Anna Leonowicz käsittelee artikkelissaan Two-variable choroplethmaps as a useful tool for visualization of geographical relationship päällekkäisten teemakarttojen toimivuutta kartografisissa esityksissä. Leonowicz vertaa kahden muuttujan koropleettikarttaa yleisemmin käytettyyn yhden muuttujan koropleettikarttaan erityisesti levinneisyyden ja riippuvuussuhteen tulkinnan näkökulmasta. Artikkelin sekä siinä esitellyn kokeen lopputuloksena on, että kahden muuttujan koropleettikartta on pätevä esitettäessä ilmiöiden riippuvuussuhteita, kun taas yleisesti kartan ja erityisesti ilmiöiden levinneisyyden ja sijainnin tulkinta voi olla hankalampaa. Yhden muuttujan koropleettikartat sen sijaan todetaan toimiviksi sijainnin esittämiseen, mutta riippuvuussuhteita vertailtaessa kartan tulkinta on hankalampaa. Artikkelissa myös painotetaan, että pällekkäisten teemakarttojen tulkinnan mahdollinen vaikeus voi hyvinkin olla seurausta epäpätevästä visuaalisesta esitystavasta, esimerkiksi värien sekavuudesta taikka luokkien liian suuresta määrästä.
Päällekkäisten koropleettikarttojen legenda on myös aivan oma asiansa ja luo näin lisää haasteita kyseisten karttojen tekoon ja tulkintaan. Legenda muodostuu ruudukosta, jossa ruutuja on yhtä paljon kuin kahden esitettävän muuttujan yhdistelmiä, esimerkiksi kolmeen luokkaan luokitellussa aineistossa yhdistelmiä syntyy yhdeksän. Muuttujien välistä riippuvuussuhdetta esitetään käyttämällä yhtä väriskaalaa, jossa “tietyt värin sävyt asteikolla kuvaavat suurta relaatiota, toinen väri positiivisia ja kolmas väri negatiivisia residuaaleja” (Jylhä 2011). Toinen muuttujista sijoitetaan legendan pysty- ja toinen vaaka-akselille, jolloin ruudukosta voi nähdä, mikä väriyhditelmä merkitsee mitäkin ilmiön intensiteettiä, kuin xy-koordinaatistoa lukien. Jos luokkia on useita tai jos värit on valittu epäloogisesti, voi legenda yksinäänkin johtaa lukijaa harhaan.
Koska päällekkäisissä koropleettikartoissa vaikuttaisi olevan vielä useampia sudenkuoppia kuin muissa teemakartoissa, on niiden käytössä oltava tarkka niin omien valintojensa kuin käytettävän ohjelmankin kanssa. Esimerkiksi käyttämämme MapInfo-ohjelma antaa kohtalaisen laajan kirjon teemakarttavaihtoehtoja sekä käytettäviä rastereita ja värejä, joten ainakaan vielä en ole todennut valmiiden karttojen näyttävän aivan toivottomasti erilaisilta kuin minkälaisiksi olen ne orastavilla kartografisilla taidoillani suunnitellut. Ohjelma asettaa kuitenkin aina tietyt rajoitukset lopullisen kartan ulkoasulle, esimerkiksi värisävyjen erottuvuudessa. Tämän vuoksi joskus voi ollakin, että ohjelma ohjaa kartan toteutusta, mikä on otettava huomioon karttaa tehtäessä.
Artikkeli ei mielestäni tarjonnut juurikaan uuttaa tietoa, sen verran perusteellisia ovat aiemmat kurssit olleet, joskin kahden muuttujan koropleettikarttojen tekninen toteutus oli uutta. Leonowiczin mukaan päällekkäisten teemakarttojen tomivuus on paljolti riippuvainen kartantekijän valintojen onnistuneiduudesta, kuten voi sanoa kaikkien karttojen olevan. Värien erottuvuus ja kuvaavuus sekä luokkien määrä ja luokitteluperusteet voivat huolimattomasti valittuina tehdä kartasta kuin kartasta sekavan. Leonowiczin tutkimus Varsovan yliopiston oppilailla osoitti myös kartanlukutaitojen merkityksen, sillä koehenkilöt olivat ensimmäisen vuoden maantieteenopiskelijoita ja karttojen tulkinnassa näin ollen oli kokemuksen puutteen mukaista vaikeutta.
Päällekkäiset teemakartat vaikuttavat hyvin tehokkailta kartografisilta esityksiltä. Leonowiczin mainitsema ilmiöiden riippuvuussuhteen vertailu kahdesta erillisestä koropleettikartasta voi johtaa hyvin erilaisiin ja virheellisiinkin tulkintoihin kartan lukijan taidoista sekä aina subjektiivisista päätelmistä johtuen. Kahden muuttujan koropleettikartassa virhetulkinnan määrän uskoisi pienentyvän, kun ilmiöt on valmiiksi visuaalisesti yhdistetty. Joka tapauksessa päällekkäiset koropleettikartat lienevät toimivimpia vain ammattikäytössä, sillä ne vaativat hyvinkin tehtyinä pätevää kartanlukutaitoa.
Lähteet:
Jylhä, M. (2011). Kurssikerta 2., Artikkeli 1. Markus Jylhä – Geoinformatiikkaa, Helsingin yliopisto. 20.3.2011. <https://blogs.helsinki.fi/majylha/>
Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographicalrelationship. Geografija 42:1, 33–37.