Kurssikerran luento-osuudella käsittelimme esimerkiksi piste- ja ruutuaineistoja. Tarkin mahdollinen pisteaineisto saadaan laserkeilauksella, jonka avulla saadaan kolmiulotteinen malli alueesta. Ruutuaineistossa hyötynä on se, että ei tarvita valmista aluejakoa. Ne ovat usein laajoja ja tarkkoja, mutta sen myötä myös kalliita.

Tehtävä 1

Teimme opettajan mallin mukaan pääkaupunkiseudun kartan päälle ruudukon Grid-työkalun avulla. Tärkeää oli vaihtaa ruutukoko esimerkiksi yhdeksi kilometriksi, koska muuten ruudukon tekeminen kestäisi montakymmentä minuuttia. Teimme ruutukartan, jossa ruutukoko oli 1 km * 1 km.

Etsin vähän inspiraatioita karttaani ja Nikolai Tuurin blogi tuli vastaan. Olin hämmästynyt, kuinka hienoja karttoja hän onkaan saanut aikaan. Ne menisivät melkein taideteoksista. Tykkäsin etenkin hänen tämän 4. kurssikerran kartasta, joka oli asettelultaan oivaltava ja hyvin miellyttävä silmälle.

Löysin taas itseni tilanteesta, jossa minun pitäisi tehdä viime oppitunnin tapainen kartta omin avuin ja heti kartan aloittaminen töksähti. Oppitunnilla sitä seuraa jotenkin sokeasti vain opettajaa, eikä samalla ehdi aina sisäistääkään kaikkia välivaiheita. Yksin tehdessä jo pelkkä aineiston avaaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, kun QGIS ei toimikaan. Sain kuitenkin muokattua tunnilla tehtyä karttaa ja tein siitä omannäköiseni (kuva 1). Kuvan 1 värimaailma on ehkä vähän liian sininen, mikä tekee sen lukemisesta hieman hankalaa. Ruudut olisivat voineet olla lisäksi hieman pienempiä, ehkä 750 tai 500m, jotta se olisi vähän “tarkempi”.

Kuva 1. Ulkomaalaisten absoluuttinen määrä pääkaupunkiseudulla (ruutukoko 1km*1km).

Tehtävä 2

Toisena harjoituksena käsittelimme rasterianeistoa. Loimme esimerkiksi rinnevarjostuksen aineistosta. Se oli erityisen mielenkiintoista, koska tykästyin maantieteen menetelmät -kurssilla tuijottelemaan Suomea ja sen eri paikkoja rinnevarjostustasolla. Jatkamme saman kartan parissa ensi viikolla. Teimme kartan sisälle pienemmän alueen, jonka sisällä olevat suurimmat tiet piirsimme jo uudelle tasolle. Lisäksi tein kotona vielä oman tason vesistöille ja piirsin alueen läpi kulkevan joen, Karjakosken. Vielä jäi mysteeriksi, voinko tehdä samalle tasolle myös polygonimaisia lampia vai pitääkö niitä varten muodostaa oma tasonsa. Eipä rajatun alueen (Pornaisen) vesistöt mitään kummoisen suuria ollutkaan, joten niillä ei ole niin suurta merkitystä tässä tehtävässä.

Viimeinen kotitehtävä oli ladata netistä Pornaisten aluetta kuvaava peruskarttalehti ja laatia siihen korkeuskäyrät ja verrata niitä peruskarttalehden korkeuskäyriin. Aika monelta oli varmaan jäänyt tämä tehtävä huomaamatta, koska se oli ohjeiden seassa muutaman rivin tekstinä. Kuitenkin esimerkiksi Anni Lindegren oli tehtävän tehnyt. Sain ladattua Paitulista karttalehden korkeuskäyrät, jotka sovitin karttalehden päälle niinkin yksinkertaisesti kuin säätämällä valkoisen taustavärin läpinäkyväksi. Seuraavaksi vertasin tekemiäni 5 metrin välisiä korkeuskäyriä netistä ladatun tietokannan käyriin (kuva 2.). Huomasin saman kuin Anni Lindegrenkin: korkeuskäyrien latautuminen oli tuskaisen hidasta kotikoneella ja QGIS meinasi kaatua, kun siirryin tarkastelemaan eri kohtaa kartalla. Bugaaminen kuitenkin loppui, kun otin käyrät sivuvalikosta pois näkyvistä.

Kuvassa 2 näkyy, kuinka itse laatimani korkeuskäyrät (ruskealla) myötäilevät Paitulista ladattuja korkeuskäyriä (mustalla). Kuitenkin joiltain osin luomani korkeuskäyrät vetelevät vähän omiaan. Tämä näkyy selkeästi tarkasteltaessa peltoja tai joitain mäkiä ja rinteitä. Paitulista ladatut korkeuskäyrät ovat selkeämpiä ja ehkä hieman yleistetympiäkin kuin QGIS:llä luodut korkeuskäyrät. Luomani korkeuskäyrät ovat siis tarkempia, mutta ei mielestäni niin luotettavia. GQIS:llä luoduissa korkeuskäyrissä on nimittäin virheitä, joita näkyy selvemmin kuvassa 3. Kuvaan 3 ympyröin kolme kohtaa, jossa luomani korkeuskäyrät poikkeavat Paitulista ladattuihin korkeuskäyriin. Punaisella ympyröidyssä kohdassa näkyy, kuinka itse tehdyt korkeuskäyrät ovat hieman erit kuin “todelliset” korkeuskäyrät. Sinisessä näkyy, kuinka viiva saattaa olla hyvin röpelöinen. Pinkillä ympyröity kohta kuvaa pelloilla olevia vääristymiä, jotka syntyvät, kun korkeusluokka muuttuu siinä kohtaa esimerkiksi pellon urien tai ojan takia. Vastauksena tämän tehtävän kysymykseen “Kuinka hyvin ne vastaavat toisiaan?” sanoisin, että korkeuskäyrät muistuttavat toisiaan, mutta QGIS:llä luodut käyrät eivät täysin pysty jäljentämään netistä saatuja “todellisia” korkeuskäyriä.

Kuva 2. Korkeuskäyrien vertailua alueen yleiskuvassa.

Kuva 3. Korkeuskäyrien vertailua lähikuvassa.

Lähdeluettelo:

Lindegren, A. QGIS 4. viikko: ruututeema- ja rasterikartat “Anni Lindegren – Geoinformatiikan menetelmät” -blogissa 9.2.2023. https://blogs.helsinki.fi/ablindeg/ Viitattu 16.2.2023

Tuuri, N. 4. Kurssikerta “Nikolain blogi” -blogissa 13.2.2023. https://blogs.helsinki.fi/nikolait/ Viitattu 16.2.2023