Tällä kertaa syvennyttiin teemakarttoihin entistä tarkemmin. Käsittelyssä oli koko teemakarttojen kirjo diagrammeista 3D-karttoihin, joista saamaamme tietoa sovelsimme heti itsetehdyssä teemakartassa. Tein karttani taajama-asteen ja ulkomaalaisten lukumäärän mahdollisesta suhteesta Uudellamaalla sekä Itä-Uudellamaalla. Teemakarttatyyppinäni on koropleettikarttaan yhdistetty graduated-teemakartta, jossa symbolin koko kuvaa kunnan absoluuttista ulkomaalaisten lukumäärää. Alla olevassa koropleettikartassa, jossa taajama-aste on ilmoitettu kunnittain, värin intensiteetin kasvu merkitsee taajama-asteen kasvua.
Taajama-asteen aineisto on luokiteltu viiteen luokkaan kvantiilein eli jokaisessa luokassa on sama määrä havaintoja. Histogrammista nähtiin, että aineisto on varsin tasaisesti jakautunut, joten kvantiilit tai tasaväliset luokkarajat ovat toimivia luokitteluperusteita. Tasavälisen ja kvantiilin välillä ratkaisi se, että Helsingin rajakuntien erot taajama-asteessa tulivat kvantiililuokittelussa paremmin esiin. Nyt karttaa katsoessani on Mert Sasioglun (2011) lailla todettava, että luokittelua olisi voinut parantaa, ainakin taajama-asteen kohdalla. Viisi luokkaa tekevät kartasta nimittäin sekavan.
Vaikka hypoteesi ulkomaalaisten lukumäärän ja taajama-asteen välillä oli hyvin pikaisesti kehitetty, osoittautui se kartalla varsin todelliseksi. Korkean taajama-asteen alueella, toisin sanoen pääkaupunkiseudulla, myös ulkomaalaisten lukumäärä on korkein. Vastaavasti sekä taajama-aste että ulkomaalaisten lukumäärä vähenevät liikuttaessa kauemmas Helsingin läheisyydestä . Riippuvuutta vahvistaa myös se, että Keravalla ja Järvenpäässä, joissa taajama-aste on korkea, ulkomaalaisten määrä on selvästi ympäristöä suurempi, vaikka kunnat eivät sijaitse aivan Helsingin välittömässä yhteydessä.
Suuremmat keskukset yleisesti houkuttelevat niin valtaväestöä kuin ulkomaalaisiakin työmarkkinoillaan, joiden laajuuden yhteyttä taajama-asteeseen havainnollistaa Sasioglun (2011) kartta, mutta ulkomaalaiset sijoittuvat pääkaupunkiseudulle myös siksi, että alueelle on muodostunut ja muodostumassa voimakkaita maahanmuuttajien keskittymiä. Ilmiö on erityisesti nähtävissä Helsingin lähiöissä, joissa segregaatio voimistuu ja tietyissä lähiöissä on selvästi enemmän maahanmuuttajia, kun taas joissakin lähiöissä ei maahanmuuttajia juuri ole. Keskittymien syntyyn vaikuttaa poliitikkojen erityisesti suosima selitys maahanmuuttajien hakeutumisesta samoille alueille oman kulttuurinsa piiriin. Todellisuudessa merkittävä tekijä on myös useiden maahanmuuttajien (pääkaupunkiseudun näkökulmasta) heikko sosioekonominen asema, joka ohjaa heidät samoihin taajamiin, muun muassa kaupungin vuokra-asuntojen vuoksi ja yksinkertaisesti myös sen perusteella, miltä alueilta maahanmuuttajille annetaan asuntoja. Esimerkiksi Helsinki jakautuu jo sosioekonomisin perustein karkeasti vauraampan länteen ja köyhempään itään, jonne on myös syntynyt maahanmuuttajien keskittymiä.
Kaikki tilaston ulkomaalaiset eivät suinkaan ole milläänlailla huonossa sosioekonomisessa asemassa, mutta kartassa ilmenevä keskittyminen pääkaupunkiseudun kuntiin sekä yhteys taajama-asteeseen viittaavat selvästi jatkuvaan keskusteluun voimistuvasta segregaatiosta, maahanmuuttajista ja lähiöistä.
Lähteet:
Sasioglu, M. (2011). Kurssikerta 2 – Creating additional thematic maps. Mert Sasioglu & TVT3, Helsingin yliopisto. 20.3.2011. <https://blogs.helsinki.fi/sasioglu/>