RATAS: Suomen kielen variaatio ja muutos kirjekorpuksen näkökulmasta

Projektin jäsenet: Taru Nordlund, Katja Litola ja Johanna Marttila (Helsingin yliopisto)

Osahanke tutkii suomen kielen variaatiota ja kehitystä suomenkielisissä yksityiskirjeissä vuosilta 1800–1921.

Tavoitteet

Suomen kirjakielen standardi luotiin modernisaation ja kansallisuusaatteen nousukaudella 1800-luvun aikana. Aiemmin perheen ja uskonnon käyttöpiiriin rajoittuneesta suomen kielestä tuli syntyvän kansakunnan kansallinen symboli. Suomen kielen uusi asema kansallisen yhtenäisyyden ja sivistyksen rakentajana käynnisti myös tietoiset toimet kirjakielen kehittämiseksi: erityisesti 1800-luvun loppupuoliskolla suomen kirjakieli kehittyi nopeasti ja sitä pyrittiin tietoisesti standardisoimaan. Standardin rakentamista edelsi kuitenkin laaja kirjasuomen variaatioiden kirjo, jota tutkimalla on mahdollista selvittää eri kielenpiirteisiin liittyneitä sosiaalisia merkityksiä ja niiden liikettä 1800-luvun Suomessa. Tapahtuiko suomen kirjakielen kehityksessä jotain, joka on jäänyt paljon tutkitun kanonisen kuvan ulkopuolelle?

Laaja alkuperäisaineistojen tutkiminen voi muuttaa yleisiä käsityksiä varhaisnykysuomen kauden kielellisestä kehityksestä. Paikkansa kansakunnan kaapin päällä ansaitsisivat myös kouluja käymättömät kansankirjoittajat, joiden käyttämän kielen tutkimus on vielä ollut melko hajanaista. Historiallisesta näkökulmasta tarkasteltuna kirjoitettu kieli on ikkuna menneen ajan sosiolingvistiseen todellisuuteen, sillä kirjoittajan käyttämään kieleen vaikuttivat esimerkiksi hänen sosiaalinen statuksensa, poliittinen kantansa, koulutuksensa ja sosiaaliset verkostonsa.

Tutustumalla vuosisatoja sitten käytyyn kirjeenvaihtoon ja kirjeiden kieleen voimme tarkastella, millä tavoin tietyt kielenpiirteet, esimerkiksi vanhan bibliasuomen muodot, vaihtelevat kirjeissä. Miten kirjoittajan ikä, sukupuoli, sosiaalinen asema tai kirjeen vastaanottaja vaikuttavat kielellisiin valintoihin? Tällaisia seikkoja vertaamalla on mahdollista selvittää, millaisia sosiaalisia merkityksiä tietyt kielelliset ilmiöt saavat; esimerkiksi sitä, millaisista piirteistä kehittyy prestiisimuotoja ja sosiaalisen nousun osoittajia, ja millaiset toisaalta stigmatisoituivat. Yksi tärkeistä tutkimuskysymyksistä liittyy myös 1800-luvulla kiihtyneeseen suomen kielen normittamiseen ja vakiinnuttamiseen: millaisia ovat standardisaation prosessit ja miten ne näkyvät kirjeissä?

Metodit

Ratas-osahanke kokoaa vuosina 1800–1921 kirjoitettuja suomenkielisiä kirjeitä. Ajanjakso kattaa koko autonomian ajan yleiseen oppivelvollisuuteen saakka. Tänä aikana Suomi muuttui agraarisesta sääty-yhteiskunnasta moderniksi kansalaisyhteiskunnaksi. Hankkeen tavoitteena on luoda näistä kirjeistä ajallisesti, maantieteellisesti ja sosiaalisesti kattava kokoelma, joka valmistuttuaan muodostaa eri alojen tutkijoille suunnatun digitaalisen kirjekorpuksen. Korpuksen kirjeet ovat sekä arkistoista että yksityisiltä luovuttajilta. Tärkeimpinä yhteistyökumppaneina ovat toimineet Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kansallisarkisto, Siirtolaisuusinstituutti ja 1800-luvun tutkimuksen verkosto.

Alkuperäistekstien pohjalta tutkitaan kielen variaatiota ja sen yhteyttä sosiolingvistisiin tekijöihin, kuten ikään, sukupuoleen ja koulutustaustaan. Kirjeiden kirjoittajat ovat sekä koulutettua aatelistoa että itseoppineita rahvaan edustajia eri puolilta Suomea. Korpuksen alueellisella ja sosiaalisella tasapainolla pyritään tuomaan tutkimuksen piiriin marginaalisia kirjoittajia ja heidän kielensä variaatiota. Kirjekorpus voikin muuttaa kanonisoituneita käsityksiä varhaisnykysuomen kauden kielellisestä kehityksestä ja siitä, mitä kieli merkitsi muillekin kuin merkittävimpään eliittiin kuuluvalle väestölle, johon aiempi tutkimus on fokusoinut. RATAS-hanke haluaa nostaa esiin myös eteläisen Suomen eliittipiirien ulkopuolelta tulleita, vähän koulutettuja kirjoittajia.

Hankkeen valokuvaamat tai arkistojen digitoimat kirjeet litteroidaan mahdollisimman uskollisesti alkuperäisaineistolle. Tekstieditoreilla xml-muotoon tehdyt transkriptiot noudattavat sekä tekstien asettelua että kirjoitusasua. Lopullisessa versiossa nämä tiedostot liitetään kuviin alkuperäisistä kirjeistä sekä kirje- ja henkilötietokantaan kerättyihin metatietoihin esimerkiksi kirjeen kirjoitusajasta ja -paikasta ja kirjeenvaihdon osapuolien välisestä suhteesta. Valmistuttuaan kirjekorpus julkaistaan digitaalisena, mutta osittain henkilötietojen takia tietosuojattuna.

Aineiston keruu

Merkittävien kulttuurivaikuttajien kirjeenvaihtoa on säilynyt arkistoissa tähän päivään asti melko hyvin, mutta tavallisen kansan kirjeitä on vaikeampi löytää. Olemmekin nyt kiinnostuneita kuulemaan, löytyisikö juuri teidän ullakoltanne tällaista vanhaa, suomalaista kirjeaineistoa. Olemme kiinnostuneita kaikenlaisista kirjoittajista aina professoreista pappeihin ja maanviljelijöistä lapsenpäästäjiin. Digitaalisen korpuksen kokoamisen näkökulmasta erityisen hyviä olisivat digikuvatut ja/tai puhtaaksi kirjoitetut kirjeet. Myös mahdolliset tiedot näiden kirjeiden kirjoittajista ja vastaanottajista tukisivat tutkimustyötä. Otamme myös mielellämme vastaan vinkkejä paikoista, joista kiintoisaa kirjeaineistoa olisi mahdollista löytää!

This post is also available in: englanti