Taina Joutsenvirta, Sanna-Marja Heinimo & Sari Koski-Kotiranta

Helsingin yliopiston Opetusteknologiakeskus järjesti keväällä 2005 opettajille suunnatun verkkokurssin Opetuksellinen verkkokeskustelu – tiedon rakentelua vai lörpöttelyä? Kurssi suunniteltiin verkko-opetusta suunnitteleville, ”kokemattomille” verkko-opettajille. Opetuksellinen verkkokeskustelu –kurssin sisällön ja opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen osallistui Helsingin yliopistolta neljä tahoa: Opetusteknologiakeskus (Sari Koski-Kotiranta), valtiotieteellinen tiedekunta (Taina Joutsenvirta), Viikin opetuksen kehittämispalvelut VOK (Sanna-Marja Heinimo) sekä Palmenia (Tiina Lehtonen).

Kurssin tarkoituksena oli tutustuttaa opettajat verkkokeskustelumetodin käyttöön omilla kursseillaan ja antaa kokemuksen verkko-opetuksesta opiskelijan näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli, että kurssin jälkeen osallistujilla olisi valmius ottaa verkkokeskustelu välineeksi omassa opetuksessaan. Kurssille otettiin 24 osallistujaa. Yllätykseksemme suuri osa osallistujista olivat kokeneita verkko-opettajia. Joillakin oli jo viiden vuoden kokemus verkko-opetuksesta. Mukana oli kuitenkin myös muutamia, jotka vasta suunnittelivat verkkokeskustelun käyttöä omassa opetuksessaan.

Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi pidimme tärkeänä kurssin jaksotusta neljään erilliseen kokonaisuuteen ja opiskelijoiden jakamista pienryhmiin. Suunnittelun taustalla oli ajatus, että oppiminen on sosiaalinen ja vuorovaikutteinen tapahtuma, jota pienryhmäkeskustelut tukevat parhaiten.

Kurssi neljässä jaksossa

Kurssi kesti neljä kuukautta. Se rytmitettiin neljään erilliseen jaksoon, joiden välillä oli yleensä parin viikon tauko. Kullekin jaksolle asetettiin omat erityistavoitteensa sekä tehtävät. Jakson verkkoryhmän tehtävä oli suorittaa yhdessä jaksolle asetettuja tehtäviä.

Orientaatiojakso (1 viikko)

Orientaatiojaksossa tavoitteena oli tutustuttaa osallistujat WebCT verkkoympäristöön, verkkomateriaaliin ja muihin kurssilaisiin. Opiskelijoiden tehtävänä oli esitellä itsensä kurssilaisille, sekä pohtia etukäteen annetun materiaalin pohjalta vuorovaikutuksen merkityksestä oppimisessa. Kaikki osallistujat olivat yhteisessä koko kurssin laajuisessa ryhmässä.

Oppimisen ohjausjakso (2 viikkoa)

Oppimisen ohjausjakson tavoitteena oli esitellä osallistujille tarkasti strukturoitu verkkokeskustelu yhtenä ohjausmenetelmänä. Osallistujat jaettiin neljään kuuden hengen ryhmään. Kullakin ryhmällä oli oma ohjaaja. Keskustelua varten osallistujille annettiin tehtäväroolit (innovaattori, pohdiskelija, soveltaja ja koordinaattori). Tehtävänä oli lukea verkkokeskustelun ohjaukseen liittyvä artikkeli ja tuottaa siitä yhdessä lyhyt pohdinta aiheesta ”soveltuuko verkkokeskustelu yliopisto-opetuksen menetelmäksi”. Jokaisen piti osallistua keskusteluun ainakin kolmella viestillä ja huolehtia siitä, että roolina oleva näkökulma tulee keskustelun aikana esille.

Toisena tehtävänä oli aloittaa oman suunnitelman luonnostelu ja jättää suunnitelman alustava luonnos keskustelualueelle. Oma suunnitelma oli koko kurssin ajan jatkuva kehitystehtävä, johon palattiin pitkin kevättä. Suunnitelma oli tavallaan kurssin lopputyö.

Ryhmän hyödyntäminen –jakso (4 viikkoa)

Alkurutistuksen jälkeen oli parin viikon hengähdystauko, jona aikana osallistujat hankkivat seuraavaa jaksoa varten tarvittavaa kirjallisuutta.

Ryhmän hyödyntäminen -jakson tavoitteena oli, että osallistujat ymmärtävät ryhmän merkityksen verkko-opiskelussa, oman oppimisen ohjaamisessa sekä ryhmän oppimisessa. Tavoitteena oli myös, että osallistujat saavat käsityksen siitä, miten ryhmää voi käyttää verkko-opiskelussa ja tutustua yhteistoiminnalliseen verkko-opiskeluun. Jakson päätyttyä opiskelijoilla olisi omakohtainen kokemus valitsemastaan verkko-opetusmenetelmästä sekä ymmärrys ryhmän hyödyntämisestä oppimisessa. Tämän pohjalta osallistuja pystyisi arvioimaan ja kehittämään käytettyä työtapaa omassa opetuksessaan.

Valittavana oli neljä ryhmätyöskentelymenetelmää, joita sovellettiin verkkoon sopiviksi: akvaariomenetelmä, kerämenetelmä, aivoriihi, verkkolukupiiri. Akvaariomenetelmäryymään ei saatu riittävästi osallistujia, joten opiskelijat jakaantuivat kolmeen menetelmäryhmään. Ohjaajat jakautuivat niin, että kerämenetelmää ohjasi kaksi ohjaajaa, aivoriiheä ja verkkolukupiiriä yksi ohjaaja. Kullakin ryhmälle oli etukäteen määritetty verkkokeskustelua käsittelevä kirjallisuus, joka oli menetelmällisen keskustelun materiaalina.

Oma suunnitelma –jakso ( 4 viikkoa)

Parin viikon tauon jälkeen osallistujat palasivat toisen jakson työryhmiin työstämään oman suunnitelmaansa. Jakson tavoitteena oli tehdä konkreettinen suunnitelma verkkokeskustelun hyödyntämisestä omassa opetuksessa. Osallistuja valitsivat omasta opetuksesta jonkin koulutuksen, kurssin tai kurssin osan, jossa hän voisi hyödyntää verkkokeskustelua. Opiskelijoita kehotettiin pohtimaan, miten he voisivat hyödyntää tällä kurssilla oppimiaan asioita oman kurssin suunnittelussa ja toteuttamisessa. Heitä ohjattiin myös pyrkimään mahdollisimman konkreettiseen suunnitelmaan, joka olisi toteutettavissa.

Kunkin ryhmäläisen tehtävänä oli ensimmäisen viikon aikana kommentoida ryhmänsä jäsenten suunnitelmia verkkokeskustelualueella. Kommenttien ja ideoinnin jälkeen osallistujat työstivät suunnitelmansa valmiiseen muotoon ja palauttivat sen keskustelualueelle, jolloin jokaiselle suunnitelmalle määritettiin arviointipari, jonka tehtävänä oli antaa vielä konkreettista palautetta suunnitelmasta. Kullakin ryhmällä oli oma ohjaaja. Jaksolla oli myös jakson vastaava, joka antoi lopuksi jokaisesta suunnitelmasta palautteen.

Kurssin ohjeet ja ryhmäohjaus

Kurssia varten tuotettiin seuraavat ohjeet ja materiaalit: Kurssiohjeet, WebCT:n käyttöohjeet ja kurssin orientaatiojaksolle kirjoitettu taustamateriaali.

Ohjaus jaettiin kussakin jaksossa pienryhmiin siten, että kullakin ryhmällä oli oma ohjaaja. Sovimme tietyistä yhteisistä pelisäännöistä. Ensinnäkin kukin ohjaaja oli vastuussa oman ryhmänsä toiminnasta. Sovimme, että jakson alussa ohjaajat lähettävät passiivisille osallistujille sähköpostia ja muistuttavat jakson alkamisesta. Näissä viesteissä painotettiin sitä, että vielä on mahdollisuus olla mukana ryhmän toiminnassa. Jotkut osallistujat olivat tyytyväisiä herättelystä, jotkut eivät taas pitäneet siitä. Toiseksi sovimme, että kunkin verkkojakson aluss
a ohjaajat kirjoittivat kunkin ryhmän keskustelualueelle tervetuloa -toivotuksen sekä muistuttivat jakson tavoitteista ja tehtävistä. Tässä viestissä he myös voivat kertoivat omista aikatauluistaan ym. jakson aikana.

Otteita palautteesta

Verkkokeskustelu ja ryhmän tuki

Osallistujista osa ei ollut koskaan osallistunut verkko-opetukseen ja toiset olivat opettaneet verkossa jo monia vuosia. Tästä tuli lopulta kurssin vahvuus. Kokeneet verkko-opettajat kertoivat omista opetuskokemuksistaan ja opastivat oman suunnitelman teossa. Heidän kokemuksensa ja vinkkinsä innostivat ja kannustivat muita osallistujia:

”Olen oppinut eniten toisten kokeneiden opettajien kokemuksista. Keskustelut ovat motivoineet minua pohtimaan asioita.”

Kurssille muodostui sellainen vuorovaikutuskulttuuri, jossa osallistujat saattoivat esittää, vertailla ja kommentoida erilaisia käsityksiä, esimerkkejä ja opetuskäytäntöjä. Kommenttien saaminen toisilta osallistujilta auttoi heitä tarkastelemaan myös omia käsityksiä toisesta näkökulmasta:

”Eri keskustelijoiden puheenvuoroissa on tullut eri näkökulmia esiin samasta asiasta, lisäksi joku keskustelija nostaa esiin asian, johon en ole itse tullut kiinnittäneeksi huomiota. Keskustelu myös pakottaa palaamaan käsiteltävään tekstiin ja aikatauluttaa omaa itseopiskelua.”

Kurssi harjaannutti myös verkkokeskustelutaidoissa. Kaikki osallistujat olivat yliopisto-opettajia, joilla on kokemusta kirjoittamisesta (artikkelit, tutkimukset, opinnäytteet). Vaikka opettajat ovat tekstin tuottamisen ammattilaisia, voi verkkokeskustelu tuottaa vaikeuksia. Verkkokeskustelu on aktiivista vuorovaikutusta toisen osapuolen kanssa, yhteisesti rakentuvaa keskustelua. Eräs osallistuja mainitsikin oppineensa

”verkkopuheliaisuutta ja toisten puhuttelemista, lähettämään viestini saman tien yrittämättä kirjoittaa tieteellisesti pätevää artikkelia, käytännön vinkkejä muilta opettajilta ja ohjaajilta, tiedollisia taitoja sekä muiden opiskelijoiden esimerkkejä. ”

Kurssipalautteen mukaan melkein kaikki osallistujat katsoivat, että ryhmissä tapahtuva verkkokeskustelu tuki oppimista. Eräs osallistuja oli kuitenkin eri mieltä:

”En ole kokenut ryhmäkeskusteluja vielä kovinkaan paljon sellaisina, että ne tukisivat oppimistani. Parhaiten olen oppinut lukemalla itse. Aika paljon kurssin asioista on ollut jokseenkin tuttua, mutta on tässä ollut jotain uuttakin.”

Koska kurssi oli suunnattu ensiaskeleeksi verkko-opetuksen saralla, niin kokeneet verkko-opettajat eivät välttämättä oppineet uusia asioita. Kaikki eivät myöskään koe keskustelua ja dialogia mielekkääksi tavaksi oppia. Kurssin tarkoituksena oli tuoda kirjallisuudesta opitut asiat yhteiseen keskusteluun, jolloin toisten näkökulmat ja esimerkit voivat valottaa asiaa lisää. Kirjasta oppiminen on vasta ensiaskel tämäntyyppisessä opiskelussa. Keskustelu vaatii omaa aktiivista panosta. Tällöin voidaan odottaa vastavuoroisesti myös saavutettavan jotain uutta.

Kurssin opetussuunnitelmassa yhtenä tavoitteena oli antaa opettajille kokemus verkkokurssista opiskelijan roolissa. Tältä osin kurssi täytti täydellisesti tehtävänsä. Moni osallistuja yllättyi verkkokurssin työläyttä. Vaikka aikataulu näytti etukäteen melko väljältä, piti keskusteluviikon aikana olla aktiivisesti verkossa keskustelemassa. Tätä keskustelua eivät hoitanut kukaan ulkopuolinen, vaan ryhmän piti itse luoda yhteinen keskustelu. Ryhmän luo jäsenilleen sosiaalisen paineen, joka tarkoituksena on kannustaa opiskelijoita osallistumaan ryhmän toimintaan. Paineen merkitys tulee esiin seuraavassa kommentissa:

”Ongelmani oli, että työtilanne räjähti käsiin kesken kurssin. Vaikka muka olen jonkinlainen koulutusalan ammattilainen, en pystynyt ottamaan haltuun ajankäyttöäni niin, että olisin pystynyt huolehtimaan myös opiskelustani. Kokemus oli hyvin opettavainen, mutta tietysti kannan huonoa omaatuntoa a) siitä, että mahdollisesti vein paikan jolta kulta, joka oikeasti olisi voinut ottaa opin irti ja b) en täyttänyt keskusteluissa paikkaani toisten oppimisen tukijana ja prosessin aktiivisena osallistujana.”

Ajankäytön hallinta vaatii myös opettelua myös koulutusalan ammattilaiselta. Kokeilemalla itse verkko-opiskelua opettaja voi kokea miltä verkkokurssin suorittaminen tuntuu ja miten voi tutustua muihin osallistujiin, vaikka heitä ei ole koskaan nähnyt.

Ohjauksen vaikeus

Kurssilla oli neljä ohjaajaa, jotka valitsivat oman ohjaustyylinsä vapaasti: joku ohjasi ryhmän toimintaa aktiivisesti osallistumalla aktiivisesti ryhmän keskusteluun, joku taas jättäytyi täysin taustalle ohjeistamaan ryhmän toimintaa. Kurssiohjeissa emme maininneet kunkin ohjaajan ohjaustyyliä. Jotkut osallistujat kaipasivat aktiivisempaa ohjausta:

”Olisin kaivannut sisällöllisesti hiukan aktiivisempaa otetta ohjaukseen: tuutorit olisivat voineet esimerkiksi kysymyksin ohjata ryhmiä syvällisempään keskusteluun. ”

Opetuksen ohjaus –jaksolla opiskelijat keskustelivat ja työskentelivät tehtäväkuvansa mukaisissa rooleissa, jolloin ohjaajan tehtävänä oli ohjeistaa heidän toimintaansa ja jättäytyä sen jälkeen sivummalle. Ohjauksen ongelmallisuus tuli esiin Ryhmän hyödyntäminen –jaksolla, jossa harjoitettiin sitä miten ryhmää voi käyttää oman oppimisen tukena. Kerämenetelmän ohjaus ja ohjeistus ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Kerämenetelmässä osallistujat jaettiin neljään eri ryhmään, jotka sitten menetelmän mukaisesti yhdistettiin toisiinsa aina muutaman päivän välein. Ryhmien yhdistämisen jälkeen keskustelun piti alkaa aina alusta, kunnes taas tuli yhdistyminen. Ohjaus ei pystynyt riittävästi tukemaan ryhmäkeskusteluja:

”Toinen ryhmäni (oppimisen ohjaus) tuki hyvin ja ryhmä ryhmäytyi hienosti. Kerämenetelmäryhmä jäi vieraammaksi eikä tukenut samalla tavalla.”

Toisaalta kurssin aikana osallistujat näkivät käytännössä sen, miten ohjaustyylit soveltuvat erilaisiin tehtäviin. Ohjaustyyli pitää myös selkeästi tuoda esiin, jotta opiskelijat tietävät mitä heiltä vaaditaan ja miten ohjaaja tukee heidän oppimistaan. Jokainen osallistuja voi sitten omalla kurssilla toteuttaa ja kokeilla omanlaista ohjaustapaansa. Ohjaus on taitolaji, jota pitää harjoitella:

”Nähnyt ohjauksen ja ylläpidon ongelmia käytännössä. Osaanko sitten itse ratkoa vastaavia, jää nähtäväksi.”

Onnistuiko kurssi?

Kurssin tavoitteena oli:

verkkokeskusteluun tutustuminen, kokemuksen hankkiminen opiskelusta ja ohjaamisesta verkossa. Lisäksi tavoitteena on, että kurssin jälkeen osallistujilla olisi valmiudet ottaa verkkokeskustelu välineeksi omassa opetuksessaan.

Kurssin aikana opittiin verkko-keskustelumenetelmien käy
ttötaitoja, nähtiin esimerkkejä erilaisista ohjaustyyleistä, keskusteltiin omista hyvistä ja huonoista verkko-opetuskokemuksista, harjoiteltiin verkkokeskustelua ja vuorovaikutusta verkossa. Kurssin jälkeen 19 osallistujalla oli valmiudet ja valmis suunnitelma ottaa verkkokeskustelu osaksi omaa opetustaan. Tämän vuoksi sanoisimme, että kurssin tavoitteet saavutettiin hyvin. Vaikka kurssilla oli omat hyvät ja heikot puolensa, kuten kursseilla yleensäkin, kokonaisuus oli mielestämme onnistunut. Kurssin tunnelmat tiivistää sopivasti seuraava osallistuja:

”Materiaalia voisi vielä kehittää ja tuutoreiden roolia selventää. Mahtavaa porukkaa, joilta oppisin vielä vastaisuudessakin lisää. Jatkokurssi olisi hieno juttu!”