Massakurssi verkossa

Taina Joutsenvirta & Nelli Hankonen

Sosiaalipsykologia on ollut suosittu sivuaine Helsingin yliopistossa yli tiedekuntarajojen. Sivuaineopiskelijoiden peruskurssi on pidetty vuosittain sekä syksyisin että keväisin noin 100 opiskelijan massakursseina.

Kurssin edellinen elämä

Jo muutaman vuoden ajan on peruskurssin vastuuopettajan professori Klaus Helkaman luentojen määrää haluttu keventää sivuaineopiskelijoiden opetuksen laatua vähentämättä. Kevennys tehtiin äänittämällä keväällä 2002 luennot aidosta luentotilanteesta. Äänitteet linkitettiin luennosta tehtyihin muistiinpanoihin. Seuraavina syyslukukausina peruskurssia ei luennoitu lainkaan, vaan äänitetyt luennot olivat verkosta kuunneltavaa itseopiskelumateriaalia, joka tentittiin yhdessä peruskurssin oppikirjan kanssa kurssitentissä. Tällöin opiskelijoille tarjottiin myös mahdollisuus vapaaehtoiseen pienryhmäkeskusteluun verkossa tai kasvokkain tuutorin johdolla. Opiskelijat eivät kuitenkaan juurikaan käyttäneet näitä mahdollisuuksia hyväkseen, joskin kasvokkaistapaamisilla oli verkkokeskustelua stimuloivaa vaikutusta. Laitoksella kuitenkin koettiin, että vuorovaikutus muiden opiskelijoiden kanssa jo opiskelujen alkuvaiheessa on tärkeää laadukkaan oppimisen kannalta.

Vuonna 2004 peruskurssi otettiin mukaan laitoksen virtuaaliyliopistohankkeeseen, jossa tarkoituksena oli testata ohjattua verkkokeskustelua kurssin tukena, jotta sivuaineopiskelijoillekin tarjoutuisi mahdollisuus kontakteihin paitsi laitokseen, myös kanssaopiskelijoihin. Hankkeeseen palkattiin verkko-opetuskokeilujen suunnittelijaksi ja toteuttajaksi Nelli Hankonen. Kurssin kehitystyöryhmään kuuluivat valtiotieteellisen tiedekunnan verkkopedagogiikan asiantuntija Taina Joutsenvirta ja laitoksen johtaja professori Anna-Maija Pirttilä-Backman. Tässä artikkelissa keskitymme pohtimaan luentoäänitteisiin pohjautuvan strukturoidun verkkokeskustelun merkitystä massakurssilla sekä sitä, miten sadan hengen verkkokurssi voidaan toteuttaa pienryhmäopetuksen kaltaisena ilman suuria opettajavoimia.

Kurssin rakenne

Oppisen sosiaalisuuteen ja vuorovaikutteisuuteen kiinnitettään nykyisin huomiota. Verkkokeskustelun tarkoituksena oli antaa opiskelijoille mielekäs väylä pohtia oppimaansa ja aktivoida tietoa mielekkäämmin kuin yksin pänttäämällä. Useilta eri aloilta tulevat opiskelijat saattoivat vaihtaa antoisia näköaloja ja ideoita. Toisaalta taas sadan hengen yhteinen verkkokeskustelu ei tuntunut mielekkäältä vaihtoehdolta. Yliopistopedagoginen ja sosiaalipsykologinen tutkimus tuki ajatusta jakaa opiskelijat useampaan verkkopienryhmään. Useimmille on helpompaa ilmaista omia ajatuksiaan pienryhmissä kuin suuressa ryhmässä (ks. Repo-Kaarento & Levander, 2003).

Alkutapaamista ja lopputenttiä lukuun ottamatta kurssi toteutettiin kokonaan verkossa. Luento-äänitteistä ja niihin liittyvistä kirjan luvuista muodostui kaksitoista viikoittaista sisältökokonaisuutta, joiden pohjalta opiskelijat keskustelivat pienryhmissä WebCT:n keskustelualueella. Joka viikon maanantaina avattiin uusi keskustelufoorumi. Kustakin sisältökokonaisuudesta oli mahdollista keskustella kahden viikon ajan, jona aikana kunkin ryhmäläisen piti osallistua keskusteluun vähintään kahdella viestillä. Kahden viikon päästä sisältökokonaisuuden foorumi suljettiin niin, että siihen ei voinut enää lisätä viestejä, vaikkakin niitä voi vielä lukea. Tällä haluttiin fokusoida opiskelijoiden keskustelut ja opiskelu tiettyihin teemoihin tietyn jakson aikana.

Kurssi suoritettiin kirjatentin ja verkkokeskustelun yhdisteenä siten, että tentti pohjautui luentoihin ja oppikirjaan ja verkkokeskustelu oli pakollinen osa kurssin suoritusta, vaikkakaan sitä ei arvioitu. Suoritusmerkinnän saaminen edellytti osallistumista verkkokeskusteluun ja vähintään kahdeksaan sisältökokonaisuuden osaan. Keskusteluun osallistuminen merkitsi vähintään 2 keskusteluviestiä/sisältökokonaisuus. Opiskelijalla oli myös mahdollisuus korvata kahden viikon verkkokeskustelut yksilöllisillä kirjallisilla ja soveltavilla oppimistehtävillä, jotka palautettiin julkiselle ”Korvaavat tehtävät” -foorumille myös muiden kurssilaisten hyödyksi.

Keskustelualueen ominaisuuksien moninaisuus oli yksi tämän kurssin perusvaatimuksista ja siihen WebCT -ympäristö taipui hyvin. Opiskelijat jaettiin kahteentoista 6-12 hengen pienryhmään, jotka keskustelivat viikoittain avautuvissa sisältökokonaisuuden mukaisissa keskustelufoorumeissa. Verkkokeskustelu rakennettiin niin, että kukin ryhmä näki vain oman ryhmänsä keskustelut sekä kurssin yleiset keskustelufoorumit. Tähän ratkaisuun päädyttiin sen vuoksi, että kurssin aloitti lähes 100 opiskelijaa, jotka keskustelivat 12 viikon ajan 12 ryhmässä. Jos kaikkien ryhmien kaikki foorumit olisivat olleet näkyvissä, olisi opiskelija voinut nääntyä informaatiovyöryyn. Kurssialueella oli lopuksi yli sata foorumia, ja lähetettyjä viestejä lähes 2000.

Ohjaus

Verkkokurssin suunnitteluvaiheessa suunnitellaan myös ohjaukseen liittyvät tarpeet. Ohjaus kurssilla painottui opiskelijoiden toiminnan ohjaukseen. Kurssialueella oli yksityiskohtaiset työskentelyohjeet ja keskustelusäännöt, joiden avulla ohjeistettiin opiskelijoiden toimintaa. Kurssin aikaiseen toiminnalliseen ohjaukseen oli luotu yleiset keskustelufoorumit:

  • Yleisiä tiedotuksia
  • Kysy täällä yleisiä kurssin suorittamiseen liittyviä kysymyksiä!
  • Kysy kirjan ja luentojen epäselvyyksistä!
  • Kurssipalaute: risut ja ruusut
  • Kuppila – vapaamuotoista keskustelua innokkaille!
  • Korvaavat suoritukset

Näiden foorumien kautta kurssin ohjaaja vastasi kurssin suoritusta koskeviin kysymyksiin. Kurssipalaute- ja Kuppila-foorumeille opiskelijat voivat halutessaan kirjoittaa nimettöminä. Foorumilla annettuun kurssipalautteeseen pystyttiin reagoimaan jo kurssin aikana. Kuppila-foorumille pyrittiin kanavoimaan kurssin substanssiin liittymätön vapaamuotoinen ja muu sosiaalinen keskustelu.

Esimerkkinä toiminnallisesta ohjauksesta ovat kurssin verkkokeskusteluohjeet. Verkkokeskustelun käyttö opetuksessa ei ole vielä kovin yleistä, joten opiskelijoilla ei ole välttämättä tietoa millaisia ovat hyvät viestit. Opiskelijoille luotiin verkkoalueelle seuraavat keskusteluohjeet:

“KESKUSTELE…

  • PERUSTELLEN. Kun esität väitteen, perustele se.
  • DIALOGISESTI. Älä käy monologia, pyri viesteissäsi kommentoimaan muiden viestejä. Toki voit myös aloittaa uudesta aiheesta viestiketjun, mutta pidä tasapaino oma-aloitteisuuden ja vuorovaikutteisuuden välillä!
  • USEIN. Käy keskustelufoorumilla tasaisin väliajoin katsomassa muiden kommentteja, älä keskitä vierailuja yhteen kertaan viikossa. Tämä auttaa myös kiintoisan dialogin muodostumista!
  • AIHEESTA. Keskustelun tulisi kytkeytyä kulloisenkin sisältökokonaisuuteen, luentojen/kirjan teorioihin ja käsitteisiin!
  • SOVELTAEN. Käytä hyväksesi aikaisempia kokemuksiasi työstä tai muista opinnoista, sovella teorioita ja käsitteitä arkeen.
  • YSTÄVÄLLISESTI. Muista, että verkkoviestistä puuttuvat pehmentävät ilmeet ja eleet.
  • TIIVIISTI. Viestien pitäisi olla helposti ja nopeasti luettavissa: tiivistä ydinpointtisi ja perustelusi napakaksi kokonaisuudeksi! (Noin 5-15 lauseen pitäisi riittää ilmaisemaan ajatuksesi!)
  • SOVITUN ETIKETIN MUKAISESTI. Noudata ryhmän kesken sovittuja keskustelusääntöjä. “

Verkkokurssin suunnittelijana toiminut Nelli Hankonen ohjasi myös kurssin sisällöllistä keskustelua, vaikkakin vähän sivummalta. Kurssin pääidea oli se, että hän ei ollut keskustelujen vetäjä, jututtaja tai kannustaja, vaan kukin ryhmä oli vastuussa ryhmänsä keskustelusta. Kurssi suunniteltiin niin, että verkkokeskustelu perustui viikoittaiseen ryhmän sisäiseen vuorovaikutukseen. Ohjaajan tehtävänä oli seurata keskustelun kulkua ja ottaa osaa keskusteluun, jos keskustelu oli suuntautumassa väärille urille tai kaipasi pientä innostusta.

Kurssikeskustelun koordinointivastuu oli ryhmällä itsellään. Ryhmä valitsi joukostaan kullekin viikolle henkilön, jonka tehtävänä oli aloittaa sen viikon keskusteluteema(t). Mikäli vastuuhenkilö tai kukaan muu ryhmäläisistä ei keksinyt keskustelun aihetta, löytyi kurssialueelta ehdotuksia keskustelun virittäjiksi. Aihepiiriin liittyvät keskusteluvinkit julkaistiin aina samalla viikolla kuin kyseinen nauhoitus on kuunteluvuorossa. Keskusteluvinkkeihin oli lisätty myös aiheeseen sopivia linkkejä ja muuta materiaalia. Esimerkiksi Asenteet ja sosiaalinen vuorovaikutus -luennon keskusteluvinkkeinä olivat:

  • Miltä balanssiteoria vaikuttaa mielestänne arkiajattelun logiikan kuvaajana – onko meillä tällaiset käsitykset ihmisten ja asenteiden välisistä suhteista?
  • Esittäkää ryhmällenne esimerkkitilanteita omasta elämästänne asenteistanne, jotka ovat hyvin “saatavilla” (accessible) ja siten yhteydessä asenteenmukaiseen toimintaan. Entä onko teillä asenteita, jotka eivät oikeastaan johda sen mukaiseen käyttäytymiseen (asenteesi ei ole yhteydessä toimintavalintoihisi)?
  • Vertailkaa kognitiivisen dissonanssin teoriaa ja itsensä havaitsemisen teoriaa asenteiden selittäjinä. Esim. miten ko. selitysmallien teoreettiset taustaoletukset eroavat toisistaan?
  • Keksikää lisää esimerkkejä Helkaman esittelemistä tilanteista, joissa yksilön rationaalinen toiminta on yhteisön kannalta epärationaalista.
  • Luennolla käsitelty vangin dilemma: pelatkaa tietokoneen kanssa!
  • http://www.miskatonic.org/pd.html
  • http://serendip.brynmawr.edu/playground/pd.html
  • Monimutkaisempi versio (voit säädellä mm. vuorojen määrää ja valita eri strategioita): http://www.iterated-prisoners-dilemma.net/

Palautetta

Verkkokurssimalli osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi massaluentokurssille. Opiskelijapalaute oli pääosin positiivista. Yleensä opiskelijat eivät esitä massakurssilla kovin paljon kysymyksiä. Tällä kurssilla verkkokeskustelumahdollisuutta pidettiin hyvänä:

“Verkkokeskustelut olivat loistava lisä kurssisuoritukseen. Kirjallinen puheenvuoro pakotti miettimään kirjan ja luentojen sisältöä huolellisemmin, jotta pystyisi kommentoimaan toisten esittämiä ajatuksia ja kirjoittamaan omia ajatuksia.”

Verkkokeskustelu pienryhmässä oli huomattavasti vuorovaikutteisempaa opiskelua kuin istuminen viikoittaisilla luennoilla. Viikon aikana opiskelijat palasivat luennon aiheeseen useaan otteeseen keskustellessaan siitä pienryhmässä. Näin toteutetulla kurssilla opiskelijat ovat aktiivisia toimijoita, eivätkä passiivisia kuuntelijoita. Eräs opiskelija totesikin, että tämä tapa lisäsi kyllä omaa aktiivisuutta paljon. Verkkokurssi lisäsi opiskelun joustavuutta:

“Kannatan jatkamista, oli todella hyvä, että nämä luennot ja keskustelut sai järjestää oman aikataulun mukaan.”

Joustavuuteen vaikuttaa myös se, että suurella osalla opiskelijoista on kotoaan laajakaistayhteys. Jos heillä ei ole, niin yliopistolta löytyy riittävästi ääniluentojen kuunteluun sopivia atk-paikkoja, joista voi varata kuulokkeet.

Luentoäänitteen kuunteleminen ei ole myöskään passiivista toimintaa. Siinä voi samanaikaisesti kirjoittaa luentomuistiinpanoja tietokoneelle, palata uudestaan aikaisempaan kohtaan, pikakelata joitain kohtia, tai kuunnella ääniluento useampaan kertaan:

“Luentonauhoitukset olivat todella hyviä. Jaksoin usein kuunnella nettiluentoja jopa paremmin kuin oikeita luentoja.”

Vaikka valtaosa kurssilaisista piti luentonauhoitteiden kuuntelusta, niin pieni osa opiskelijoista ei pitänyt valmiiksi nauhoitettujen luentojen kuuntelusta.

Ohjaajan kokemuksia

Kurssin ohjaus tapahtui monen muun työn ohessa. Ohjaajan oman työn aikataulutus on tärkeä, jottei kurssiohjaukseen mene liiaksi aikaa. Tosin ohjaajan oma valinta on se, miten intensiivisesti on mukana.

Ohjaajan on hyvä näyttäytyä ryhmässä (eli lähettää keskusteluviestejä), jotta opiskelijat eivät passivoidu. Tähän saattaa usein riittää yksinkertainen lyhyt kommenttiviesti ”hyviä pointteja, mitäs vielä keksisitte tästä uudesta näkökulmasta, jne.” Toisinaan joissakin ryhmissä ohjaajan tulee korjata keskustelussa esiintyviä selkeitä väärinymmärryksiä, ohjata keskustelua takaisin olennaisiin sisältöihin tai vastata opiskelijoiden kysymyksiin, joihin muutkaan ryhmäläiset eivät ole osanneet vastata.

Viestien tyyliin (erityisesti niiden viestien, joissa ohjaaja korjaa jonkun väärinymmärrystä) kannattaa kiinnittää huomiota heti alkuvaiheessa: alentuva tai epäkohtelias tyyli ei luonnollisestikaan innosta tai tue opiskelijoita, vaan viesteistä tulisi olla luettavissa paitsi oikea tietosisältö, myös opettajan ymmärrys ja hyväksyntä opiskelijoiden ”riskiä ottavia”, kokeilevia viestejä kohtaan, sekä innostava tukeminen taas uusien, antoisien opintosisältöjen haltuunottoon.

Joskus on syytä virittää ja aktivoida ryhmän laantunutta keskusteluintoa. Tällöin ohjaaja voi lähettää jonkin keskusteluvinkeistä suoraan ryhmän alueelle, tai kehittää uuden innostavan keskustelunaloituksen. Usein samaa viestiä voi näissä tapauksissa kopioida muihinkin ryhmiin stimuloimaan keskustelua.

Toki myös ryhmäspesifejä kommentteja kannattaa kirjoittaa. Joskus samojen asioiden väärin tulkinta tai samat epäselvyydet ilmenevät monien ryhmien keskusteluissa yhtä aikaa. Tällöin ohjaaja voi joko laittaa perinpohjaisen selvennysviestin kullekin ryhmälle erikseen tai sitten yhteisesti julkiselle alueelle, joka tällä kurssilla on kantanut nimeä ”Kysy kirjan ja luentojen epäselvyyksistä!”. Jälkimmäisellä tavalla ohjaaja voi kommunikoida keskeiset opintosisällöt samanaikaisesti kaikille ryhmille – niillekin, joilla ko. väärinymmärrys ei mahdollisesti ole vain eksplikoitunut ryhmäkeskustelussa.

Kehitystä kurssin pohjalta

Syksyn 2004 kurssin kokemusten pohjalta kiinnitettiin huomio ryhmien optimaaliseen kokoon. Jatkossa kurssi toteutetaan noin kymmenen hengen verkkoryhmissä. Alkutapaamisessa ryhmiä pitäisi ehkä myös aktiivisemmin ohjeistaa sopimaan keskustelun pelisääntöjä liittyen esim. siihen, voidaanko kysymyksiin jättää vastaamatta, kerrotaanko miksi ollaan oltu poissa keskustelusta jne. Vapaaehtoista lähitapaamista kurssin puolivälissä ei kannattane järjestää, koska syksyn 2005 kurssilaisten alkuinnostuksesta huolimatta lopullinen kiinnostus olikin hyvin pientä.

Keskustelua

Opetuksellisella verkkokeskustelulla pyritään syventämään luennoilta ja kirjasta opittua ja soveltamaan ja pohtimaan sitä yhdessä pienryhmänryhmän kanssa. Verkkokeskustelu toimii silloin oppimisen tukena ja mahdollistaa mielekkäästi jaksotetun ja samalla joustavan opiskelun. Yhdessä keskustellen opiskelijalla on mahdollisuus syventää ymmärrystään sosiaalipsykologiasta ja avartaa näkökulmaa vaihtamalla mielipiteitä teorioista, esitellyistä tutkimuksista ja arkielämän sovelluksista. Tällä kurssilla käytettiin pienryhmiä opiskelijoiden aktiivisuuden herättämiseen.

Kurssin kehityskaari osoitti, että vapaaehtoisuuteen perustuva strukturoimaton verkkokeskustelumahdollisuus oppimisen tukena ei ole toimiva ratkaisu. Vasta kun opiskelijat jaettiin pienryhmiin, annettiin keskustelutehtävät, jaettiin ryhmälle vastuu, sekä otettiin käyttöön hyvä verkkokeskustelualue, verkkokeskustelu onnistui.

Teemoista yhdessä keskustelemalla niihin saadaan useita erilaisia näkökulmia. Tutkijat ovat todenneet, että ”yhteisöllinen opiskelu on vastavuoroista yhteistä tekemistä, jossa syntyy jotain sellaista, jota kukaan ei voisi mitenkään saavuttaa yksin” (Tella ym., 2001, 207). Pienryhmissä syntyneitä uusia oivalluksia kiittelivät myös itse opiskelijat loppupalautteessaan.

Kehittämämme kurssimalli ei vaadi runsaita opettajavoimia. Keskustelua ohjasi yksi ohjaaja, joka seurasi ja kommentoi tarvittaessa ryhmän keskustelua. Ohjaus ei vaatinut Hankosen koko työaikaa, vaan hänellä oli samanaikaisesti monia muita työtehtäviä.

Mielestämme heti opintojen alkuun sijoitettu verkkokeskustelua hyödyntävä kurssi antaa opiskelijoille hyvän lähtökohdan kriittisen ajattelun ja argumentoinnin taitojen kehittämiseen. Samalla siinä harjaannutetaan kirjallista viestintää. Väitämme, että näin toteutetussa kurssissa näkyy sellaisia laadun elementtejä, joihin pitäisi kiinnittää huomiota ja voisi saada eväitä verkko-opetuksen laatu –keskusteluun.

Lähteet

Repo-Kaarento, S. & Levander, L. (2003). Oppimista edistävä vuorovaikutus. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.): Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. WSOY: Vantaa.

Tella, S. & Vahtivuori, S., Vuorento, A., Wager, P. & Oksanen, U. (2001): Verkko-opetuksessa – opettaja verkossa. Edita. Yleistykset ja muut kommentit

Lisää aiheesta

Esitys seminaarissa Kohti sulautettua yliopisto-opetusta: perusteet, nykytilanne ja tulevaisuus – seminaari, pe 13.5.2005 klo 9.00-12.00, HY valtiotieteellinen tiedekunta.

Kurssilla kerätystä tutkimusaineistosta on valmistumassa valtiot. yo Heidi Ristolaisen gradutyö, jossa analysoidaan kurssin verkkovuorovaikutusta .

1 thought on “Massakurssi verkossa

  1. Olen oman kokemukseni perusteella aivan samaa mieltä siitä, että yhteisöllinen oppiminen on tehokasta silloin, kun tehtävä ja tavoite ja on määritelty ja ryhmän koko on rajattu. Artikkeli käsittelee minusta keskeisiä asioita. Osin tuttuja, mutta juuri niitä, jota olen kurssilta hakemassa.

Kommentointi on suljettu.