Kartografian teorian lisäksi on karttoja tehdessä osattava myös muutama tietotekninen taito, siispä harjoittelimme tietokantojen yhdistelyä ja muokkausta MapInfossa.
Ensimmäinen aineisto oli tietokanta Afrikasta, johon yhdistettiin siivouksen jälkeen toinen tietokanta internetistä. Tämän jälkeen visualisoimme muutamalla kyselyllä timanttikaivosten, öljykenttien sekä konfliktien sijaintia Afrikassa. Harjoitus havainnollisti tietokantaliitosten kätevyyttä esimerkiksi erilaisten riippuvuussuhteiden tutkimisessa, kun pystytään yhdistämään eri lähteiden tietoja. Varsin nopeasti nimittäin huomattiin, että edellä mainittuja seikkoja esiintyy usein samoilla alueilla. Ninna Malisen (2011) sanoin “[k]arttaa tutkimalla voi siis todeta, että luonnonvarojen suuret esiintymät aiheuttavat myös suuria konflikteja alueella asuvien valtioiden tai heimojen kesken”. Laskimme MapInfossa myös eri muuttujien lukumääriä ja lisäsimme tulokset luomaamme tietokantaan.
Vastaavasti tietokantojen aineiston perusteella voisi tutkia luonnonvarojen löytämis- tai avaamisvuosien yhteyttä konfliktivuosiin, jolloin saattaisi löytää viitteitä taisteluihin luonnonvarojen käytöstä ja niiden hallinnasta. Tähän voisi myös käyttää tietoa konfliktien vaikutusalueesta. Samalla voisi verrata, ovatko mahdolliset konfliktit vaikuttaneet luonnonvaralähteiden tuottavuuteen verrattuna konfliktittomiin alueisiin. Tosin nämä kaikki neljä muuttuja, konfliktit, niiden vaikutusalue, timanttikaivokset sekä öljykentät yhdistävästä kartasta huomataan, että konfliktittomia alueita on hyvin vähän, saati alueita, joilla olisi luonnonvaroja, muttei konflikteja (Paarlahti 2011).
Tietokantalii
toksia ja tietokantojen muokkausta tarvittiin myös toiseen tehtävään eli Suomen valuma-alueiden tulvaherkkyyttä visualisoivaan karttaan. Jälleen suoritettiin myös laskutoimituksia, kun tulvaindeksi laskettiin keskiylivirtaamaan ja keskialivirtaaman avulla. Valmiiksi silatusta tietokannasta tehtiin teemakartta, jossa tulvaindeksi esitetään valuma-alueisiin jaetulla koropleettikartalla ja lisäksi järvisyys pylväsdiagrammeilla.
Tulvaherkkyyden alueellisiin eroihin vaikuttavat muun muassa topografia, maaperä ja järvisyys (Salminen, I. 2011). Tulvaherkkyyskartasta voi varsin helposti päätellä tiettyjä syy-seuraussuhteita. Tulvaherkimmät valuma-alueet sijaitsevat koko maan rannikkoa reunustavalla muuta maata pienempien valuma-alueiden vyöhykkeellä, joka erottuu heti tummemmilla sinisen sävyillä. Samoilla alueilla myös järvisyys on pieni, mikä tarkoittaa, että vesi valuu kohtalaisen mutkattomasti laskujokiin tai –jokeen, joka on näin ollen herkkä tulville veden valumisen lisääntyessä esimerkiksi keväällä lumien sulaessa. Tätä voimistaa samaisten alueiden laajat usein savikoilla olevat peltoalueet, joilta lumet esteetömästi sulavat ja kevätsateet valuvat ennen kasvien kasvua Lisäksi tummana erottuvaan vyöhykkeeseen kuuluva Pohjanmaa on jo alavuutensa vuoksi hyvin herkkä tulville. Muualla maassa valuma-alueet ovat laajempia ja järvisyysprosentti korkeampi, jolloin vesi varastoituu useisiin järviin ja laajalle alueelle, eivätkä tulvat näin ollen ole yhtä yleisiä kuin rannikolla.
Lähteet:
Malinen, N. (2011). Afrikan konfliktit. TVT3 – Geoinformatiikka 2011, Helsingin yliopisto. 20.3.2011. <https://blogs.helsinki.fi/ninnamal/>
Paarlahti, A. (2011). Afrikan tietoja. Tiedotusblogi, Helsingin yliopisto. 1.2.2011.<https://blogs.helsinki.fi/tvt3-2011/2011/01/31/afrikan-tietoja/>
Salminen, I. (2011). Kurssikerta 3: Tulvaindeksikartta. Geoinformatiikan ihmeellinen maailma, Helsingin yliopisto. 20.3.2011. <https://blogs.helsinki.fi/inqsalmi/>