Seminaarin nimi herätti jälleen kerran keskustelua käytävillä ja esityksissä. Käännös blended learning termistä esiteltiin Piirtoheittimessä vuonna 2005. Jostakin syystä käännös ei tunnu juurtuvan kielenkäyttöön ja käsite kirvoittaa keskustelua vuodesta toiseen.
Keskustelussa pyöritellään käsitteitä opetus, opiskelu ja oppiminen mutta termiä, joka kokoaisi nämä napakasti nippuun, ei toistaiseksi ole löytynyt. Käsitteiden viidakon haltuunotto on varmasti tärkeää mutta seminaarin innostavinta antia olivat konkreettiset esimerkit käytänteistä ja keskustelut case-esityksissä.
Torstain viimeinen esitys, jossa prof. Leif Åberg esitteli ajatuksiaan viestinnästä ja oppimisesta oli samalla tiivistys sulautuvan opetuksen eri vaiheista vuosien varrella. Radikaalit muutokset viestinnässä ovat muuttaneet myös viestinnän opetusta. Muutos on tapahtunut esimerkiksi yksilöllisyydestä yhteisöllisyyteen, läsnäolo on muuttunut virtuaaliseksi osallistumiseksi ja lisäarvosta on tullut välttämättömyys. Kaiken taustalla on kuitenkin rohkea ia innostava opettaja, joka ei pelkää uusia haasteita vaan suorastaan rakastaa niitä.
Innostunut ilmapiiri, kehittämisen halu ja rohkeus tekivät jälleen kerran vaikutuksen minuun. Mistä se syntyy ja voiko sellaista saada aikaiseksi ministeriön rahoittamilla toimenpiteillä? Miten Suomi saadaan nostettua taas tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön edelläkävijäksi? Millaisilla toimenpiteillä tätä innostusta saisi jaettua kaikille opetustyössä oleville?