Kategoria: Tutkimustupa -työohjeita

Tähän yksinkertaiseen temppuun tarvitset ainoastaan raa’an perunan ja muovisen pillin.

https://vimeo.com/42544729

Voit myös kokeilla, vaikuttaako esimerkiksi pillin pituus tempun onnistumiseen (taittuva osa kannattaa aina leikata pois). Tavallinen mehupilli käy, mutta jos löydät jostai tukevampia käytä ihmeessä niitä.

Etenkin kaikista selkärankaisista eliöistä on helppo huomata, että me kaikki – niin kalat, matelijat, sammakkoeläimet, nisäkkäät kuin linnutkin – olemme lähteneet kehittymään omille teillemme yhdestä alkuselkärankaisesta. Tämän voi päätellä esimerkiksi siitä, että kaikilla selkärankaisilla eläimillä syntymättömät, kehittyvät poikaset muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Lintujen munista, kalojen kudusta tai nisäkäsemojen masusta löytyvä kehittyvä sikiö on alkuvaiheissaan kovin samannäköinen. Niitä on jopa vaikea erottaa toisistaan!

Nyt saatkin sitten vaikean palan purtavakseksi! Alla olevassa kuvassa on eri selkärankaisten eläinten kehittyviä poikasia. Eläimet ovat lammas, kala, kilpikonna, sika, ihminen ja kana. Ylimmän rivin kuvat (A-F) esittävät hyvin varhaisessa vaiheessa olevia sikiöitä. Toisen rivin kuvien (1-6) sikiöt ovat jo pidemmällä kehityksessään, ja kolmannen rivin kuvissa (I-VI) kehittyvillä poikasilla alkaakin olla jo joitakin lajille tyypillisiä tuntomerkkejä. Nyt sinun pitäisi päätellä, mikä sikiö jokaiselta riviltä kuuluu millekin eläimelle.

Muista myös lähettää vastauksesi Jipolle alla olevalla kommenttikentällä!

Lue lisää lajien kehityksestä.

Lataa työohje tulostettavassa muodossa täältä!

Tarvitset:

• Paperilautasen
• Muovimukin
• Foliota
• Sakset
• Teippiä

Teippaa muki pohjasta kiinni keskelle paperilautasta. Kääri foliota lautasen ja mukin päälle. Teippaa folion reunat lautasen alle kiinni. Puhkaise saksilla mukin suun keskikohdalle folioon reikä. Halutessasi voit vielä painella folion päälle savea tai muovailuvahaa saadaksesi tulivuoresta hienon näköisen.

Purkaukseen tarvitset:

Etikkaa
Ruokasoodaa
Vettä
Suuri tarjotin (ympäristön suojaamiseen. Voit tehdä tulivuoren myös esim. tiskialtaassa)

Laita kolme ruokalusikallista vettä tulivuoren sisällä olevaan muovimukiin. Kaada sekaan kolme ruokalusikallista ruokasoodaa ja sekoita kunnes sooda on liuennut. Voit lisätä myös pikkuisen elintarvikeväriä jos haluat. Mittaa erilliseen kuppiin kaksitoista ruokalusikallista etikkaa ja kaada se tulivuoresi sisään. Seuraa, mitä tapahtuu!

Tarvitset:

läpinäkyvän, ohuen lasin
neljä läpinäkyvää lasia
mitta-astian
elintarvikevärejä (esim. ketlainen, sininen, punainen)
sokeria
pipetin (saa ostettua apteekista)
ruokalusikan

Ohjeet:

1. Mittaa jokaiseen neljästä lasista noin 70 millilitraa (ml) lämmintä vettä.

2. Pipetoi laseihin muutama tippa elintarvikeväriä. Voit esimerkiksi laittaa ensimmäiseen lasiin kaksi tippaa punaista väriä, toiseen lasiin kaksi tippaa sinistä väriä, kolmanteen kaksi tippaa keltaista väriä ja viimeiseen kaksi tippaa sinistä ja kaksi punaista väriä.

Voit halutessasi tehdä erilaisia värisekoituksia.

3. Kun olet lisännyt värit, on sokerin vuoro, Lisää sokeria ohjeen mukaisesti:

1. Ensimmäiseen lasiin 6 ruokalusikallista sokeria
2. Toiseen lasiin 4 ruokalusikallista sokeria
3. Kolmanteen lasiin 2 ruokalusikallista sokeria
4. Viimeiseen lasiin ei lisätä sokeria

Merkitse itsellesi ylös, kuinka paljon sokeria olet mihinkin lasiin laittanut.

4. Sekoita sokeri niin hyvin, että se liukenee veteen. Pohjalle ei saa jäädä sokerikerrosta.

5. Kun olet sekoittanut sokerin, voit aloittaa sateenkaaren teon! Pipetoi lasiin ensiksi sitä väriseosta, jossa on 6 lusikallista sokeria. Seuraavaksi pipetoi lasiin sitä väriseosta, jossa on 4 lusikallista sokeria, sen jälkeen sitä, missä on 2 lusikallista ja lopuksi sitä, missä ei ole ollenkaan sokeria.

Muista pipetoida rauhallisesti, etteivät värit sekoitu keskenään. Älä siis ruiskuta väriä täydellä voimalla pipetistä lasiin!

Kysymyksiä

Miksi se väriseos, jossa on eniten sokeria, pitää laittaa pohjalle?

Miksi sokeria lisätään?

Mitä tapahtuu, jos laitat värit väärässä järjestyksessä?

Euroopassa huomattiin jo varhaisessa vaiheessa neulan osoittavan maan magneettista pohjoista, eikä karttapohjoista. Muistathan että nämä sijaitsevat hieman eri paikoissa. Tämän takia pitää aina ottaa eranto huomioon, joka on magneettisen pohjoisen ja karttapohjoisen välinen kulma.

Kompassin tekemiseen tarvitset:

kulhon
vettä
jonkun kelluvan esineen esim. korkki tai vaahtomuovin palanen
neulan
magneetin

Ohjeet

Täytä kulho vedellä ja laita korkki siihen kellumaan. Laita neula korkin päälle. Tämän jälkeen liikuttele magneettia kulhon reunalla. Mitä huomaat? Tältä näytti kiinalaisten ensimmäinen versio kompassista. Magneetti vastaa tässä pohjois- tai etelänapaa, joka vetää herkkää kompassineulaa puoleensa.

Tarvikkeet

*Kukkaruukku, jonka pohjassa on reikä
*Suora tikku, jonka pitää olla ainakin kaksi kertaa kukkaruukun korkuinen
*Tussi
*Rannekello tai kännykän kello

Työohje

Valitse pihalta aurinkoinen paikka ja aseta kukkaruukku maahan Paina tikku kukkaruukun pohjassa olevasta reiästä maahan. Katso, että keppi on kohtisuorassa. Merkitse tikun varjo tussilla kukkaruukkuun tasatunnein. Älä liikuta kukkaruukkua tai keppiä. Mikäli käytät aurinkokelloa koko vuoden, sinun täytyy kääntää ruukkua kesä- ja talviaikaan siirryttäessä. Mihin suuntaan käännät kelloa? Mihin suuntaan varjo kulkee päivän aikana?

Tiesitkö?

Aurinkokellon avulla voidaan määrittää ajankulkua ainoastaan päiväsaikaan. Erityisesti merenkulussa oli ennen aikaan tärkeää tietää ajankulku myös yöaikaan, jotta osattiin laskea nousu- ja laskuvesien ajankohdat. Yöllisien kellonaikojen selvittämiseksi keksittiin keskiajalla laite nimeltä ”nocturnal”, joka tarkoittaa ’yöllistä’. Laitteen toiminta perustuu tähtien sijaintiin ja liikkeeseen öisellä taivaalla.

Lue lisää ajasta ja aikavyöhykkeistä täältä

Tarvitset
ilmapallon
lasipullon
kuumaa ja kylmää vettä
sakset
ison kulhon tai astian

Ohjeet:

1.Täytä lasipullo kuumalla vedellä ja anna veden lämmittää pulloa muutaman minuutin.

2. Kun pullo tuntuu lämpimältä, leikkaa ilmapallon suuaukko niin, että sen saa helposti laitettua pullon ympäri. Kaada kuuma vesi pullosta pois ja kiinnitä ilmapallo hyvin pullon ympäri.

3. Täytä kulho tai astia kylmällä vedellä. Laita ilmapallopullo kylmään veteen. Anna pullon jäähtyä ja katso, mitä tapahtuu.

4. Lopputuloksesta tulee parempi, kun pullo on todella kuuma ja astian vesi hyvin kylmää.

 

Selitys:

Kun lämpimässä pullossa oleva ilma jäähtyy, se vie pullosta vähemmän tilaa. Tällöin pullon ulkopuolelta tulee uutta ilmaa täyttämään tätä tyhjää tilaa. Koska ilmapallo on pullonsuun tiellä, menee ilma pullon siajsta ilmapalloon. Tästä syystä ilmapallo kääntyy pullon sisälle

Tässä jännittävässä kokeessa yritetään lämpötilavaihteluiden avulla saada ilmapallo täyttymään!

Tarvitset:

ilmapallon
lasipullon
(kattilan tai iso saavi)

Ohjeet:

1. Laita lasipullo 2-4 minuutiksi pakastimeen. Ota pullo pois, kun se tuntuu kylmältä.

2. Täytä kattila tai saavi kuumalla hanavedellä.

3. Leikkaa ilmapallon suu, jotta saat sen helpommin pujotettua pullon ympärille. Ilmapallon pujottamista kannattaa harjoitella etukäteen, sillä pullo saattaa lämmetä, jos pujotukseen kuluu kauan aikaa.

3. Kun pallo on pullon päällä, voit upottaa pullon kuumaan veteen. Älä tiputa pulloa, vaan pidä pulloa suorassa ja pystyssä koko upotuksen ajan. Voit myös valuttaa kuumaa vettä pullon päälle, jollei sinulla ole kattilaa.

Kun sadevesi valuu hitaasti erilaisten maaperän kerrosten läpi, se puhdistuu ja siitä muodostuu uutta pohjavettä. Parhaiten vesi suodattuu hiekka- ja soramaan läpi. Suomen suurimmat pohjavesimuodostumat löytyvätkin harjuista.

Näin tutkit

Tutkiaksesi maaperän suodatusominaisuuksia tarvitset:

-läpinäkyviä muovimukeja, joiden pohjassa on reikiä
-läpinäkyviä, ehjiä muovimukeja
-erilaisia maaperän materiaaleja, kuten hiekkaa, soraa, sammalta, savea, kariketta jne.

^{Maaperän erilaisia kerroksia.}

1. Valmista reikäpohjaisiin muovimukeihin suodattimia erilaisista maaperän materiaaleista.

2.Kaada likaista luonnonvettä (esim.sadevesi) suodattimien läpi toiseen, reiättömään muovimukiin. Likainen luonnonvesi voi olla esimerkiksi rantavettä tai purovettä.

3. Kokeile ensin suodattaa vettä kunkin suodattimen läpi erikseen. Mistä materiaalista valmistettu suodatin on tehokkain vedenpuhdistaja? Mitkä suodattimen ominaisuudet vaikuttavat suodatustehoon?

4. Kokeile tämän jälkeen yhdistää suodattimet päällekkäin. Näin voit mallintaa paremmin vettä, joka valuu erilaisten maakerrosten läpi muodostaen lopuksi pohjavettä. Oliko yhdistetyn suodattimen teho parempi kuin yksittäisten? Jääkö veteen vielä jotain suodattamisen jälkeen?

Millainen on paras suodatin?

Suodatukseen vaikuttavat suodatinmateriaali, materiaalikerroksen paksuus ja siinä olevien reikien koko (huokoskoko). Myös suodatettavan veden virtausnopeus vaikuttaa.
Vesi suodattuu parhaiten, jos suodatinmateriaalikerros on paksu ja siinä olevat reiät pieniä. Tällöin vesi virtaa suodattimen läpi hitaammin ja suodattuu tehokkaammin.
Suodatus ei kuitenkaan puhdista vettä kemiallisesti, toisin sanoen suodatus poistaa vedestä hiekkaa, soraa ja mutaa, muttei bakteereja tai muita pieneliöitä. Itse suodatettua luonnonvettä ei saa juoda, vaikka se näyttäisikin puhtaalta!

^Lähteet:
Kokeellisuus kemian opetuksessa II –kurssilla tehty luonnontutkimustyöohje
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=17915
http://www.sci.fi/~ehakola/vesi/kierto/suodanta.htm

Pilvibongauskortin avulla voit tarkkailla, mihin pilviin olet viikon aikana törmännyt.

Tarvitset:

paperia
kynän
tietoa pilvistä
(kameran tai piirrustusvälineet)

Ohjeet:

1. Ota mallia kuvasta ja tee itsellesi pilvibongauskortti. Sen avulla voit tarkastella, mitä pilviä taivaalta löytyy. Voit laittaa bongauskorttiin myös useampia pilvilajeja, mikäli haluat.

2. Ensin kannattaa tutustua eri pilvilajeihin, jotta voit tunnistaa niitä. Apua saat esimerkiksi Jipon pilvi-artikkelista tai vaikka Wikipedian pilvisivuilta.

3. Pilviretkelle kannattaa ottaa mukaan kamera tai piirrustusvälineet, jotta pystyt myöhemmin tarkistamaan menikö pilvitunnistuksesi oikein.

4. Jos oikein innostut, voit pitää monelta eri viikolta pilivpäiväkirjaa ja lisätä siihen valokuvaamiasi tai piirtämiäsi pilviä. Vain pilvet ovat rajana sille, millaisen päiväkirjan saat aikaan!