Ruutukarttojen tekeminen tuntui jo melko simppeliltä. Pelkoni siitä, että kurssilla siirryttäisiin jatkuvasti haastavampiin tehtäviin ei siis täysin pitänyt paikkaansa, koska muuten olisin voinut luovuttaa kurssin jo viime kurssikerran jälkeen. Toistaiseksi vielä sinnittelen muka na
Karttapohjan päälle laitettiin Grid-painikkeen avulla ruudukko, ja karttaan liittyvä data jakautui sen välityksellä samanlaisiin ruutuihin. Tunnilla harjoiteltiin väkiluvun sijoittamista pääkaupunkiseudun ruutukarttaan, jonka jälkeen sai kokeilla tehdä samallaisia karttoja eri aiheista ja eri ruutukokoja käyttäen.
tunnilla tehty : vertailua väkilukuun.
Kuva 1. Ruutukartta väkiluvusta pääkaupunkiseudulla.
Tein kartan naisten määrästä pääkaupunkiseudulla (Kuva 2). Ongelmaksi muodostui luokkakokojen valitseminen, sillä määrä jakautui hyvin laajalle alueelle, mutta histogrammi oli aika epämääräinen. Aluksi vaikutti siltä, että mitä enemmän ruutuja karttaan laittaa, sen informatiivisempi kartasta tulee. Pienet ruutukoot kuten 1km säde (noin 300 ruutua) eivät sisältäneet haluttuja kohteita ja siten ruutujen lisääminen oikeastaan vain lisäsi tyhjien ruutujen määrää. Käytin kartassani 500m sädettä eli noin 640 ruutua. Kartasta tuli paljon informatiivisempi näin. Mutta kun säteeksi laittaa 50m on edessä melkoinen tilkkutäkki. Tiettyyn rajaan asti ruutukokojen lisääminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta 😀 Lopuksi oli jo hyvä miettiä antaako ruutukokojen lisääminen enää lisää informaatiota karttaan, koska se lisää vain nolla-arvon antavien ruutujen määrää. Samaa mietti myös Daria blogissaan: “Pienillä ruuduilla karttaa on vaikeampi lukea, eivätkä ne tässä tapauksessa paranna kartan informatiivisuutta, sillä kyseistä karttaa ei käytetä esimerkiksi muunkielisten tarkkaan paikantamiseen, vaan yleisten linjojen hahmoittamiseen.”
Seuraava ongelma on tiedon saatavuus. Tämäntapaisessa aineistossa on lukuinen määrä alueita, joilta tietoa ei ole, jolloin karttaan muodostui tyhjiä aukkoja. Kartasta kuitenkin näkee, että naisten määrä kulkee käsi kädessä väestömäärä kartan tietojen kanssa. Keskusta alueella ei siis mitenkään suosita naisia ja kielletä miehiltä pääsy alueelle, vaan naisten määrä korreloi suoraan väkiluvun määrään.
Kuvan 1 ja kuvan 2 karttojen avulla voi verrata ruutujen ääriviivojen merkitsevyyttä. Kaipa kyse on vain siitä, mikä omaa silmää miellyttää, mutta itse pidän ääriviivattomasta esitystavasta enemmän. Kartasta tulee esteettisesti kauniimpi ja yhtenäisempi.
Kuva 2. Naisten määrä pääkaupunkiseudulla.
Ruutukartan käyttäminen voi varmasti tietyissä tilanteissa toimia paremmin kuin koropleettikartta. Esimerkiksi, jos tarvitsee esittää yksityiskohtaisempaa ja enemmän sijaintiin pohjautuvaa dataa. Koropleettikartassa Helsinki voi olla jaettuna esimerkiksi kaupunginosiin, kun taas ruutukartassa voidaan tutkia tarkemmin myös kaupunginosien sisällä tapahtuvaa ilmiön vaihtelevuutta sijainnin mukaan.
Kartan teko oli oikeastaan oppia uudenlaisesta tavasta tuottaa karttaesitys. Itse kartta, jonka tein, on kyllä hyvinkin puutteellinen informaatiotasoltaan 😀 Naisten määrä ja jakautuminen pääkaupunkiseudulla ei juurikaan tuo järkevää oleellista tietoa kenellekään.
Lopputunti oltiin pornaisten keskustan kimpussa. Piirrettiin taloja ja teitä… ihmettelen yhä, ettei tullut revittyä hiuksia päästä tässä vaiheessa. Tässä sitä huomasi MapInfon alkeellisuuden, kun naputteli taloja yksi kerrallaan ja piirteli viivaviivalta teitä kokoon. Mitä ihm???? Ainakin sain Microsoftin ohjelmistokehittelijät nauramaan kippurassa, kun näytin, miten “tasokkaasti” MapInfon piirtotyökalut toimivat.
Viittaukset:
Daria Tarkhova (3/2014): https://blogs.helsinki.fi/tada/2014/02/22/tietoa-ruudukolla/