“Mitä hyötyä on Smartboardista?” kysyy Jukka Melaranta “Oppitori” -blogissaan. Toivottavasti aiheesta syntyy kunnon keskustelua sillä luokkahuoneiden varustaminen ns. älytauluilla on sen verran iso investointi että hyötyjen on hyvä olla selkeästi tiedossa.
7 thoughts on “Älytaulujen hyödyt?”
Comments are closed.
Kyllä Smartboardista on selkeää hyötyä esimerkiksi atk-luokkakoulutuksissa, eli sellaisissa tilanteissa, jossa harjoitellaan jonkin tietokoneohjelman käyttöä.
“Tavallisessa” opetuksessa sen hyödyt riippuvat varmaankin pitkälle siihen kehitetyistä sovelluksista. Ryhmätyössä sen käyttöä estää hidas vasteaika ja useamman yhtäaikaisen kosketuksen tunnistamisen puute. Näitä ongelmia on ymmärtääkseni korjattu uudemmissa versioissa laitteista.
Niin, varmasti sille jotain käyttöä keksitään, mutta käsittääkseni ydinkysymys on, onko se hintansa väärti? Muistan erään Espoon koulutoimen henkilön kertoneen pari vuotta sitten ITK:ssa, että “kyselyn mukaan älytaulu motivoi opettajia kehittämään teknologian käyttöä opetuksessaan”. Se oli siis heidän saavuttama tärkein hyöty. Minusta se on aika kallista motivointia.
Älytauluista ainakin Smarboardissa on erinomainen ohjelmisto Notebook, jonka avulla on helppo poimia mitä tahansa kuvaa kätevästi tunnilla käytettäväksi. Itse opetan luokanopettajana 5.-6.-yhdysluokkaa ja laite ohjelmistoineen on lähes joka tunnilla käytössä.
Notebookilla voi taulutöistään jalostaa oppimisaihioita myöhempään käyttöön tai vaikka toisille jakoon, mutta jo pelkästään tuntia varten tehtyjen kuvapoimintojen ja tunnin taulumuistiinpanojen tallentaminen päiväkohtaisesti esim. ulkoiselle kiintolevylle jättää työstä “jäljen”, jota voi myöhemmin halutessaan päiväkirjanomaisesti selailla.
Taulua ja ohjelmistoa on helppo oppia käyttämään ja sen hyödyt ovat nopeasti nähtävissä. Dokumenttikamera on tärkeä väline älytaulun kuvalähteenä.
Eipäs puhutakkaan enää esitystauluista, smartboardeista tms. Kyse on aktiivitaulusta; taulusta joka aktivoi niin oppilaita kuin opettajia monella tavalla. Jo piirtoheitin aikoinaan vähensi oppilaiden osallistumista taulutyöskentelyyn. Dokukamera ja tykki yhdistelmä lopetti oppilaiden osallistamisen lähes tyystin. Opettajakin oli sidottu opepöydän taakse tietsikan/dokun viereen ja esitelmöi/näytti opettajajohtoisesti ja oppilaat katselivat ja kuuntelivat. Aktiivitaulu tuo open takaisin estradille, mistä osa oppilaista jo hyötyy sinänsä. Tietsikkanäyttöä voikin ohjailla seisten ja erittäin havainnollisesti kaikkien katseiden edessä. Mutta suurin askel/merkitys on itse tauluohjelmassa sekä siinä käytettävissä opetuslehtiöissä. Kyse ei ole enää powerpoint -esityksistä, vaan aihioista, mitkä työllistävät ja liikuttavat oppilaita. Oppilaat yksi tai ryhminä suorittavat toimintoja opiskeltavan aiheen ympärillä taululla kaikkien nähden. Yleensä käy niin, että koko luokka innostuu “huutamiseen” saakka antamaan neuvoja, miten ratkaista jokin tehtävä. Takapulpetin pojatkin pysyvät hereillä ja aktiivisina, elleivät jo ole vapaaehtosina tulleet taululle työskentelemään. Parhaisiin lehtiöihin sisältyy ääntä, puhetta, musiikkia,, animaatiota, videota, kuvaa, tekstiä, linkkiä nettiin yms. Monelle aistilla aistittavaa, monelle miellejärjestelmälle purtavaa. Lisäksi oppilas samanaikaisesti toimii taktuaalisesti taululla näpytellen, kirjoittaen, siirrellen, valiten omilla kädenliikkeillään. Tähän kaiken kukkuraksi kun viritetään 32 kapulan vastausjärjestelmä samanaikaisesti käyttöön, minkä kautta jokainen luokan oppilas voi/joutuu osallistumaan “äänestyksin”, vastaten kysymykseen tai näpytellen tekstiviestin tapaan mielipiteensä/tietonsa/käsityksensä jostakin asiasta, nin ei voida puhua kuin aktivoivista/osallistavista opetustuokioista. Tunnin päätteeksi taulutyöskentely muistiinpanoineen yms. tallennetaan ja laitetaan sähköiseen oppimisympäristöön (meillä Fronteriin) jakoon. Poissa ollutkin oppilas voi sieltä asiaan tutustua ja kaikki voivat lehtiöitä sieltä kerrata kokeiden lähestyessä. Opettajaa aktivoi pidetyn tunninkin jälkeen vielä hyvä tauluohjelman käyttäjäyhteisö, missä maikat jakavat keskenään hyviä käytänteitä ja rakentamiaan lehtiöitä maailmanlaajuisesti. Koulun sisälläkin se lisää jakamisen kulttuuria ja kollega-tutorointia. Tutustu pilotointiimme osoitteessa: http://www.edu.vantaa.fi/rekola/index.php?option=com_content&view=article&id=132:aktiivitaulut&catid=38:uutisia&Itemid=88
Olen seurannut mielenkiintoista keskustelua aktiiivitauluista riviopettajan näkökulmasta. Kirkkonummen kunta ei ole halunnut satsata rahojaan näihin ja omalta osaltani harmittelen tätä suuresti! Edelläni kirjoittanut Markku Saarinen toi esille juuri niitä näkökulmia, joita opetuksessani haluaisin toteuttaa – eli pysyä kehityksen perässä ja hyödyntää käsillä olevaa tietotekniikkaa. Varsinkin pienten lasten opetuksessa näen erilaisten aistien ja liikkumisen sekä opetukseen osallistamisen ensiarvoisen tärkeänä. Tähän aktiivitaulu voisi minusta hyvinkin istua yhtenä oppimis- ja opettamisvälineenä. Ilmoittaudunkin vapaaehtoiseksi koekaniiniksi, mikäli yliopisto tai jokin muu taho olisi halukas luovuttamaan yhden aktiivitaulun vaikka koeluontoisesti käyttööni!
Ei pidä kelpuuttaa mitä tahansa aktiivitaulua edes kokeiluun. Käy pian niin, ettei enää “uskalla” tai “viitsi” vaihtaa sitä toiseen tuotemerkkiin! Olemme sen verran mukavuudenhaluisia, että jumittuminen tapahtuu helposti. Emme viitsi enää opetella uusien tauluohjelmien käyttöä, jos vaikka toteaisimmekin “puutteet”! Teimme koulussamme 3 kuukauden homman vertaillessa taulujen ominaisuuksia, ohjelmistoja asennuksineen ja käyttäjäyhteisöjä. Valinta oli osaksi hankala, mutta paras vei voiton. Olemme vuoden pilotoinnin jälkeen samalla kannalla. Yksi varteenotettava seikka (mikä liian helposti unohtuu) valinnassa on se, miten mm. tauluohjelman verkkoasennukset ja päivitykset hoituvat vaivattomammin. Tämän ongelman kanssa painivat sitten kenties paikkakunnan tietohallinnon asentajat, jos virhe valinta sattuu. Jos asennushommat hankalia, koulu ja opetus kärsii. Yksi taulumerkeistä tippuu heti kättelyssä pois pelistä tämän käytettävyyskriteerin perusteella. Osalta tauluohjelmista puuttuu toimiva/tukeva/elävä/mukaansa tempaava taustayhteisö. Tämä kuitenkin erittäin oleellinen seikka ajatellen sitä, miten suuri vaara aktiivitauluilla on jäädä valkokankaan asemaan. Ja taas tippuu taulumerkkejä pois loppupeleistä. Lopulta kun tutustutaan “uuteen opetukseen”, tullaan pedagogisten kysymysten äärelle. Mikä taulumerkeistä on parhaiten ottanut vastaan haasteen taulun pedagogisen käytön kehittämiseksi? Emme tarvitse esitystauluja, jos nykytutkimuksen valossa opetusta kehitämme. Tarvitsemme aktivoivia kokonaisratkaisuja. Tarvitaan sekä itse taulun, että sen tauluohjelmiston ja lopulta käyttäjäyhteisön muodostamaa kokonaisuutta, mikä toimii parhaiten opetuksen ja oppimisen eteenpäin viemiseksi 2010-luvulla. PS. Tähän lisäisin hännänhuippuna vielä sen, miten kestäviä taulut ja sen oheisvälineet ovat lasten käytettäväksi ja miten “haastavia” taulut ovat mm. siivoojien kannalta katsottuna. Monien asioiden “summasummarum” valinta joka tapauksessa on, joten onnea valintoihin. Usealta taulumerkiltä saanee taulun 2-3 kuukauden koekäyttöön, varsinkin jo asiaa kunnassa pilotoi. Siinä ajassa ei tokikaan vielä koko totuus taulun osalta paljastu…
Jatkan taulupohdintoja blogissani http://kosketustaulu.wordpress.com/ Aloittelin siellä tauluvalinnasta ja yritän pikkuhiljaa siirtyä hyviin käytänteihin, joita pilotoinnissamme olemme havainneet.