksi Guggenheim-museo, tuo varmaan alueelle viikonloppumatkailijoita. Nykyään monet matkailualueet ovat kehittymässä monipuolisemmiksi, eivätkä lokeroidu tiettyyn matkailukategoriaan. Esimerkiksi yksi Andalusian suosituimmista matkailukohteista ei ole hiekkaranta, vaan Alhambran palatsi Granadassa, Sierra Nevadan vuoriston juurella. Myös esimerkiksi Kanariansaaret ovat satsaamassa perinteisen rantalomaturismin lisäksi myös luontomatkailuun.

Kuva 2. Alhambran palatsi Granadassa, Andalusiassa on alueen suosituimpia matkailukohteita. Pääpalatsin sisäänpääsyliput oli ainakin syksyllä 2011 myyty loppuun monen viikon päähän. Andalusian matkailuimago on silti SSS-turismissa.(P. Lammi).

 

Kuten Eira Linko kommentoi blogissaan, myös minä tunnen
itsessäni ehkä silloin tällöin perfektionistin vikaa. Huomasin vasta kartan
julkaisemisvaiheessa, että legendassa arvot oli esitetty esimerkiksi 5-7 ja
7-9, vaikka oikeasti niiden kuuluisi olla 5-6, 7-9, koska esitettävät arvot on
muutettu kokonaisluvuiksi. Siispä karttaesitys kävi pikaisessa uusinnassa.
Kuitenkin päätin lisätä karttaesityksen haastavuutta ja siksi laadinkin sen rinnalle
kartan (kuva 2), jossa ympyrät on korvattu ympyrädiagrammeilla, jotka esittävät
espanjalaisten ja ulkomaisten turistien välisen jakauman, minkä avulla voidaan
vertailla kotimaisten ja ulkomaalaisten matkailijoiden lukumääriä.

 

Kuva 3. Matkailijoiden lukumäärä sekä espanjalaisten ja ulkomaalaisten osuudet (esitetty ymprädiagrammeina) ja matkailijoiden keskimäärinen oleskeluaika (esitetty koropleettikartalla) Espanjan itsehallintoalueilla vuonna 2010.

Kuten kartasta voidaan päätellä, espanjalaisia matkailijoita
on määrällisesti ulkomaalaisia vähemmän. Se voidaan päätellä siitä, että
suositummissa lomakohteissa, kuten Kanariansaarilla ja Baleaarien saarilla
espanjalaisten osuus on vain murto-osa ulkomaisiin verrattuna. Voidaan myös
todeta, että Espanjalaiset eivät suosi täysin samoja kohteita, kuin
ulkomaalaiset, mutta täytyy muistaa, että ympyrädiagrammeissa vain
matkailijoiden kokonaismäärät ovat absoluuttisia ja ne on esitetty kuvan 1
tapaan graduated-tyylillä. Sen sijaan diagrammissa näkyvät espanjalaisten ja
ulkomaalaisten matkailijoiden määrät ovat suhteellisia. Voimme kuitenkin
havaita, että vähäisen matkailun alueilla matkailijakunta koostuu pääasiassa espanjalaisista,kun taas suosituilla matkailualueilla dominoivassa asemassa ovat monesti ylivoimaisesti ulkomaalaiset matkailijat. Eniten espanjalaisia matkailijoita
näyttäisi kartan mukaan vierailevan Comunitat Valencianassa, missä melkein
puolet lähes kuudesta miljoonasta matkailijasta.  Myös Andalusiassa ja Kataloniassa vierailee paljon espanjalaisia matkailijoita.Pääkaupunki Madridissa matkailijoiden jakautuminen espanjalaisten ja ulkomaalaisten matkailijoiden kesken melko tasainen.

 

Loppuyhteenvetona voidaankin jakaa hieman alueita. Espanjan
keski- ja pohjoisosissa vieraili koko Espanjaan nähden vähiten matkustajia ja
erot suosittuihin matkailualueisiin ovat suuria. Näillä alueilla myös yövytään
vain vähän aikaa, pohjoisrannikolla kuitenkin keskimäärin yhden yön enemmän.  Madrid ja Bilbao ovat puolestaan esimerkkejä kaupungeista, jotka vetävät matkailijoita lyhyille lomille, joille lähtevät molemmat kohderyhmät. Välimeren puoleisella rannikolla ulkomaalaisia matkailijoita on jonkin verran paikallisia enemmän, mutta matkailijoiden
lukumäärät pyörivät miljoonissa. Näillä alueilla oleskellaan keskimäärin viikon
verran. Eniten matkustajia vetävät Kanariansaaret ja Baleaarien saaret, joissa
ulkomaalaisten matkailijoiden määrät on moninkertaisia. Matkojen keskimääräinen
pituus on yksi viikko. Murcian alueella vietetään eniten aikaa, noin kymmenen
päivää.  Matkailijakunta on kuitenkin muihin rannikon itsehallintoalueisiin nähden hieman pienempi, mutta matkailijakunta koostuu pääosin espanjalaisista.  Sitä
voitaisiinkin ehkä pitää espanjalaisten ”piilopaikkana”.  Kartta todista osittain, että Espanjan matkailuimago on SSS (Sun,Sea,Sand). Kuitenkin myös esimerkiksi kulttuurimatkailua alueilla on ja ne ovat mitä ilmeisimmin nostamassa suosiotaan, mutta nämä intressit sijaitsevat pääosin samoilla alueilla, missä on myös SSS-turismia.

Kun ryhdyin katsomaan, mistä aiheista muut kurssilaiset olivat tehneet, niin huomasin Fanny Taxellin tehneen myös Espanjasta. Kun vertasin omaa karttaani Fannyn tekemään karttaan Espanjan työttömyysasteesta samoilla alueilla, huomasin, että suosituilla matkailualueilla on myös suurta työttömyyttä. Olisiko näillä jonkinlaista korrelaatiota? Olisiko matkailubisnes kuitenkin epävarma ala, joka lisäisi työttömyyttä, ehkä tiettyinä aikoina, vaikka matkailu on yleinen työllistäjä?

Kun kartat olivat lopulta valmiina, ne täytyi sommitella ja Kanariansaaret
täytyi liittää karttaesitykseen omassa, erillisessä laatikossa, sillä ne
sijaitsevat niin kaukana, ettei niitä olisi saanut esitetty samassa
karttaikkunassa. Tämä karttojen liittäminen Corel Paintshopissa oli minulle uusi
asia, mutta onneksi se sujui ongelmitta. Tämäkin asia oli hyödyksi, sillä muita
vastaavia valtioita, joilla on mantereesta kaukana sijaitsevia alueita, yleensä
saaria, joiden liittämiseen tarvitaan erillinen karttaikkuna.  Lopputulos näyttää ihan hyvältä, mutta esimerkiksi Kanariansaarten graduated-ympyrä ja ympyrädiagrammi eivät tuo niin suurta eroa esimerkiksi Baleaarien saariin, vaikka kartat ovat samassa
mittakaavassa ja arvot oikein. Silti ympyröiden koko luo optimaallisen harhan,
eli ympyröiden koko ei näytä kasvavan samassa suhteessa, vaikka pinta-alaltaan
ne sen kyllä tekevätkin. Siksi muistutan, että myös lukijalla on vastuu kartan
informaation tulkitsemisessa.

Lähteet:

Manguel,P.(2008; toim.), 501 Must Visit Cities, 557p. Octopus Publishing Group Limited.

Elonen, J. (2012). TVT3-blogi. 18.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/jennielo>

Heinonen, P. (2012). TVT3-blogi. 17.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/perttuhe/>

Hietanen, J. (2012). TVT3-blogi.17.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/johietan/>

Holiday Dwellings Occupancy Survey. Year 2010 (2011).Instituto Nacional de
Estadistica.15.3.2012. <http://www.ine.es/jaxi/menu.do?type=pcaxis&path=/t11/e162eoap/a2010&file=pcaxis>

Karvinen, I. (2012). TVT3-blogi. 18.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/iiriskar/>

Linko, E. (2012). TVT3-blogi. 17.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/elinko/>

Spain (2012). 27.2.2012. Maplibrary. 27.2.2012.< http://www.maplibrary.org/stacks/gadm/ESP/index.php>

Matikainen A.(2012) TVT3-blogi. 17.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/ainooika/>

Miettinen,N. (2012). TVT3-blogi. 17.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/nkmietti/>

Paarlahti, A. (2012). TVT3-Geoinformatiikka 2012,
tiedotusblogi. 21.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/tvt3-2012/>

Raninen, M.(2012).TVT3-blogi. 17.3.2012.<https://blogs.helsinki.fi/mraninen/>

Rehula, F.(2012). TVT3-blogi. 17.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/frehula/>

Rissanen, T. (2012). TVT3-blogi. 17.3.2012. https://blogs.helsinki.fi/tuulriss/>

Ropponen, A. (2012). TVT3-blogi. 17.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/ainoropp/>

Tarnanen, A. (2012). TVT3-blogi. 17.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/atarnane/>

Taxell, F. (2012). TVT3-blogi. 17.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/fataxell/>

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *