Niska on lukossa ja porukan keskinäiset suhteet solmussa. Mitäpä jos työyhteisön virkistyspäivän ohjelmassa olisi yhteinen lukuhetki? Kuntosalilla tai pelikentällä rehkimisen sijaan annettaisiin aivoille töitä? Tai voisiko yhteisestä lukemisesta – työpaikan omasta lukupiiristä – tulla pysyvä tapa?

Lukemisen ajatellaan olevan yksityistä: on vain lukija ja teksti ja jossain tekstin takana piilotteleva kirjoittaja. Olemme tottuneet pitämään lukemista sisäänpäinkääntyneenä harrastuksena. Kuitenkin vain pikkuisen lähestymiskulmaa säätämällä lukemiseen saadaan mukaan sosiaalinen ulottuvuus.

Kun perustetaan lukupiiri, heti alkajaisiksi saadaan harjoitella kompromissin tekemistä: luettavasta teoksesta tai tekstistä sovitaan yhteisesti. Sosiaalisuus moninkertaistuu, kun päästään keskustelemaan. Yksi teos saa yhtä monta tulkintaa kuin sillä on lukijoita. Vallitsee tulkitsemisen – tai yhtä lailla tulkitsematta jättämisen – vapaus.

Draaman ja kirjoittamisen menetelmiä on jo onnistuneesti sovellettu työyhteisöissä. Lukeminen voi herättää ajatuksia hiljaisemmalla tavalla, jota syrjäänvetäytyvänkään ei tarvitse kavahtaa. Taitava ohjaaja ja oikeat tekstit voivat viedä lähelle työyhteisön pulmatilanteita. Siinä missä organisaatioteoria tai elämänhallintaopas saattavat käsitteellistää liikaa, sopiva kaunokirjallinen teksti voi leikata suoraan tapahtumien ytimeen.

Aina ei tarvita akuuttia ongelmaa, vaan yhtä lailla antoisaa on pysähtyä peruskysymysten äärelle. Mistä muualta kuin kaunokirjallisuudesta löytyy rajattomasti esimerkkejä? Kappale kaunokirjallista maailmaa voi auttaa meitä asettumaan oikeaan kohtaan tässä arkisessa elämänmenossa. Näköalat laajenevat ja parhaimmillaan huimaavat – hyvänlaatuisesti.

Teksti: Tuulikki Norrlin

Sanat työssä -seminaarin työryhmän jäsen Tuulikki Norrlin on lahtelainen luovan kirjoittamisen ohjaaja ja kirjoittaja, KTM. Hän harrastaa aktiivisesti lukupiirejä ja opiskelee kirjallisuusterapiaa.