Ja niin viimeinen kurssikerta pyörähtää käyntiin. Tunnelma on jännitynyt ja innostunut. Ihmiset ovat kolunneet kuka mitäkin nurkkaa suuresta Internetistä ja haavineet itselleen mielenkiintoisia paikkatietoaineistoja. Aika lähtee käyntiin. MapInfot ja Excelit avataan ja ruvetaan pohdiskelemaan ja kokeilemaan, muistelemaan menneitä. Miten kaikki tietokannat saatiinkaan liitettyä yhteen? Luokan valot himmenevät. Yksi spottivalo syttyy, pyyhkäisee yli tietokoneiden ja pysähtyy kohdalleni. Siellä kaiken touhuamisen keskellä minäkin käärin hihani.  Palaan juurilleni. Kurssikerta 2:n aineistot aukeavat edessäni. Varsinais-Suomi; siitä minä haluan oppia enemmän. Oi Suomi!

Viimeinen kurssikerta. Loppu. Työ tulee valmiiksi. Sitten on aikaa. On ”loma”. Lomalla voi mennä mökille. Kesämökille vaikkapa. Joo, kesämökit on kivoja. Varsinais-Suomen kesämökit varmaan erityisesti. Missähän niitä sijaitsee ja kuinka paljon? Katsotaanpas… Katsotaan yhdessä (Kuvio 1). Kuten arvata saattaa, rannikolla on reilusti eniten kesämökkejä. Siellä meren rannalla on kaunista, pääsee uimaan ja voi nauttia muutenkin upeista maisemista. Parainen erottuu kartalta selkeästi. Saaristo on suosittua kesämökkialuetta. Salo nousee myös esille. Toisaalta tämä kunta on pinta-alaltaankin kaikista suurin, joten sinne luonnollisesti mahtuu eniten kesämökkejä. Pinta-alaltaan pienimmät kunnat kartan keskellä mahduttavat alueilleen vähiten näitä viihtyisiä vapaa-ajan asuntoja.

Kuvio 1. Kesämökit Varsinais-Suomessa

Toinen kartta (kuvio 2) on kahden muuttujan Graduated-teemakartta. Halusin tutkia alkutuotannon ja korkea-asteen tutkinnon välistä korrelaatiota, jollainen näyttääkin löytyvän. Kartalla kasvava puun koko ilmaisee suuremman alkutuotannon osuutta ja tummeneva taustaväri korkea-asteen tutkintojen osuuden kasvamisen. Nähtävissä on muun muassa Turussa ja sen naapurikunissa, että näillä muutujilla on selkeä negatiivinen korrelaatio. Siellä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja ja alkutuotanto on vähäistä. Muuttujat eivät kuitenkaan suoraan selitä toisiaan. Turussa mahdollisuudet koulutukseen ovat paljon laajemmat kuin esimerkiksi Somerolla ja välimatkat kodista kouluun eivät ole niin pitkät, joten ihmisten on helpompi opiskella pidemmälle siellä. Lisäksi Turun ympäristön kunnat ovat kaupungistuneempia aluetta reunustaviin kuntiin verrattuna, joten senkin takia siellä on vähemmän alkutuotantoa.

Kuvio 2. Koulutus ja alkutuotanto Varsinais-Suomessa

Eräs asia, jonka kanssa painin pitkään tunnilla, oli HotLink-toiminnon lisääminen karttoihin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että karttaan olisi liitetty linkkejä, jotka johdattavat aihetta enemmän avaavalle sivustolle. Sain linkit toimimaan moitteettomasti MapInfon puolella, mutta valmiissa kartassa ne eivät enää toimineet. Lievästi turhauttavaa, kun luulin jo onnistuneeni. Tämä asia jäi kuitenkin kiinnostamaan ja otan kyllä vielä selvää, miten tällaiset linkit saadaan toimimaan.

Nyt on siis pakki-kurssi takana. ”Viimeinen kurssikerta osoitti, että jotain olen kurssin aikana oppinut, mutta lisää opittavaa on paljon”, toteaa Tanja Palomäki blogissaan (2017) ja näihin sanoihin voin yhtyä täysin. Aikaisemmin täysin tuntematon ja varsinkin alussa haastavalta tuntuva MapInfo on jo tutumpi. Tuntuu siltä, että ohjelmaa olisi täysin mahdollistakin käyttää ihan oikeasti työskentelyyn ja asioiden esittämiseen kartalla. Onhan se hieman kömpelö toisissa asioissa (muun muassa karttojen visuaalinen työstämien) ja puutteita löytyy, mutta kun MapInfoa käyttää yhdessä muiden ohjelmien kanssa, niin se muuttuukin varsin käteväksi työjuhdaksi. Itselläni on vielä joitakin harmaita alueita ohjelman suhteen, joissa tarvitsen vähän harjoittelua. Varsinkin vanhoja asioita voisi kerrata, esimerkiksi eri tietokantoja koskevia prosesseja. Kaiken kaikkiaan on ollut mielenkiintoinen, todella opettavainen ja hyödyllinen kurssi. Myös blogiin kirjoittaminen on ollut mielestäni tehokas oppimistapa. Samalla kun on pitänyt pohtia omaa tekemistä on tutustunut myös muiden oivalluksiin ja oppinut heidän kauttaan asioita, joita itselle ei tullut mieleen. Onnistunut kurssi siis. Saa nähdä, milloin pääsen taas esittelemään taitojani MapInfon suhteen!

Lähteet:

Palomäki, Tanja (2017) Viimeinen kurssikerta (2.3.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/ptanja/> Luettu 8.3.2017

Tällä kertaa tunnilla oli täysin eri fiilis verraten viime kurssikertaan. Olen varsin aktiivinen ihminen ja tykkään tehdä asioita konkreettisesti, joten kun saimme GPS-laitteet käsiimme ja pääsimme ulos, olin valmis toimintaan. Ryhmämme päätyi kartoittamaan Kumpulan kampuksen roskiksia. Takaisin luokkaan mentyämme siirsimme merkitsemämme pisteet Excelin avulla MapInfoon. Harjoittelimme myös geokoodausta koodaamalla Helsingin pelikoneet kartalle osoitetietojen avulla.

Toinen tehtävä oli luoda kolme karttaesitystä maanjäristyksistä, tulivuorista ja/tai meteoriiteista. Päädyin itse tarkastelemaan maanjäristysten ja tulivuorten sijaintia ja suhdetta toisiinsa.

Kuvio 1. Tulivuoret ja maanjäristykset, joiden voimakkuus on 4-5 magnitudia

Kuvio 2. Tulivuoret ja maanjäristykset, joiden voimakkuus on 5-6 magnitudia

Kuvio 3. Tulivuoret ja maanjäristykset, joiden voimakkuus on yli 6 magnitudia

Kartoissa olen esittänyt tulivuorten sijaintia sinisellä neliöllä ja maanjäristyksiä punaisella ympyrällä. Kartoissa on se ero, että mitä suuremmaksi maanjäristyksien voimakkuus kasvaa, sitä vähemmän niitä esiintyy. Tämän eron selkeyttämiseksi laitoin maanjäristyksiä merkitsevät symbolit päälimmäiseksi, jotta ne varmasti erottuvat tulivuorista. Kartoista näkee selkeästi, kuinka nämä kaksi ilmiötä sijoittuvat samoille alueille. Tällaiset ovat hyviä havainnollistajia opetuskäytössä, koska kuvien avulla oppilaat voivat itsekin päätellä asioiden välisiä yhteyksiä. Eräs kartta, jonka voisi vielä liittää mukaan, on mannerlaattojen rajoja kuvaava esitys, koska tämä on nimenomaan se tekijä, joka vaikuttaa suurimman osan maanjäristyksistä ja tulivuorista. Laattojen rajat voisivat näkyä myös tekemissäni kartoissa, mutta toisaalta ne voisivat olla hieman piilossa toisten symbolien alla. Jos symbolien koko olisi pienempi, se voisi mahdollisesti auttaa tässä asiassa. Karttoja vertaamalla huomaa, kuinka pienempiä järistyksiä tapahtuu enemmän kuin isoja. Olisin voinut periaatteessa ottaa mukaan vielä pienemmät ja isommat järistykset, jotta ero olisi selkeämpi, vaikka kyllä sen jo tekemistäni kartoista huomaa. Suomalaisille oppilaille voisi olla myös silmiä avaavaa nähdä, kuinka paljon maailmalla tapahtuukaan pienempiä järistyksiä. Vilja Jokinen toteaakin blogissaan, että järistysherkilllä alueilla maanjäristykset ovat arkipäivää ja näistä tapahtumista ei kuitenkaan uutisoida kovinkaan paljon.

Kuviossa 4 on esitetty samoja asioita, mutta siihen on liitetty tiedot muun muassa erilaisista mannerlaattojen rajoista. Tämän avulla huomaa, että maanjäristyksiä ei ole tasaisesti aina laattojen rajakohdassa, vaan esimerkiksi Tyynenmeren tulirenkaan alueella on todella paljon maanjäristyksiä, koska laatat törmäävät toisiinsa. Toisilla alueilla, joilla mannerlaatat erkanevat toisistaan, maanjäristyksiä ei ilmene yhtä paljon. Tämän voi huomata selkeästi kuviosta 5. Opetuksen kannalta on tärkeää, että oppilaat oppisivat tietämään eroja mannerlaattojen liikkeiden suhteen, joten kuviot 4 ja 5 ovat siihen tarkoitukseen oikein hyviä.

Kuvio 4. Mannerlaattojen rajat ja ilmiöt niiden alueella (http://clarkscience8.weebly.com/patterns-of-earthquakes-and-volcanoes.html)

Kuvio 5. Maanjäristykset ja tulivuoret (http://clarkscience8.weebly.com/patterns-of-earthquakes-and-volcanoes.html)

Eräs hyvä tehtävä, jonka oppilaille voisi antaa tulivuoriin tai maanjäristyksiin liittyen olisi se, että heidän pitäisi valita muutama eri katastrofi ja vertailla niitä keskenään. Toisilla alueilla magnitudi-voimakkuudeltaan heikompi järistys on aiheuttanut enemmän tuhoa kuin voimakkaampi järistys jossain muualla. Myös tulivuorenpurkaukset ovat hyvin erilaisia tulivuoresta riippuen. Tässä tehtävässä oppilaille tulisi tutuksi muun muassa hyposentrumin ja episentrumin käsitteet, erilaiset tulivuori- ja laavatyypit sekä varallisuuden ja infrastruktuurin asettamat valmiudet selvitä luonnonkatastrofista. Myös esimerkiksi tsunamien syntyminen linkittyy maanjäristyksiin, joten tämäkin asia tulisi käytyä samalla läpi.

Lähteet:

Patterns of earthquakes and volcanoes. Luettu 24.2.21017
<http://clarkscience8.weebly.com/patterns-of-earthquakes-and-volcanoes.html>

Jokinen, Vilja (2017) Kurssikerta 6: GPS-paikannusta, pistekarttoja ja hasardeja (22.2.2017) <https://blogs.helsinki.fi/jokinenv/> Luettu 24.2.2017

Tähän asti olen pitänyt itseäni suhteellisen hyvänä MapInfon käyttäjänä, mutta tämän kurssikerran jälkeen nuo ajatukset ovat ottaneet hieman etäisyyttä. Aikaisemmin meillä on ollut suurin piirtein selvät ohjeet ja runko, jota noudattaa mainittua ohjelmaa käytettäessä. Nyt aloimme kuitenkin tunnilla tekemään itsenäistehtäviä, joiden kanssa tulikin ongelmia ja tuntui, etteivät taidot riitä mihinkään. Onneksi muiden blogeja lueskellessani olen saanut vertaistukea ja huomannut, että muillakin on ollut hieman vaikeuksia. Jussi Torkko (2017) esittää blogissaan MapInfon suhteen erään toivomuksen, joka itsellänikin on ollut mielessä jo kauan: ”jollekin MapInfoa ohjelmoivalle henkilölle voisin esittää pyynnön Undo ja Redo komentojen kehittämisestä, sillä nyt pienetkin virheet kasatuvat korjausmahdollisuuksien vajanaisuuden vuoksi.” Näitä toimintoja olisin useasti tarvinnut, koska jos kaivaa MapInfossa kuopan ja hyppää sinne, ei voi hypätä takaisin ylös. Siinä vaiheessa alkaa kunnon Escaperoom-tyylinen selviytymistaistelu, kun yrittää löytää sen oikean kohdan kuopan reunassa, jonka maakerrosten läpi saa kaivettua käytävän takaisin pinnalle. Enkä edes liioittele.

Kurssikerran teemana oli puskurianalyysien, eli bufferien teko. Tehtävänä oli muun muassa tarkastella, kuinka moni ihminen altistuu tietylle desibeli-voimakkuudelle lentokenttien melualueella ja minkä verran ulkomaalaisia asuu eri alueilla. Kuvioon 1 olen koonnut enemmän tai vähemmän oikeat vastaukset itsenäistehtäviin.

Kuvio 1. Vastaukset itsenäistehtäviin

Pelkkien puskurianalyysien tekeminen ei ollut monimutkaista, mutta kun siihen yhdisti monta muutakin tekijää, niin haastetta oli kerrakseen. Tunnilla en saanut kovinkaan paljoa aikaiseksi, joten pienen motivaation keruu loman jälkeen palasin takaisin MapInfon äärelle tekemään kyselyjä ja sain lopulta tehtävät tehtyä. Osaamiseni MapInfolla on kuitenkin vielä rajoittunut. Teemakarttojen teko on tullu tutuksi ja niiden valmistaminen hoituu käden käänteessä. Tämä onkin hyvä, koska juuri asioiden havainnollistaminen visuaalisesti kartan avulla on mielestäni MapInfon tärkeimpiä anteja. Toinen mielestäni tärkeä asia on juuri harjoittelemamme puskurianalyysien tekeminen. Sen avulla voi tutkia niin monia eri ilmiöitä ja niiden vaikutusalueita, että pidän osaamista tällä saralla perin tärkeänä. Itselläni olisi siis syytä opetella tätä vielä lisää ja kerrata oppimaani, jotta bufferoinnista saisi hieman vähemmän tuskallista.

Lähteet:

Torkko, Jussi (2017) Viides kurssikerta: Epätoivoa ja puskurointia (22.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/torkjuss/> Luettu 23.2.2017

Mietitte varmaan, sainkohan tällä kertaa aikaan jotain erityisen esteettisesti miellyttävää, informatiivista, eksistentiaalisesti adekvaattia tai ehkäpä pelkällä konventionaalisuudellaan vakuuttavaa validia karttaesitystä? Vastaus: tuskin. Tunnilla saimme jälleen kerran vapaat kädet oman kartan luomisessa ja itse sitten heiluttelin käsiäni aivan olan takaa saaden aikaan pari karttaa, joiden faktinen funktio on vain löyhästi kiinni käytännöllisyyden kauniissa ideologiassa. Kartoilta näkee toki esittämäni ilmiöt ja niiden sijainnit, mutta kokeilunhaluni veikin selkeyteen johtavat tekijät kauas ideaalisista mitoista. Toisaalta tämä oli tarkoituksenikin – jossain määrin. Meidän oli määrä kokeilla, minkälaiset ruudukot toimisivat ja missä vaiheessa karttaesitys ei enää palvelisi tarkoitustaan. Jätin kuitenkin vähemmälle huomiolle lopulta hyvän kartan tuottamisen ja surffailin innoissani toimimattomuuden ja epäsovinnaisuuden aallokolla luoden maailmaan lisää vajavaisuutta.

Kuvio 1. Yli 85-vuotiaat Helsingissä 150 metrin ruuduilla

Kuvio 2. Yli 85-vuotiaat Helsingissä 800 metrin ruuduilla

Aivan ensimmäinen tunnilla kyhäämäni tekeleen tarkoitus oli kuvata Helsingin yli 85-vuotiasta väestöä. Ruudukon kooksi valitsin partaani myhäillen 50 metriä ja voin kertoa, että sehän olikin hyvä kokeilu. MapInfo huokaili ja hengitti raskaasti laskiessaan minulle ruudukkoa ja hetken jos toisenkin sain odottaa toisen ahertaessa. Lopulta näytölle piirtyi Helsingin ylle musta laatikko, joka suurentaessa paljastui todellakin ruudukoksi. Mitään värejä ei ruutuihin olisi ollut järkevää yrittää tunkea, joten hetken tuotostani ihailtuani siirsin sen syrjään ja aloitin työn uudestaan. Tällä kertaa loin samasta aiheesta kartan 150 metrin ruuduilla (kuvio 1). Tämän kartan tunnistaa jo ruututeemakartaksi. Itse ruudut ovat kuitenkin minimaalisia ja niiden väreiksi voi sanoa vain vaalean tai punaisen; sävyjä  on mahdotonta erottaa toisistaan. Koe numero 2 siis näytti minulle, ettei näin pienellä ruudukolla kannata operoida tässä mittakaavassa. Mittakaavoista puheen ollen, molempien yllä olevien karttojen mittakaavoista on jäänyt sana ”kilometers” toisen tekstin alle. Tämä sopii toisaalta noudattamaani käytännöllisyyttä vieroksuvaan teemaan. Kuvion 2 kartta on tuotettu jo paljon selkeämmäksi mutta toisaalta vähemmän informatiiviseksi. Koska ruutujen sivu on 800 metriä, on ilmiöiden spatiaalisuuteen liittyvää tietoa menetetty alueiden koon suurpiirteisyyteen. Ylimmän luokan luokkaväli on suuri, joten kartalta katsottuna suurin osa ruuduista on täynnä harmaahiuksista väkeä. Helsingin luoteisosissa näyttää olevan vähiten vanhuksia.

Yleisesti ottaen ruututeemakartat ovat havainnollistavia ja niiden avulla saa kohtuudellisen hyvää tietoa ilmiöiden voimakkuudesta ja sijainnista. Absoluuttisiakin arvoja voidaan esittää, koska ruudut ovat samankokoisia. Koropleettikartoissa, joissa aluejako on vaihteleva, ei tällainen esitystapa olisi toimiva. Omia karttoja tarkasteltaessa kuviossa 1 ruutujen sijaintitiedot on maksimoitu ja kuvion 2 kartassa taas ilmiöiden voimakkuuden näkee erittäin hyvin, mutta siihen kehut jäävätkin. Oikeankokoisella ruudukolla saisi nämä kaksi tekijää yhdistettyä toimivaksi esitykseksi. Varsin mielenkiintoista oli verrata tuottamiani karttoja Marika Sarkkisen karttoihin, joissa hän kuvaa yli 70-vuotiaiden absoluuttisia ja suhteellisia osuuksia Helsingissä (Sarkkinen, 2017). Hänen käyttämänsä ruutukoko on jotain omien ruudukkokokeilujeni väliltä, jossain puolen kilometrin kieppeillä. Tämä näyttää toimivalta koolta selkeyden ja suhteellisen hyvän sijaintitiedon esittämiseen. Tarkastelemamme ilmiö on sama vain ikäluokkien pienellä erolla. Kartoistamme onkin havaittavissa samanlaista ryhmittymistä. ”Kartoista voidaan todeta, että absoluuttinen lukumäärä on selvästi suurin isojen teiden varsilla sekä Helsingin kaupunkien keskustojen tuntumassa. Tämä on toki täysin loogista, sillä kyseisillä alueilla asukasluku on muutenkin korkea erityisesti palveluiden ja liikenteen keskittymisen takia”, Sarkkinen toteaa. Omista kartoistani tämän havaitsee kuviosta 1. Vanhempi väestö tarvitsee hyvät kulkuyhteydet helpottamaan liikkumistaan ja palveluiden läheisyys on tärkeää, koska pitkiä matkoja ei enää jakseta kulkea.

Tee työtä joka on arvoitus. Sen tein. Yhteiskunta jatkaa vääjäämätöntä rullaamistaan eteenpäin hyötymättä kartoistani sen enempää, pysähtymättä aloilleen, miettimättä tarjoamani työpanoksen merkitystä tai merkityksettömyyttä. Itse tiedän nyt, etteivät nuo toimimattomuuden ja epäsovinnaisuuden aallokot johdattaneetkaan minua kohti upeaa löydöstä. Lähinnä huomasin, että kartan luominen ilman hyvää funktiota on vain hieman turhaa. Kaksi uutta karttaa on syntynyt valmiina katoamaan bittiavaruuteen, eikä kukaan jää niitä suuresti kaipaamaan.

Lähteet:

Sarkkinen, Marika (2017) Luento 4 (10.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/macsarkk/> Luettu 10.2.2017

Kolmannella kurssikerralla astuttiin tietokantojen maailmaan. Tarkoituksena oli oppia muokkaamaan ja yhdistelemään eri tietokantoja tehokkaasti niin ohjelmien sisällä kuin niiden välilläkin. Lopuksi tehtävänä oli tuottaa itsenäisesti kartta, jossa näkyy Suomen eri alueiden järvisyysprosentti sekä tulvaherkkyyden voimakkuus.

Tuottamastani kartasta näkee tulvaherkkyyden kasvun sinisen sävyn tummenemisena, ja taustasta hyvin erottuvat punaiset pylväät osoittavat järvisyysprosentin. Ensimmäinen selvä havainto on, että niillä alueilla, joilla on suhteessa enemmän järviä on selvästi vähemmän tulvia. Muuttujien välillä vaikuttaisi siis olevan negatiivinen korrelaatio; toisen kasvaessa toisen arvot pienenevät. Kaikista tulvaherkin alue on Suomen länsirannikolla sekä Varsinais-Suomen alueella. Järvi-Suomen alueella puolestaan ei esiinny tulvia paljoakaan. Tämä johtuu siitä, että vesi varastoituu järviin, joita etenkin Keski- ja Itä-Suomessa on runsaasti. Pohjanmaalla taas järvien puuttuminen aiheuttaa sen, että virtaavalla vedellä ei ole altaita, joihin se kerääntyisi vaan se nousee joesta maalle aiheuttaen tulvia. Keväällä esimerkiksi joissa oleva jää sulaa koko matkaltaan suurin piirtein samaan aikaan, joten uomien vedenpinta nousee voimakkaasti. ”Pohjanmaa on perinteistä viljelysseutua ja alueella on tehty paljon ojituksia ja metsien hakkuuta. Sitovan kasvillisuuden puute ja ojitukset lisäävät veden virtausnopeutta jokiin, mikä nostaa tulvahuippuja”, nostaa Reeta Saloniemi eräänä selittävänä tekijänä esille blogissaan (Saloniemi, 2017).

Toinen tehtävämme liittyi saamaamme Afrikka-tietokantaan, jossa oli valmiina tietoa muun muassa Afrikan valtioiden väestöstä, konflikteista, timanttikaivoksista, öljyvaroista ja internetin käytöstä. Tehtävänä oli pohtia, mitä tietoa saisi tuotettua, kun mukaan lisättäisiin tietoa esimerkiksi konfliktien tapahtumavuosista, timanttikaivosten tuottavuudesta ja internetin käyttäjistä eri vuosina. Ensinnäkin on selvää, että valta- ja omistussuhteet uusien öljyvarojen löytyessä eivät todellakaan ole aina selkeitä, joten olisikin mielenkiitoista tarkastella kartalla, kuinka nopeasti öljykenttien löytämistä on joillakin alueilla seurannut konflikti. Uusien esiintymisten löytyminen johtaa vaurastumiseen, joka on hyvä asia. Toisaalta tämäkin vaurastuminen voi jakautua epätasaisesti ihmisten kesken. Työläisiä kuitenkin tarvitaan, joten ihmisten rahallinen tilanne voi helpottua sen verran, että he voivat ostaa itselleen esimerkiksi puhelimen. Tämä voisi näkyä netin kasvavissa käyttäjämäärissä, kuten Sanni Väisänenkin toteaa blogissaan (Väisänen, 2017).

Lähteet:

Saloniemi, Reeta (2017) Viikko 3: Paikkatietokantojen käsittelyä (6.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/saresare/> Luettu 6.2.2017

Väisänen, Sanni (2017) Kurssikerta 3. Dataa siellä sun täällä (3.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/sannivai/> Luettu 6.2.2017

Tällä kurssikerralla käytiin läpi erilaisia kartografisia esityksiä, kuten esimerkiksi pylväsdiagrammi- ja Graduated-teemakarttoja. Saimme myös itse luoda jokaisen läpikäydyn esitystavan mukaisen kartan MapInfolla. Nimenomaan tämä tyyli, että saan itse kokeilla, miten karttoja luodaan ja miten niitä voi muokata, on todella tehokas oppimistapa. Pelkät sanalliset ohjeet eivät jäisi muistiin kovinkaan hyvin.

Tämän kerran konkreettisena tuotteena meidän oli määrä valmistaa jokin teemakartta vapaavalintaisesta aiheesta. Päätin mielenkiinnosta vertailla Etelä-Savon kuntien taajama-asteen ja alkutuotannon välistä suhdetta, itse kun olen Mikkelistä kotoisin. Esitystavaksi valikoitui Graduated-teemakartta. Mielestäni tämä esitystapa on selkeä, ja täytyy sanoa, että hieman innostuin kaikista niistä mahdollisuuksista, joita MapInfon symbolivalikoima mahdollistaa. Alkutuotantoa päädyin kuvaamaan sympaattisilla lehmillä.

Luokitteluksi valitsin luonnollisen jakauman, joka mielestäni sopii tälle aineistolle hyvin. Luokkavälit ovat järkevät ja niihin on sijoittunut suurin piirtein saman verran arvoja. Koropleettikarttaan valitsin aluksi valmiin väriskaalan, mutta lopuksi kuitenkin säädin värit uudestaan, jotta ne eroittuisivat toisistaan kunnolla, kuten olin oppinut viime kurssikerralta. Värien tummeneminen kertoo loogisesti kartassa kuvatun ilmiön voimistumisesta. Lehmä-symbolien koko kasvaa myös arvojen kasvaessa.

Kartasta näkee selvästi kuinka alueilla, joilla on korkea taajama-aste on myös alkutuotannon osuus elinkeinorakenteesta pienempi. Esimerkiksi näistä kunnista Mikkeli on suurin kaupunki väestöä tarkasteltaessa, se kuuluu taajama-asteen suhteen korkeimpaan luokkaan ja pikkuruinen lehmä kertoo alkutuotannon pienestä osuudesta. Rantasalmi taas kuuluu taajama-asteen perusteella alimpaan luokkaan ja iso, hyvinsyönyt märehtijä kertoo alkutuotannon kukoistamisesta. Tämä onkin hyvin yleinen ja looginen kuvio. Mitä korkeampi taajama-aste on, sitä vähemmän alueella voi olla peltoja eläimille tai viljelyyn. Nykyään alkutuotannon kannattavuus on voimakkaasti verrannollinen tilusten kokoon, koska esimerkiksi pieniä karjatiloja ei ole välttämättä kannattavaa pitää ja alkutuotanto tarvitsee muutenkin aika paljon maa-alaa toimintaansa. Taajama-alueet ovat siis täynnä taloja ja palveluja sekä teollisuuden toimintaa. Eräs mielestäni mielenkiintoinen havainto löytyy Enonkoskea ja Savonlinnaa verratessa. Enonkoski sijoittuu kokonaan Savonlinnan kunnanrajojen sisäpuolelle, mutta taajama-asteen ja erityisesti alkutuotannon osuuksien välillä on suuret erot. Savonlinnassa asukkaita on noin 35 000 ja sen väestöntiheys on 15,73 as/km². Enonkoskella asukkaita on puolestaan 1500 ja asukastiheys on 4,75 as/km². Enonkoskella on siis väestön puolesta paljon enemmän tilaa alkutuotannolle, mutta toki asiaan ovat vaikuttaneet monet seikat historiassa ja esimerkiksi kuntapolitiikassa. Emma Piela oli tehnyt samasta aiheesta kartan ja hänellä oli vielä eräs tekijä, joka selittää taajama-asteen ja alkutuotannon korrelaatiota. ”Maan hinta vaikuttaa toimintojen sijoittumiseen ja koska alkutuotannon muotona mm. maatalous ja viljanviljely tarvitsevat runsaasti maa-alaa, on niiden järkevä sijoittua sinne missä maa on edullisempaa”, Piela selittää (Piela, 2017).

Eräs asia, joka voisi olla hieman selkeämpi kartassa on symbolien koossa tapahtuvien erojen näkyvyys. Lehmien koosta näkyy suurin piirtein kuntien alkutuotannon osuus, mutta nautojen muoto kaikkine päineen ja jalkoineen voi olla hieman haastava vertailuun. Aluksi kartassa ei myöskään ollut kuntien nimiä, mutta lisäsin ne jälkikäteen, jotta lukija saisi irti jotain konkreettista tietoa. Kokonaisuudessa olen kuitenkin tyytyväinen luomaani karttaan.

Lähteet:

Savonlinnan ja Enonkosken väestöä koskevat tiedot. Luettu 1.2.2017
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Etusivu

Piela, Emma (2017) VKO2: Lisää teemakarttoja (3.2.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/emmapiel/> Luettu 6.2.2017

Luin Anna Leonowiczin kirjoittaman artikkelin ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship”. Kuten artikkelin otsikosta näkyy, se kertoo kahden muuttujan koropleettikartoista ja niiden toimivuudesta erilaisten ilmiöiden kuvaamisessa. Alussa kerrotaan, kuinka perinteiset yhden muuttuja kartat soveltuvat yksinkertaisten ilmiöiden esittämiseen ja kuinka niistä saa selville aineiston jakauman. Ongelma kuitenkin syntyy, kun kartan avulla pitäisi tehdä monimutkaisempia päätelmiä ja selvittää muuttujien suhdetta. Tässä asiassa kahden muuttujan kartat ovat parempia. Artikkelissa kerrotaan muun muassa, kuinka tärkeää on oikeanlaisten luokkien ja niiden määrän valinta esityksen selkeän luettavuuden kannalta. Myöskin värivalinnoilla on merkittävä asema tulkinnassa. Lopussa kerrotaan tutkimuksesta, joka suoritettiin Varsovan ja Vilnan yliopistojen maantieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Tutkimuksessa he suorittivat kokeen, joka mittasi ja vertasi heidän kykyään yhden ja kahden muuttujan koropleettikarttojen lukemisessa. Opiskelijat saivat myös itse arvostella näiden esitysten heikkouksia ja vahvuuksia. Tutkimus vahvisti laaditun hypoteesin, eli sen, että yhden muuttujan kartta osoittaa selvemmin aineiston spatiaalisen jakauman ja oikein suunniteltu kahden muuttujan kartta puolestaan on parempi kuvaamaan muuttujien suhteita.

Lukemani artikkeli oli varsin mielenkiintoinen, koska se tarjosi lisää informaatiota kartografisesta esittämisestä. Toiset mainitut asiat olivat jo tuttuja tai muutenkin pääteltävissä, kuten käytettyjen luokkien lukumäärien ja värien vaikutus luettavuuteen. Toisaalta en ollut aikaisemmin juurikaan uhrannut erityisesti aikaa yhden ja kahden muuttujan karttojen välittämän tiedon erojen ajatteluun, vaikka ei tämä asia vaikea olekaan. Nyt kuitenkin osaan vielä paremmin valita sopivan esityksen karttoja laatiessani.

Nämä kahden muuttujan koropleettikartat ovat erityisen käteviä kahden eri ilmiön keskinäisten suhteiden tarkastelussa, sen olen itsekin huomannut. Esimerkiksi toisella kurssikerralla laatimani kartta hyödyntää juuri tätä, kun tarkastelen kuntien taajama-asteen ja alkutuotannon välistä kytköstä. Jos olisin laatinut kaksi karttaa, yhden kummastakin muuttujasta, olisi lukija voinut kummastakin kartasta erikseen havaita, kuinka muuttujat ovat sijoittuneet alueellisesti ja kuinka voimakkaina ne esiintyvät alueilla. Muuttujien välisen yhteyden selvittämiseksi olisi lukijan kuitenkin pitänyt vertailla näitä kahta karttaa keskenään ensin niitä tutkittuaan. Koska aineisto on kahdessa paikassa, on keskinäinen vertailu haastavampaa eikä kovin nopeaa.

Oikeastaan ainut kohta, joka artikkelissa tuntui hieman vaikealta ymmärtää, oli kuvaus havaintojen luokittelusta ja niiden sijoittumisesta hajontakuvion diagonaaliselle viivalle ja sen ulkopuolelle. Parin lukemisen ja havainnollistavien legendojen tutkimisen jälkeen tämäkin asia selvisi. Nämä legendat ovatkin varsin kiinnostavia. Kun luokkien määrä pysyy maltillisena (korkeinaan yhdeksän luokkaa) ovat ne selvästi luettavissa ja mielestäni varsin käytännöllisiä. Artikkelin kolmannen kartan legendassa oleva hajontakuvio on hyvä esimerkki tarkasteltavaksi. Siinä selitetään kahden muuttujan välistä riippuvuutta. Kuvaajan poikki vinoittain kulkee musta viiva, joka kuvaa jakauman keskihajontaa. Valitut luokat on aritmeettisesti valittu symmetrisesti tämän viivan suhteen. Keskimmäiset luokkavälit ovat yhtäläiset yhden keskihajonnan suuruudella. Yksinkertaisesti selitettynä kuvaajan värien ja niiden keskinäisen sijoittumisen avulla huomaa, kuinka toisen arvon kasvaessa myös toinen arvo kasvaa. Korkeampia arvoja kohti mennessä värien sävyt tummenevat ja niiden sinisyys tai punaisuus kertoo, kumpi muuttuja vaikuttaa voimakkaammin alueella.

Kahden muuttujan kartografinen esitys voi olla toisille ihmisille hieman haastavampi ymmärtää perinteisiin karttoihin verrattuna. Tavallisesti jokainen voi legendasta tarkistaa, mitä mikäkin symboli kartalla tarkoittaa, mutta tässä tapauksessa lukijalta vaaditaan hieman ymmärrystä ja hahmottamista, että hän osaa tulkita legendaa oikein. Tämä voi myös rajata etenkin nuorempia lapsia pois karttaesityksen kohderyhmästä. ”Mielestäni kartanteossa onkin tärkeää muistaa se, että vaikka itse pystyisi lukemaan kaiken karttakuvan sisältämän informaation, voi se lukijalle tuottaa suuriakin haasteita tai olla jopa sula mahdottomuus”, toteaa Saara Leppänenkin blogissaan (Leppänen, 2017).

Eräs uusi asia, johon opin myös kiinnittämään huomiota on se, kuinka tärkeää oikeanlainen aluejako voi koropleettikarttojen kannalta olla. Tilastokeskuksen sivuilla (http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_06_02_kuusela.html, kuvio 2) esitetään havainnollisesti, kuinka erilaisia tuloksia Jon Snow olisi saanut koleratapauksen tutkinnassa, jos olisi käyttänyt erilaisia aluejakoja. Väärä valinta voi sijoittaa havainnot todellisuuttaa kuvaamattomasti ja vääristää tuloksia. Tässä siis pitää olla tarkkana.

Toisella kurssikerralla tutustuimme teemakarttojen laadintaan MapInfon avulla. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, laadin itsekin tunnilla koropleettikarttaa hyödyntävän kartan; graduated-teemakartan. Se kuvaa siis nimenomaan kahden muuttujan välistä suhdetta, mutta on mielestäni yksinkertaisempi luettavuuden kannalta artikkelin kolmanteen kuvioon verrattuna. Omassa kartassani muuttujat on esitetty osittain päällekkäin, mutta ne erottuvat silti vielä toisitaan, koska toiset havainnot on kuvattu värein ja toiset erikokoisin symbolein. Olisi hyvä itsekin kokeilla tuota artikkelissa esitetyn kahden muuttujan koropleettikartan laatimista, mutta sitä en tällä kertaa hoksannut tehdä. Myös taitoni ovat vielä rajalliset, koska opettelen vielä ohjelman käyttöä, joten myös tämä tekijä hieman rajoittaa ainekin omien suunnitelmieni toteuttamista. MapInfo vaikuttaa kuitenkin suhteellisen monipuoliselta (joitain jo huomaamiani puutteita lukuun ottamatta) ja sen avulla voi laatia hyvinkin erilaisia esityksiä. Vielä on itselläni useita teitä tutkimatta tämän ohjelman suhteen.

Lähteet:

Karttojen kummallisuuksia. Tilastokeskus 2012  http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_06_02_kuusela.html Luettu 25.1.2017

Leppänen, Saara (2017) ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” ARTIKKELI 1 & KURSSIKERTA 2 (31.1.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/saaralep/> Luettu 6.2.2017

Tämä blogi on perustettu kurssille Paikkatiedon hankinta, analyysi ja kartografia 2017. Ensimmäinen kurssikerta lähti käyntiin 17.1.2017 kotoisan lämpimässä GIS-luokassamme Kumpulassa. Erityisen veikeän luokasta tekee se, että jokaisella on käytössään kaksi näyttöä, perin mainiota. Kävimme alussa läpi osittain jo tuttuja asioita muun muassa vektoreista ja rastereista. Otimme myös ensiaskeleet ohjelman MapInfo käytössä. Tämä ohjelma oli itselleni täysin uusi ja olikin siis hyvä, että kävimme sen toimintaa yhdessä läpi. Ohjelma tuntuu suhteellisen ymmärrettävältä ja lupaavalta työkaverilta.

Kun koko joukko oli opastettu MapInfon saloihin, saimme tehtäväksemme laatia teemakartat itse valitsemistamme aiheista. Päädyin laatimaan kartan ulkomaisten kansalaisten osuudesta Suomessa vuonna 2015. Tämän tyyppisen kartan tekeminen oli minulle tuttua jo muutamasta edellisistä kurssista, mutta esimerkiksi luokittelun ja kartassa käytettävien värien valitsemista on hyvä edelleen harjoitella ja kehittää.

Kartassa käytän luokitteluna luonnollista luokitteluväliä ja viittä eri luokkaa. Valitsin sen, koska mielestäni tämä luokitus havainnollistaa tavallisesti parhaiten aineiston todellista jakaumaa. Kun nyt jälkikäteen kuitenkin katselen karttaa silmästä silmään huomaan, että erään luokan sisällä on 10,5 prosenttiyksikön väli, kun seuraavaksi suurin väli luokissa on vain 0,7. Mielestäni tälle aineistolle jokin toinen luokitus voisi kuitenkin olla ehkä sopivampi.

Värien suhteen kävelin tällä kertaa turvallisesti pitkin eteeni rakennettua tietä ja valitsin MapInfon valmiin väriskaalan. Olen muuten tyytyväinen väreihin, mutta kahden ylemmän luokan väreillä voisi olla voimakkaampi sävyero, koska tällä hetkellä ne eivät erotu toisistaan tarpeeksi hyvin. Koska tämän kartan idea on se, että värit eroavat toisistaan ja esitetty informaatio liittyy juuri niihin, ei epäselvyyksiä pitäisi jäädä. Tässä on itselläni harjoittelun paikka, kun haluan usein saada tehtävät tehokkaasti pois alta ja en aina huomaa tarkistaa virheitä lopputuloksesta, kuten Ida Lybeckin toteaa blogikirjoituksessaan (Lybeck, 2017). Seuraavaa työtä tehdessäni taidan siis hypätä pois jäniksen selästä, istahdan rauhassa sammalmättäälle ja keskityn työhöni.

Lähteet:

Lybeck, Ida (2017). Kurssikerta 1 – Perusteet ja teemakartta (17.1.2017)
<https://blogs.helsinki.fi/lybeckid/> Luettu 21.1.2017