Vaikka tomaatti soveltuu erinomaisesti myös kuorineen muuan muassa salaatteihin, joihinkin ruokiin – kuten samettiseen tomaattikeittoon tai -kastikkeeseen – tomaatit on hyvä kuoria eli kaltata. Vaikka tekniikka saattaa kuulostaa ensin haastavalta, se on todellisuudessa hyvin helppoa eikä vie juurikaan aikaa.

https://www.youtube.com/watch?v=FFOqMJMjIaw

   

Maku

Suomalaisia on puhuttanut usein kysymys: miksi kotimaiset tomaatit maistuvat miedomman makuisemmalta kuin ulkomaalaiset tomaatit?

Satakunnan Kansa haastatteli aiheesta toiminnanjohtajaa Jyrki Jalkasta Kauppapuutarhaliitosta – Jalkasen mukaan maun mietous johtuu usein siitä, kuinka kauaksi tomaatti joudutaan kuljettamaan. Kauemmaksi lähtevät tomaatit poimitaan yleensä 1-3 päivää aikaisemmin kuin lähiseudulle menevät, jolloin tomaatit kypsyvät loppuun kuljetuksen aikana. Maun kannalta tietenkin on parasta, mitä kauemmin tomaatti saa olla kiinni varressaan.

Toisaalta ulkomaalaiset tomaatit matkustavat vielä pidemmän matkan, joten voisi olettaa, että nekin poimitaan kohtuullisen aikaisessa vaiheessa varrestaan. Suomessa satohuiput ajoittuvat kesä-elokuuhun, jolloin tomaattien kulutus on suurimmillaan – makuun vaikuttaa oleellisesti siis myös satokausi.

Ympäristön kuormittavuus

Suomessa kasvihuoneiden energiantuotanto on ollut paljon viime aikoina esillä. Keskusteluissa on erityisesti otettu esille talvituotannon kustannukset.

Tätä kehittääkseen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on kehittänyt verkkolaskurin, jolla voidaan mitata kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutukset. Tämä kannustaa viljelijöitä kehittämään ja parantamaan hiilijalanjälkeään.

Hattulan Lepaalla on siirrytty fossiilisista polttoaineista ekosähköön, mikä näkyy myös tomaattien hiilijalanjäljessä. Se oli ennen noin viisi kiloa yhtä tomaattikiloa kohden ja nyt pyritään noin 700 grammaan yhtä kiloa kohden.

MTT:n mukaan Espanjasta tuodun tomaatin hiilijalanjälki on noin 500 grammaa kiloa kohden ja Hollannissa tuotetun tomaatin vastaava luku on kaksi kiloa per tomaattikilo. Suurin osa Espanjassa tuotetun tomaatin hiilijalanjälki muodostuu kuljetuksesta Suomeen.

On kuitenkin muistettava, että Suomessa vettä käytetään vain neljäsosa Espanjan määrästä.

Blogimerkinnän takana Henna-Riikka Korpimäki & Nelli Numminen

Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/kotimainen_talvitomaatti_on_kohta_ekologisempi_kuin_espanjan_ja_hollannin_tuontitomaatit/6554931
http://www.satakunnankansa.fi/Ruoka/1194910033609/artikkeli/miksi+kotimaiset+tomaatit+maistuvat+niin+miedoilta.html
http://puhtaastikotimainen.fi/?id=7
http://www.kasvikset.fi/WebRoot/1033640/Oletussivu.aspx?id=1047658
http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2013/01/15/miten-paljon-suomi-tomaatti-kuormittaa-ilmastoa/2013799/12
http://www.kuluttaja.fi/Page/e990c044-22fc-4383-8b93-d87678268cc5.aspx

http://youtu.be/9TSOwMo-VM8

Ensimmäisksi tunnustellaan mistä luu alkaa ja minne se päättyy. Tämän jälkeen peukalot työnnetään luun alle videolla näytetyn esimerkin tavoin. Luu irrotetaan pitkillä peukalon vedoilla luun pituuden suuntaisesti. Tätä voisi kutsua myös luun kaivamiseksi. Luu ei irtoa tällä taktiikalla kokonaan, vaan lopuksi luu joudutaan repimään irti. Luu voi olla hyvinkin tiukassa, joten voimaa kannattaa käyttää. Koko luuosa ei välttämättä irtoa yhtenä pakettina, jolloin olisi hyvä tunnustella jäikö lihaan luunpaloja. Videossamme luuosa ei irronnut kokonaan, joten loput luut irrotettiin yksitellen. Luun irrottua sen alta paljastuu rintafileen lisäksi myös broilerin sisäfilee. Kanan nahka kannattaa jättää rintafileeseen paikoilleen, koska se antaa lihalle hyvää makua.

Luita ei kannata heittää roskikseen, vaan keittää niistä kanaliemi. Broilerin sisäfileestä voi valmistaa esimerkiksi keittoa, kastikkeita, piirakoita ja paistaa vaikka vain pannulla ja lisätä salaattiin semmoisenaan. Rintafilee on parhaimmillaan paahdettuna nahkapuoli alaspäin pannulla ja kypsennettäessä loppuun uunissa. Mausteiksi se kaipaa vain suolaa ja mustapippuria. Rintafileetä voi kuitenkin myös sisäfileen tavoin valmistaa eri menetelmillä ja käyttää monipuolisesti.

Broilerin liha on melko edullista ja vähärasvaista. Se on oikein valmistettuna mureaa ja maukasta sekä kypsyy nopeasti.

Vertailimme broilerin energiasisältöjä kalorimäärän, proteiinien sekä kokonaisrasvan suhteen (100g).

Koipireisi nahkoineen         208 kcal           proteiinia 16,2g            kokonaisrasva 16,0g

Rintaleike nahkoineen        148 kcal           proteiinia 21,5g            kokonaisrasva 6,8g

Rintafilee nahattomana      103 kcal           proteiinia 23,1g            kokonaisrasva 1,0g

Lähteet: 

• http://www.lihatiedotus.fi/www/fi/Liitetiedostot/Syotavan_hyva_lihaopas_broileri_ja_kalkkuna.pdf

Päätimme valita aiheeksi liivatelehden käyttämisen. Moni arkailee sen käyttöä, koska kuvittelee sen olevan turhan työlästä tai vaikeaa. Todellisuudessa liivatteen käyttö kuitenkin on melko helppoa, kunhan noudattaa liivatepaketin ohjeita.

Liivate eli gelatiini koostuu proteiinista ja sitä käytetään monipuolisesti muun muassa kosmetiikassa ja ruoanlaitossa. Se valmistetaan usein sian nahasta keittämällä, mutta sitä voidaan valmistaa myös sian tai naudan luista, jänteistä ja suolista. (Wikipedia: Liivate, 2014.) Liivatteen sisältämä proteiini on siis eläinkunnan proteiinia, kollageenia (Valio: Liivate leivonnassa, näin onnistut helposti, 2013). Esimerkiksi Meiran ja Dr.Oetkerin liivatelehdet on valmistettu sian nahasta (Dr.Oetker: Liivatelehti & Meira: Liivatelehti, 2014). Liivatetta saa myös kaupasta liivatejauheena, muun muassa Dr. Oetker valmistaa sitä kuluttajien ostettavaksi (Dr.Oetker: Liivatejauhe).

Koska liivate on eläinperäinen tuote ei kasvissyöjät sitä siis yleensä käytä. Kasvissyöjät voivatkin korvata liivatteen esimerkiksi Agar-jauheella, joka on valmistettu merilevästä tai hyytelösokerilla, joka on kasvipohjainen raaka-aine. (Valio: Liivate leivonnassa, näin onnistut helposti, 2013.) Hyytelösokeria ei kuitenkaan voi käyttää maitopohjaisten täytteiden hyytelöimiseen, koska sen sisältämä pektiini tarvitsee toimiakseen happaman ympäristön. Maitopohjaisten täytteiden hyytelöimisessä voikin tällöin käyttää apuna esimerkiksi Dansukkerin Hyytelösokeri Multia, jossa pektiinin sijasta hyytelöimisaineina ovat karrageeni ja johanneksenleipäpuu. (Dansukker: Hyytelösokeri Multi.)

VIDEO: https://www.youtube.com/watch?v=qiFQOf-lHhc&feature=youtu.be

1. Laita kovat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen vähintään 5 minuutin ajaksi, jotta ne muuttuvat pehmeiksi.
2. Tämän jälkeen purista lehdet ylimääräisestä vedestä ja laita ne kiehuvaan nesteeseen. Sekoita haarukkavatkaimella seos tasaiseksi, jos lehdet eivät heti sula.
3. Lisää sitten liivatelehtiseos ohuena nauhana, samalla sekoittaen, täytteen joukkoon.
4. Nosta liivateseoksen sisältämä täyte kylmään ja anna hyytyä vähintään 4 tuntia, mutta mieluiten yön yli, että täyte on varmasti hyytynyt.

 Hintavertailu

Meiran liivatelehti: 1,39€, kilohinta 69,50€/Kg

http://meira.fi/sites/default/files/product/fields/field_tuotteen_kuva/meira_liivatelehti_20g_3713_3.jpg

Dr. Oetkerin liivatelehti: 1,13€, kilohinta 66,47€/Kg

http://www.kauppahalli24.fi/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/l/i/liivatelehti_58__web.jpg

Dr. Oetkerin liivatejauhe: 1,69€, 26,00€/Kg

http://www.kauppahalli24.fi/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/l/i/liivatejauhe_57__web.jpg

Markkinoilla on yleensä kahden merkkisiä liivatelehtiä: Dr. Oetker ja Meira. Dr. Oetkerin liivatelehtien kilohinta on n. 3 euroa halvempi. Kymmenen kappaleen pakkaus maksoi Dr. Oetkerilla 1,13€ ja Meiralla 1,39€. Liivatejauhe taas kilohinnaltaan oli huomattavasti halvempi kuin liivatelehdet (Dr. Oetker kilohinta 26€). Liivatelehtien ja liivatejauheen hintaa on kuitenkin hankalaa verrata, sillä 1 tl liivatejauhetta painaa enemmän kuin 1 liivatelehti.

 Liivatejauhe

Liivatejauhetta käytettäessä 1 tl liivatejauhetta vastaa 1 liivatelehteä. Kuitenkin 1 tl liivatejauhetta hyydyttää n. 1 dl nestettä. Liivatejauhetta käytetään niin, että sitä turvotetaan pienessä nestetilkassa n. 5 minuuttia, jonka jälkeen kuumennetaan, kunnes jauhe on sulanut kokonaan nesteeseen.

By: Eveliina Nokso & Minttu Tolvanen

ps. Emme pystyneet lisätä ottamiamme kuvia, koska blogissa ei ollut enää mediatiedostoille tilaa. Tämän vuoksi video ja kuvat on linkkeinä.

Lähteet: 

http://ruoka.fi/leivonta/neuvoja-liivatteen-kayttoon Viitattu 5.11.2014

http://www.dansukker.fi/fi/tuotteet/kaikki-tuotteet/hyytelosokeri-multi.aspx Viitattu 23.10.2014

http://www.valio.fi/reseptit/teemat/liivate-leivonnassa-nain-onnistut-helposti/ Viitattu 23.10.2014

http://www.oetker.fi/fi-fi/monipuolinen-valikoima/leivonta-aineet/liivatelehti.html Viitattu 23.10.2014

http://fi.wikipedia.org/wiki/Liivate Viitattu 23.10.2014

http://meira.fi/fi/leivonta/leivonta-aineet/liivatelehti Viitattu 23.10.2014

http://www.oetker.fi/fi-fi/monipuolinen-valikoima/leivonta-aineet/liivatejauhe.html Viitattu 23.10.2014

Keskivertokuluttajan päätä saattavat kauppojen laajentuneet elintarvikevalikoimat huimata – myös sokerihyllyllä. Perinteisten vaihtoehtojen rinnalle on tullut käyttötarkoitukseltaan ja olomuodoltaan vaihtelevia tuotteita; sokerisiirappeja, maustettuja sokereita, kandisokeria… Terveystietoisten kuluttajien onneksi hyllyyn on ilmestynyt myös kevyempiä vaihtoehtoja. Steviakasvista tehtyä makeutusainetta sisältävä sokeri makeuttaa kuten tavallinen sokeri, mutta sisältää puolet vähemmän kaloreita. Täten se antaa oivan mahdollisuuden keventää kotikeittiöissä esimerkiksi välipaloja ja jälkiruokia. Makeutusaineen hyvänä puolena on lisäksi pidetty sen luonnollisuutta.

Etelä-Amerikasta peräisin olevan stevia rebaudiana -kasvin lehdistä saatavaa luontaista ja kaloritonta makeuttajaa kutsutaan nimellä stevioliglykosidi. Makeuttaja on jopa 300 kertaa makeampaa kuin tavallinen sokeri. Vaikka useita stevioliglykosideilla makeutettuja elintarvikkeita on ilmaantunut markkinoille EU:n sallittua sen käytön vuonna 2011, ei sen käyttäminen elintarvikkeissa ole täysin yksinkertaista hieman poikkeavasta mausta johtuen. Vaikka makeutusaineen alkuperä on luonnossa, määritellään stevioliglykosidit EU:n lainsäädännössä lisäaineeksi. Siitä huolimatta keveiksi ja luonnolliseksi markkinoitujen, stevioliglykosideilla makeutettujen tuotteiden uskotaan vetoavan kuluttajiin.

Mutta ei stevioliglykosideja ole purematta nielty: sitä kritisoivien mukaan väite makeutusaineen luonnollisuudesta on vain valhetta ja markkinapuhetta. Myös sen turvalliselle käytölle säädetty yläraja puhututtaa mataluudellaan. Vaikka keinotekoisten makeutusaineiden, kuten aspartaamin, turvallisuuteen suhtaudutaan epäluuloisesti, on aspartaamin turvallinen päiväannos (ADI-arvo eli Acceptable Daily Intake) kymmenkertainen verrattuna stevioliglykosidien turvalliseen päiväannokseen.

Kritiikistä huolimatta meitä kiinnosti kokeilla kevyempää vaihtoehtoa kurssilla tehdystä helposta ja herkullisesta jäämarjavaahdosta, jonka ohje löytyy alta. Lähikaupastakin löytyvä steviasokeri sopii mainiosti marjoihin, sillä sen aavistuksen kova sivumaku peittyy voimakkaan makuisten marjojen alle. Steviasokeri toimi vaahdotukseen kuten hienosokeri, ja vaahdosta tuli maukasta ja makeaa.

Jäämarjavaahto

4-5 dl jäisiä marjoja (esim. mustikoita, vadelmia, puolukoita tai herukoita)

2 kananmunan valkuaista

2 rkl steviasokeria

1. Mittaa lähes jäiset marjat leikkuuterällä varustetun monitoimikoneen kulhoon. Erottele joukkoon kananmunan valkuaiset sekä sokeri.
2. Käynnistä kone ja aja seos soseeksi. Sen jälkeen massa alkaa kasvaa ja kuohkeutua.
3. Tarjoa vaahto heti tai säilytä jääkaapissa korkeintaan 30 minuuttia ennen tarjoilua.

Katso video jäämarjavaahdon valmistuksesta:

https://www.youtube.com/watch?v=HX-TE67dwSo&feature=youtu.be

Marjojen lisäksi testasimme vaahdon tekoa jäisillä mangokuutioilla, mutta niiden koostumuksesta tai muusta syystä johtuen ei vaahdosta muodostunut yhtä kiinteää kuin marjoilla tehdystä. Vaahtoa on siis helppo soveltaa oman maun mukaan – steviasokerilla tai ilman!

Tiia K. & Ilona

Lähteet

Kaaria, S. Makeutusaine Stevia on mainettaan pahempi – aspartaamiakin voi annostella huolettomammin. Helsingin Sanomat 2.1.2014. http://www.hs.fi/terveys/a1388554344259

Mitä ovat stevioliglykosidit? http://www.stevia.fi/#!/mita-ovat-stevioliglykosidit/

EFSA on arvioinut elintarvikeväriaineiden turvallisuutta. Evira 12.11.2009. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?bid=1785

Valitsimme aiheeksemme kalan fileoimisen, sillä se on meille molemmille hyvin tuntematon aihe. Fileoiminen on teknistä puuhaa ja ainoa tapa oppia tekniikka, on toisto. Harjoitus tekee mestarin… (mekin kaivataan vielä monta toistoa, että saadaan aikaiseksi hienot fileet ;)) Ajattelimme kuitenkin koota teille havainnollistavan videon yhden oppituntimme aiheesta, koska seuraavan kerran kokonaista kalaa tuijottaessanne, mietitte taatusti, että mitenhän se taas menikään…

Oheisesta linkistä pääset katsomaan videon lohen fileoinnista. (Videossa on äänet)

http://youtu.be/vh0c0TuplxA

 Lohi. (Kalatalouden keskusliitto, kuvapankki)

Kalan lisäämisestä ruokavalioon on puhuttu paljon ja uudet ravintosuositukset ovat nostaneet kalan syönnin merkitystä joka viikkoisessa aterioinnissamme. Kala on loistava ja terveellinen proteiinin lähde, josta saa elimistölle tärkeitä vitamiineja, rasvahappoja sekä kivennäisaineita. Kalan syöjänä on kuitenkin syytä miettiä myös eettisyyttä.

Kalalajit ovat jaettu WWF:n sivuilla kolmeen kategoriaan, joiden tarkoituksena on kertoa kuluttajalle mitä kalalajeja on vastuullista valita lautaselle. Kategoriat ovat jaettu vihreään – suosi, keltaiseen – harkitse sekä punaiseen – vältä. Kalaopas on erityisen hyvä apuväline vastuullisia kulutusvalintoja miettiessä. Karttoja tutkiessa voidaan todeta, että aika hyvä nyrkkisääntö on suosia suomalaista. Tällä hetkellä kalasta jota suomessa syödään 70% on tuodaan muualta. Punaisella listalla suomalaisia kalalajeja ei juuri ole, paitsi lohen Itämeren luonnonkannat.

Hankalaksi arvioinnin tekee myös se, että kuluttajana on vaikea tietää varsinkin ulkomaisen kalan alkuperä tai pyydystämis menetelmä. Tonnikalaa esimerkiksi löytyy keltaiselta sekä punaiselta listalta, riippuen pyydysmenetelmästä. Myös katkaravut löytyvät keltaiselta sekä punaiselta listalta, mutta kuluttajana on vaikea päätellä mitä katkaraputyyppi pakastekatkaravut edustavat. Esimerkiksi Rainbown katkaravut ovat pyydystetty Koillis-Atlantilta, mutta punaisen listan katkaravut ovat Pohjois-Atlantilta.

Tällä hetkellä maailman kalakannoista n. 85% on ylikalastettuja tai kalakannat äärirajoilla. Myös niin sanottua kalajätettä kertyy vesistöihin jatkuvasti, vuosittain jopa 30 miljoonaa tonnia niin sanotusta sivusaalista päätyy takaisin vesistöihin, usein kuolleena.

Mutta positiivisuus ennen kaikkea! Oheen teille vihreä lista kaloista jota lautaselle kannattaa valita:
* Ahven (Suomi)
* Anjovis (kilohailista)
* Hauki (Suomi)
* Kampela (Suomi)
* Kilohaili (Itämeri)
* Kirjolohi (Suomi)
* Kuha (Suomi)
* Kuningasrapu (Norja)
* Kuore (Suomi)
* Lohi (ASC- tai luomumerkitty kasvatettu)
* Made (Suomi)
* Muikku (Suomi)
* Nahkiainen (Suomi)
* Punakampela (Pohjanmeri, verkot ja nuotat)
* Rapu (Suomi)

Syökää kalaa!

Viivi&Tanja

P.S. Blogin liitetiedosto koko onkin vain 115Kb. Koska olimme jo videon tehneet 20Mb ohjeistuksella, lisäsimme videon YouTube-palvelimelle. Videolle pääsee ainoastaan yllä olevasta linkistä!

LÄHTEET:

Iloisia lastenlauluja. 2009. Kalavale. Jummi Jammi-orkesteri

Kalan syöntisuositukset. Evira. Päivitetty 23.8.2013. Saatavilla osoitteesta: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/tietoa+elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden+kayton+rajoitukset/kalan+syontisuositukset/.

Kalaopas. http://wwf.fi/kalaopas/ luettu 5.11.2014

Mäkinen, E., Kiikka, K., Meriluoto, R., Väätäinen, R. (2005). Keittiön kautta Ruoanvalmistajan kirja. Keuruu. ss.99-105.

Munakoiso kasvaa pensaassa ja on  tomaatin ja perunan sukulainen. Hollannista tuodaan munakoisoja Suomeen, mutta niitä tuodaan myös talvisaikaan Israelista ja Espanjasta. Ostimme Hollantilaista munakoisoa. Hinnat vaihtelevat sesongeittain sekä eri kauppojen välillä.

Munakoiso voi olla nuijan tai päärynän muotoinen, soikea, pyöreä tai pitkulainen. Sen kuori on kiiltävä, sitkeä ja nahkamainen. Munakoisoa ei kannata kuoria ,sillä kuori sisältää liukenevaa kuitua, joka tekee hyvää suoliston bakteerikannalle. Kuoren paras aine on nasuniini. Se suojaa aivosoluja ja on verisuonten kalkkeutumista ehkäisevä antoksidatiivinen antosyaani, joka vaikuttaa myös tulehduksia hillitsevästi. .Raakana munakoiso maistuu hieman karvaalta sisältämänsä solaniinin vuoksi. Kypsennettäessä maku muuttuu pehmeäksi.

Munakoisoa säilytetään jääkaapin vihanneslaatikossa 10 – 12 asteen lämpötilassa.

Hollantilainen munakoiso 2,95kg/€

Valitsimme postauksemme aiheeksi munakoison. Halusimme tutustua munakokoisoon paremmin, sillä se oli meille raaka-aineena melko vieras. Valmistimme munakoisoa useammalla tavalla. Itkettämällä, paahtamalla ja paistamalla.

Munakoisoveneet

Leikkasimme munakoison puoliksi. Itketimme toisen puolikkaan ja ripottelimme pinnalle karkeaa suolaa. Annoimme puolikkaan itkettyä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen pyyhimme pinnalle muodostuneet nesteet ja suolan pois. Itkettämisen jälkeen teimme munakoison lihaan syviä ristikkäisiä viiltoja. Maustoimme munakoisot hyppysellisellä suolaa ja mustapippurilla sekä valkosipulinkynnellä ja lopuksi lorautimme oliiviöljyä. Munakoisoveneet olivat 200 asteisessa uunissa 30 minuuttia.

Kuvassa oikealla itketetty versio

Uunista tulleet paahdetut munakoiso veneet

Tomaatti-mozarella-basilikaviipaleet

Leikkasimme munakoisot viipaleiksi ja jaoimme ne kahteen osaan. Toisen osan itketimme. Maustoimme suolalla ja mustapippurilla, jonka jälkeen laitoimme päälle tomaatti- ja mozarellaviipaleita. Laitoimme munakoisot 200 asteiseen uniin 20 minuutiksi. Viimeistelimme viipaleet basilikan lehdillä.

Paistetut munakoisokuutiot

Leikkasimme munakoison kuutioiksi ja jaoimme kuutiot kahteen osaan. Toisen osan itketimme. Kuulotimme oliiviölyssä puolikkaan keltasipulin ja valkosipulinkynnen. Lisäsimme toisen osan kuutioista ja pieneksi pilkottua chiliä. Maustoimme ainekset vajaalla teelusikallisella suolaa ja mustapippurilla. Paistoimme niitä pannulla noin 15 minuuttia. Toiselle osalle teimme samoin.

Kuutiot pannulla

Kuvassa vasemmalla itkettetyt munakoisokuutiot ja oikealla ei-itketeyt munakoisokuutiot

Lopputulos

Itketetyt munakoisot olivat maukkaampia kaikissa variaatioissa,sillä munakoiso oli imenyt mausteet itseensä. Teimme myös huomion, että itketetyt munakoisot olivat suolaisempia. Maustamisvaiheessa laitoimme suolaa molempiin versioihin aina yhtä paljon. Koostumus oli uunissa paahdetuissa veneissä ja viipaleissa samankaltainen sekä itketetyissä että ei-itketetyissä versioissa. Koostumus oli pehmeä emmekä havainneet kitkeryyttä.

Pannulla paistetuissa ei-itketetyissä kuutioissa koostumus muistutti hyvin sienimäistä rakennetta. Itketetyissä kuutioissa koostumus oli pehmeä sisältä mutta pinnalta kiinteä. Itketetyissä kuutioissa maut tulivat paremmin esiin ja olivat hiukan suolaisempia.

Kaiken kaikkiaan itkettäminen ei uunissa paahdettaessa vaikuttanut munakoison koostumukseen suuresti, mutta makuun se kuitenkin vaikutti. Olimme lukeneet, että itkettäminen vaikuttaa vähentäen munakoison kitkeryyttä. Emme kuitenkaan havainneet kitkeryyttä kummassakaan versioissa.

Itkettäminen vaikutti paistettaessa munakoison koostumukseen sekä makuun. Uskallamme havaintojemme perusteella väittää, että itkettäminen ei ole välttämätöntä.

Itsetehty tomaattikastike kruunasi aterian

Munakoison ravintosisältö:

Energia, laskennallinen 94 KJ, 22 kcal

Hiilihydraatti imeytyvä 3.1g

Rasva 0.2g

Proteiini 0.5g

Lähteet:

http://jokihakakokkaa.blogspot.fi/2012/04/paahdetut-munakoisot.html

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=362&lang=fi

Munakoiso – unohda itkettäminen ja ota haltuun munakoison oikea käsittely ja suositut ohjeet

http://kuntoplus.fi/ravinto-ja-terveys/kuorimatta-paras-munakoiso

Valitsin aiheekseni etikka-öljy -pohjaisen salaatinkastikkeen valmistuksen, sillä se on minulle ennestään vieras aihe. Tapaan ostaa salaatinkastikkeet aina valmiina kaupasta, sillä olen ajatellut aina salaatinkastikkeiden valmistuksen olevan turhan työlästä. Lisäksi olen aikaisemmin vieroksunut voimakasta etikan makua, joka tuntuu vahvemmalta, kuin kaupan valmiissa kastikkeissa.

Sinappisessa salaatinkastikkeessa sinappi toimii emulgaattorina kananmunan sijasta. Mielestäni sinappi sitoi hyvin öljyn muihin aineisiin, vaikka se ei toimikaan aivan yhtä tehokkaasti kuin kananmuna. Kastike on helppo valmistaa, ja siihen löytyy ainesosat lähes jokaisen jääkaapista!

Tarvitset:

0,5-1dl sinappia (Käytin Turun sinappia)

2tl sokeria

ripaus valkopippuria

suolaa tai yrttisuolaa

(muita mausteita)

0,5dl viinietikkaa (käytin valkoviinietikkaa)

2,5dl öljyä

0,5dl appelsiinimehua tai vettä (käytin vettä)

1 valkosipulin kynsi

1. Mittaa sinappi ja mausteet kulhoon.

2. Lisää öljyä tipoittain koko ajan seosta vatkaten. Lisää etikka ja vesi, kun suurin osa   öljystä on lisätty.

4. Lisää valkosipulin kynsi puolitettuna maustamaan kastiketta. Jos pidät miedosta valkosipulin mausta, voit sivellä kulhon valkosipulinkynnellä ennen kastikkeen valmistusta. Mausta kastiketta halutessasi erilaisin yrtein ja maustein. Itse lisäsin valmiiseen kastikkeeseen mustapippuria ja tuoretta timjamia.

Valmiiden salaatinkastikkeiden hinnat 26.9.2014 Prisma Isossa Omenassa.

Vaikka öljyn, sinapin ja etikan hinnat ovat yhteenlaskettuna kalliimpia kuin valmis kastike, tuotteet ovat pitkään säilyviä, ja niistä saa valmistettua monta kastike-erää. Salaatinkastikkeen valmistaminen itse kannattaa myös siksi, että pystyt säätelemään lisätyn suolan ja öljyn määrää ja laatua. Tiedät, mitä kastike sisältää. Parasta kastikkeen valmistamisessa kuitenkin on mielestäni se, että kastiketta voi maustaa mielikuvituksen mukaan aina uudella twistillä.

Lähde:
Mäkinen, E., Kiikka, K., Meriluoto, R., Väätäinen, R. 2005. Keittiön kautta. Ruoanvalmistajan kirja. Otava.

Kuinka kuorit ja pilkot avokadon (video poistettu tallennustilan säästämiseksi).

Tarvikkeet:
1 Avokado
1 Sitruuna tai limetti
Leikkuulauta
Iso sileäreunainen veitsi
Ruokalusikka
Kulho
(Käsipyyhe)

Ota avokado toiseen käteesi ja veitsi toiseen. Laita veitsi keskelle avokadoa ja halkaise avokado pyöräyttämällä veitsellä ympäri. Huomioi avokadon sisällä oleva iso siemen, tunnet kun veitsi osuu siihen. Voit pitää avokadoa kiinni pyyhkeellä, jos se tuntuu turvallisemmalta.

Pyöritä tämän jälkeen avokadon puolikkaita vastakkaisiin suuntiin, jolloin saat kaksi puoliskoa. Siemen jää kiinni toiseen. Sen saa irti iskemällä sitä kevyesti veitsellä, pyöräyttämällä ja nostamalla (voit jälleen käyttää pyyhettä apuna). Avokadon siemen ja kuori eivät ole syötäviä. Avokadolihan saa siisteimmin talteen kun halkaisee veitsellä avokadopuolikkaan ja poistaa kuoren käsin. Toinen tapa on kaivertaa hedelmäliha kuorta pitkin ruokalusikalla.

Viipaloi avokado ja laita kulhoon. On hyvä tietää, että avokado tummuu helposti joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa. Tätä voidaan ehkäistä sitruuna- tai limettimehulla, sillä niiden sisältämä C-vitamiini toimii hapettumista estävänä antioksidanttina. Purista sitruuna toisen käden sormien läpi, jotta mahdolliset siemenet jäävät siihen.

Tartuimme aiheeseen, koska haluamme jakaa avokado-tietoisuutta mahdollisimman monelle. Mielestämme avokadoa käytetään liian harvoin suomalaisessa keittiössä. Toinen bloggaajista on huomannut tämän työskennelleensä useamman vuoden ajan eri päivittäistavarakaupoissa. Avokadoa ostetaan edelleen harvoin, eikä sitä käytetä läheskään jokaisessa kotitaloudessa. Moni ei pidä avokadoa hedelmänä, sillä se ei ole makea. Hedelmäliha on kermaista ja vähän pähkinäistä. Avokadoa pidetään kaloripommina eikä olla varmoja sen kypsyydestä. Sen käyttömahdollisuuksista ei tiedetä tarpeeksi ja hinta saattaa hirvittää.

Avokadon moninaiset käyttömahdollisuudet ovat tulleet esille matkustellessa Indonesiassa ja Aasiassa. Avokadoa voi käyttää suolaisten alku- ja pääruokien lisäksi makeisiin herkkuihin, kuten jäätelöön ja pirtelöihin.

Avokadon ravintosisältö/100g:
– energiaa 198 kcal
– proteiinia 2,6g
– hiilihydraatteja 0,8g
– rasvaa 19,4g, joista tyydyttyneitä rasvoja 2,7g

Avokado sisältää paljon hyvää rasvaa ja B-, E- ja K-vitamiinia.

Yleisin Suomessa myytävä avokadolajike on Hass, jota voi viljellä ympäri vuoden.  Selvitimme, että tähän aikaan vuodesta avokadon kilohinta Suomessa on noin viisi euroa yksittäin ostettuna. Pussitavarana kilohinta tulee vähän edullisemmaksi.

Avokadon kypsyyden tunnistamiseen on monta keinoa. Mikäli avokado antaa hieman periksi puristettaessa, se on kypsä syötäväksi. Voit myös nypätä avokadon päästä pienen ruskean kannan pois. Mikäli kanta irtoaa helposti ja sen alla vihreää, on avokado kypsä. Jos kanta ei irtoa tai sen alla on ruskeaa, avokadoa pitää kypsyttää vielä. Kypsennys onnistuu nopeasti, kun käärit avokadon alumiinifolioon ja pistät sen 100-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Avokado vapauttaa etyleenikaasua, mikä kypsyttää sen. Lämpö nopeuttaa etyleenin vapautumista.

Toivomme mahdollisimman monen kokeilevan avokadoa ruoanlaitossa, siitä saa loihdittua uskomattomia ruokia. Yksi suosituimmista on avokadopasta. Avokadopastan ohjeen löydät osoitteesta: http://www.makuja.fi/reseptit/avokadopasta-a-la-alexander-gullichsen/

Lähteet:
Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11057&
Makuja
http://www.makuja.fi/artikkelit/1670598/tiesitko/ostitko-raaan-avokadon-nain-kypsytat-sen-minuuteissa/
http://www.makuja.fi/artikkelit/1796171/tiesitko/yksinkertainen-niksi-avokadon-kypsyys-selviaa-helposti/