Helsingin yliopisto
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ensimmäistä merkittävää juhlatilaisuutta vietettiin toukokuussa vuonna 1934. Silloin oli kulunut kymmenen vuotta siitä, kun filosofisen tiedekunnan maanviljelys-taloudellinen osasto oli muodostettu itsenäiseksi maatalous-metsätieteelliseksi tiedekunnaksi. Tilaisuudessa myönnettiin tiedekunnan ensimmäiset kunniatohtorinarvot Arthur Rindelille ja A. K. Cajanderille. Kunniatohtorinarvoja on myönnetty promootioiden ulkopuolella myös maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan juhlakokouksissa vuosina 1955 ja 1977. Arvon ovat saaneet muiden muassa A. I. Virtanen ja presidentti Urho Kekkonen. Myös vuonna 1999, tiedekunnan 75-vuotisjuhlassa, myönnettiin kunniatohtorinarvoja.
Tiedekunnan ensimmäinen varsinainen promootio järjestettiin vuonna 1958. Silloin promovoitiin vain tohtoreita. Vuotta juhlistettiin tiedekunnan 50-vuotisjuhlana, sillä 50 vuotta aikaisemmin maataloustieteiden ja metsätieteiden tutkimustoiminta ja korkein opetus oli siirtynyt osaksi Helsingin yliopistoa.
Keväällä 1984 järjestettiin maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ensimmäinen yhdistetty maisteri- ja tohtoripromootio. Vuonna 1990 järjestettiin tohtoripromootio. Seuraavat maisteri- ja tohtoripromootiot järjestettiin vuosina 1996 ja 2002. Vuonna 2008 maatalous-metsätieteellinen tiedekunta juhli 100-vuotisjuhlaansa, ja kesäkuussa järjestettiin tiedekunnan kuudes promootio. Maistereiden ja tohtoreiden yhteisenä juhlana se oli neljäs. Tiedekunnan viides ja viimeisin maistereiden ja tohtoreiden yhteinen promootio järjestettiin vuonna 2014. Järjestyksessään kuudetta Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan promootiota jouduttiin siirtämään vallitsevien kokoontumisrajoitusten vuoksi vuodelta 2021 vuodelle 2022.
Promootion juuret
Maisteri- ja tohtoripromootio juontaa juurensa keskiajalle. Promootion kaltaisia juhlallisuuksia on tiettävästi vietetty ainakin Bolognan yliopistossa jo 1100-luvun lopulla ja Pariisissa 1200-luvulla.
Ensimmäinen promootio järjestettiin Suomessa vuonna 1643 Turun akatemiassa. Juhliin saatiin vaikutteita Ruotsista. Promootio koostui kolmesta juhlatilaisuudesta: promootioaktista, juhlajumalanpalveluksesta ja promootiopäivällisistä. Yliopisto toimi vaatimattomissa puitteissa, ja promovoiduiksi tulivat vain miehet.
Venäjänvallan aikana, kun yhteydet Ruotsiin heikkenivät, sai suomalainen promootioperinne omaleimaisia piirteitä. Vaatimattomat menot muuttuivat yhä juhlallisemmiksi yliopiston muutettua Helsinkiin Senaatintorin viereen 1800-luvun alussa. Myös promootiotanssiaiset saivat niille kuuluvan aseman, kun Ylioppilastalo valmistui vuonna 1870. 1800-luvulla yliopistolla oli keskeinen asema yhteiskunnassa, ja promootiot sekä muut yliopistolliset juhlat olivat lähes ainoita Suuriruhtinaskunnan omia yleisiä juhlatilaisuuksia. Nämä juhlat tarjosivat Suomen poliittiselle eliitille ja sivistyneistölle myös mahdollisuuden tavata aikana, jolloin tiedotusvälineet olivat kehittymättömiä ja välimatkat pitkiä kulkea. Promootioilla oli siten myös vahva sosiaalinen ja kansallinen merkitys. Juhlallisuuksien kesto piteni 1870-luvulla kolmi- tai nelipäiväisiksi.
Tohtorit, kunniatohtorit sekä riemumaisterit ja riemutohtorit
Promootioiden alkuaikoina vihittiin vain maistereita. 1800-luvulla alettiin promovoida väitelleitä lisensiaatteja ja keisarin nimittämiä tohtoreita. Lisäksi silloisessa Aleksanterin yliopistossa alkoi myös kunniatohtoreiden vihkiminen. Ensimmäiset tohtorit ja kunniatohtorit vihittiin Suomessa yliopiston 200-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1840.
Vuonna 1819 vihittiin ensi kerran promootion yhteydessä riemumaistereiksi henkilöitä, jotka oli promovoitu maistereiksi 50 vuotta aikaisemmin. Vuodesta 1890 alettiin vihkiä myös riemutohtoreita.
Seppeleensitojatar/seppeleensitoja
Yleisen seppeleensitojattaren valinta sai alkunsa vuonna 1832. Vielä 1800-luvun puolivälissä promootiossa oli vain yksi Yleinen seppeleensitojatar, joka sitoi ystävättäriensä avustuksella laakerinlehtiseppeleet kaikille maistereille. Nykyisin maisterien seuralaiset, seppeleensitojattaret ja seppeleensitojat, sitovat seppeleet. Maisterit voivat myös itse sitoa seppeleensä.
Ensimmäiset naiset promovoitiin maistereiksi 1800-luvun lopulla, ja vuodesta 1894 lähtien naiset ovat kuuluneet jokaiseen promootioon. Aluksi naispromovendit pukeutuivat miesten tavoin mustiin, mutta 1900-luvulle tultaessa naismaistereiden väriksi vakiintui valkoinen. Naistohtorit sen sijaan pukeutuvat yhä mustaan.
Promovoitavat maisterit eli maisteripromovendit valitsevat itselleen yleisen seppeleensitojattaren tai seppeleensitojan, joka on tiedekunnan professorin tytär tai poika. Flooranpäivänä promovendit menevät valittunsa kotiin pyytämään professorilta ja valitulta itseltään suostumusta tähän tehtävään. Seppeleensitojatar/seppeleensitoja esitellään Flooranpäivän juhlassa Kumtähden kentällä yliopistoväelle.