University of Helsinki
Ensimmäisestä kurssikerrasta ollaan palauduttu, ja toisella kurssikerralla opeteltiin lisää käytännön asioita. Näihin sisältyi muun muassa pinta-alojen ja välimatkojen mittausta sekä projektioiden toimintaa QGIS:ssä ja molempiin aihealueisiin liittyviä mahdollisia ongelmakohtia.
Pääsimme myös työskentelemään tulostusikkunan kanssa jälleen kerran erilaisia projektiokarttoja tehdessä ja niihin legendoja, mittakaavoja ja pohjoisnuolia lisäiltäessä. Työkalut olivat helppoja ymmärtää, erilaiset asetukset loogisissa paikoissa ja moni asia oli helposti pääteltävissä. Ainoa ongelma, mitä tulostusikkunan kanssa tuli, oli sinne vietävien karttojen vaihtelevat koot ja epäkäytännölliset rajaukset. Tähänkin saatiin ratkaisu kysymällä, ja homma on hanskassa – ainakin toivottavasti.
Tältä kurssikerralta ei kuitenkaan selvitty ilman suurempia ongelmia. Tähän mennessä luulin olleeni varma siitä, että tallensin aineistot sekä projektitiedoston oikein, mutta itsevarmuuteni oli petollista ja etsiessäni kotihakemistostani etänä toisen kurssikerran projektikansiota ja sen aineistoja ei mitään ollut löydettävissä. Ainoana asiana käteen jäi kurssikerralla yksi tekemistäni kartoista, jonka tajusin tulostaa kuvatiedostoksi ennen kotiini käppäilyä. Kömmähdys kuitenkin toimi tärkeänä opetuksena – tästä eteenpäin teen kaikki työni yksittäiseen projektikansioon, jonka varmuuskopioin pilveen kurssikerran päätteeksi.
Kuvassa 1 voidaan nähdä, kuinka paljon Mercatorin oikeakulmainen lieriöprojektio vääristää Suomen kuntien pinta-aloja suhteutettuna ETRS-TM35FIN poikittaiseen Mercatorin lieriökarttaprojektioon. Selitteessä näkyvät luvut ovat kerroinlukuja, ja siitä on helppo havainnoida kuinka Mercatorin oikeakulmainen lieriöprojektio vääristää etenkin pohjoisessa kuntien pinta-aloja. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa vääristymä on yli seitsenkertainen ja pienimpienkin vääristymien kunnissa vääristymä on lähes nelinkertainen.
Vaikka aikaisemmilla kursseilla on käyty läpi projektioita ja niiden idea sekä ongelmakohdat ovat itselle selkeitä, on se eri asia todistaa vääristymiä osana omaa työprosessia. Muistan luentokerralla miettineeni puoliksi ääneen vierustoverilleni Ville Rantaselle voivatko saamani arvot olla oikeita – olivathan ne. Olen huomannut, että tämän tyyppinen projekti- ja harjoitusluontoinen työskentely auttaa minua oppimaan paremmin, kuin kotona itsenäinen lukeminen tai luentojen seuraaminen. Opin itse tekemällä, josta syystä pidän myös tästä kurssista ja sen toteutustavasta paljon.
Aikaisemmassa blogikirjoituksessani mainitsin myös pikaisesti kurssin olevan lähiopetuksena järjestettävä senaikaisen pandemian tilanteesta huolimatta ja pohdin lähiopetuksen perusteellisuutta. On kuitenkin pakko myöntää, että lähiopetus ja vierustoverin läsnäolo ovat hyvin positiivinen asia oppimisen kannalta. Avun kysymisen kynnys on huomattavasti matalampi, ja vierustoverin kanssa tulee suorastaan symbioottinen suhde, jossa molemmat hyötyvät toisistaan. Jos ongelma on suuri, niin voin kysyä Artulta ja saan apua henkilökohtaisesti kasvotusten. Jos en ymmärtänyt jotain pienempää asiaa, enkä halua keskeyttää koko opetusta sen takia, voin kysyä vierustoveriltani ja päin vastoin. Minä autan häntä, hän auttaa minua. Lopputulos? Molemmat oppivat.