Open Access

Jere Majava

Opetusministeriö julkaisi maaliskuussa 2005 suosituksen avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan suosimisesta. Syksyn aikana aiheesta on käyty keskustelua esimerkiksi Tieteessä tapahtuu -lehdessä ja Helsingin yliopistolla järjestetyissä keskustelutilaisuuksissa. Verkko-opetuksen toimijoilla on myös syytä osallistua keskusteluun.

Lukot auki

Opetusministeriön avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryhmän muistio (18.3.2005) ottaa varovasti mutta selkeästi kantaa tieteellisten artikkeleiden avoimen saatavuuden (Open Access) puolesta. Muistio sisältää ohjeita ja suosituksia tutkimuksen rahoittajille, korkeakouluille, tieteellisille seuroille ja kirjastoille.

Suositukset tulevat tarpeeseen, sillä avointa julkaisupolitiikkaa harrastaneiden tieteellisten julkaisujen asema on ollut tähän asti tukala. Eloren päätoimittaja Outi Fingerroos kirjoittaa [PDF] Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 7/2005:

“Pysyvää julkaisutukea Eloren tekemiseen ei ole saatu, vaikka toimitus on sitä toistuvasti hakenut. Lehti noudattaa artikkelien osalta asiantuntija-arviointia, on ilmestynyt koko ajan säännöllisesti ja on vakiinnuttanut asemansa jo vuosikymmen takaperin. Töitä on paiskittu tieteellisen maineen ja uskottavuuden saavuttamiseksi.”

Suorastaan surkuhupaisaa on että peruste Suomen Akatemian pysyvän julkaisutuen eväämiselle on ollut lehden avoin saatavuus verkossa ja tilausmaksujen puute. Vallitseva käytäntö paheksuu tieteellisten tulosten avointa ja maksutonta julkaisemista – täysin tieteen tekemiseen kuuluvan avoimuusperiatteen vastaisesti.

Taustalla ovatkin tiedettä vahvemmat voimat: talous ja politiikka. Lehden uusimmassa numerossa (Tieteessä tapahtuu 8/2005) Eduskunnan kirjaston johtava tietoasiantuntija Timo Turja erittelee Open Access -julkaisun poliittisia haasteita [PDF]:

“Tieteellisen tiedon laajamittainen muutos saattaa jopa aiheuttaa tilanteen, jossa julkaisutoiminnan kustannukset joudutaan kattamaan ainoastaan ja vain julkisista varoista. […] Nykyisessä järjestelmässä tieteellisistä lehdistä ja sarjajulkaisuista eivät nimittäin maksa ainoastaan julkisesti rahoitetut kirjastot ja ja tutkimuslaitokset, vaan myös yksityiset yritykset.”

Open Access on usein mielletty tieteen tekijöiden moraalisena projektina tieteellisen julkaisemisen kaupallistumista vastaan. Hankkeen kustannusten jakautuminen voi kuitenkin tehdä hankkeesta vaikeasti myytävän paketin poliittisille päättäjille, kuten Turjan analyysi osoittaa.

Mutta missä on avoimen tieteellisen julkaisemisen linkki verkko-opetukseen? On olemassa ainakin kaksi syytä, miksi verkko-opetuksen toimijoiden tulisi olla – moraalisten seikkojen lisäksi – aktiivisesti kannattamassa kehitystä kohti avointa tieteellistä julkaisemista ja toisaalta osallistua siihen liittyvien käytäntöjen muotoutumiseen.

Ensinnäkin, avoimesti saatavat tieteelliset julkaisut ovat verraton oppimateriaalivaranto verkko-opetukselle. Voidaan jopa sanoa, että tutkimustiedon tehokas hyödyntäminen verkko-opetuksessa edellyttää artikkelien helppoa ja täysin avointa saatavuutta verkossa. Uskallan myös esittää, että verkko-opetuksessa käytettävien tekstien tulisi yliopistoissa yleensäkin koostua ennemmin tieteellisistä julkaisuista kuin erillisistä, erikseen kirjoitetuista verkko-oppimateriaaleista.

Vielä muutama vuosi sittenhän useimpien, niin pienten kuin suurten verkko-opetushankkeiden tavoitteena oli ensijaisesti tuottaa oppimateriaaleja. Karkeasti yleistäen onnistuneiksi ovat osoittautuneet suuret, monen oppilaitoksen yhdessä tuottamat ja huolella suunnittelemat projektit, kun taas pienemmissä hankkeissa tai hajanaisissa hankeverkostoissa materiaalien laatu, käyttö ja materiaaleista saadut hyödyt suhteessa käytettyihin resursseihin ovat olleet heikot tai vähäiset.

Toisen syyn muodostaa verkko-opettajien kokemus ja tietämys verkosta vuorovaikutteisena mediana. Avoimen julkaisemisen toimintamalli perustuu tällä hetkellä staattisiin julkaisuarkistoihin, joiden perustaminen ja ylläpito ovat tulossa lähinnä yliopistojen kirjastojen tehtäväksi. Vaikka avoimet julkaisuarkistot ovat ilman muuta merkittävä edistysaskel nykyisestä tilanteesta, ne eivät tuo avoimuuden lisäksi mitään uutta paperimedian rajoitteiden määrittelemiin ja jo satoja vuosia vanhoihin tieteellisiin julkaisukäytäntöihin.

Mitä luultavimmin tämä johtuu pitkälti tottumuksesta ja vallitsevasta, mutta jo vanhentuneesta näkemyksestä, jonka mukaan netti olisi vain (tai edes ensijaisesti) julkaisumedia. Teknisesti verkko mahdollistaisi mediana paljon radikaalimman kehitysaskeleen ottamisen esim. vertaisarvioinnin ja julkisen tieteellisen keskustelun käytännöissä. Paperin fyysiset rajoitteet eivät myöskään enää pakota julkaisuja yksittäisten numeroiden muottiin. Fyysikoiden ja matemaatikoiden arXiv on laajasti tunnettu, mutta mainitaan yleensä erikoistapauksena, jonka anarkistista ja silti toimivaa mallia ei sen kummemmin haluta nähdä mahdollisena esimerkkinä tai lähtökohtana muille hankkeille.

Verkko-opetuksessa pätevöityneillä opettajilla / tutkijoilla on siten sekä intressejä että annettavaa prosessissa, joka on määrittelemässä uudelleen tieteellisen julkaisemisen käytäntöjä.

Sivun kuva: PLoS Posters and Media

2 thoughts on “Open Access

  1. Erittäin hyvä kirjoitus.

    Olen mukana HY:n “julkaisuarkisto”-kuvioiden suunnittelussa, ja lähden siitä että otetaan huomioon myös ajankohtaiset tieteellisen kommunikaation muodot, ei pelkästään paperia jäljittelevät pdf-julkaisut. Erilaisia systeemejä onkin rakenteilla, katsotaan miten ne saadaan toimimaan yhteen. Verkko-opetuksen kehittäjien kannattaa tutustua esim. DSpaceen, http://www.dspace.org tai esim. http://dspace.anu.edu.au/

    arXiv on laajentunut huomattavasti alkuperäisestä kapeasta alastaan, joten ei se ole enää mikään erikoistapaus. Hyvä artikkeli aiheesta: http://www.dlib.org/dlib/september04/vandesompel/09vandesompel.html

    Kalle

Kommentointi on suljettu.