Sosiaalisesti läsnä verkkovälitteisessä opetuksessa

Arja Kilpeläinen ja Kirsi Päykkönen,Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Esitys (pdf)

Sosiaalityön e-osaamisen maisterikoulutus (SIMO III) on Lapin yliopiston kolmivuotinen koulutushanke (20112014). Koulutuksen 25 opiskelijaa opiskelivat yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoa pääaineenaan sosiaalityö, johon yhdistyi soveltavan informaatioteknologian sisältöjä. Hankkeen rahoittivat Euroopan sosiaalirahasto sekä 13 Pohjois-Pohjanmaan kuntaa, Oulunkaaren kuntayhtymä ja Nuorten ystävät ry. SIMO III:n ensisijaisena tavoitteena oli tarjota opiskelijoille sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus, jossa sosiaalityöhön oli integroitu soveltavan informaatioteknologian osaamista. Lisäksi tavoitteena oli tutustuttaa ja rohkaista opiskelijat käyttämään tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia niin opiskelussa kuin työelämässä. Koulutuksella pyrittiin tuottamaan opiskelijoille valmiuksia kehittää sosiaalialan toimintaa ja palvelurakenteita teknologiaa sosiaalityön lähtökohdista hyödyntäen. Opetuksen pedagogisilla ja teknologisilla ratkaisuilla pyrittiin tukemaan joustavaa aikuisopiskelua sulautuvan opetuksen tarjoamilla keinoilla. Sosiaalisen läsnäolo on edellytyksenä sosiaalisen oppimisen toteutumiselle sulautuvassa opetuksessa tilanteissa, joissa osa opiskelijoista on paikan päällä ryhmänä ja osa osallistuu verkkovälitteisesti. Tavoitteena oli sosiaalinen läsnäolon saavuttaminen niin, että sosiaalinen oppiminen mahdollistuisi tasavertaisesti sekä fyysisesti samassa tilassa että verkon välityksellä opetukseen osallistuvien opiskelijoiden välillä.

SIMO III -maisterikoulutukseen osallistujat olivat aikuisopiskelijoita, joista suurin osa työskenteli kokopäiväisesti opintojensa aikana. Lisäksi opiskelijat asuivat maantieteellisesti laajalla alueella, jolloin matkat lähiopetukseen olisivat olleet sekä ajankäytön että kustannusten kannalta esteenä opiskelulle. Koulutuksessa hyödynnettiin runsaasti verkko-opetusta, jota sulautettiin Oulussa järjestettäviin lähiopetusjaksoihin. Etäopetukseen pohjautuvat opetusratkaisut nousivat niin hankkeen tavoitteista harjaannuttaa opiskelijat monipuolisesti ja rohkeasti tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäviksi sosiaalityön e-osaajiksi, kuin käytännön vaatimuksista opiskelun mahdollistamiseksi.   Maisterikoulutuksessa käytetyistä verkkovälitteisiä opetusratkaisuista keskeisimmät olivat verkkokokousjärjestelmä Adobe Connect (AC) ja verkko-oppimisympäristö Optima. Opetuksen välittämiseen eri paikkakunnille käytettiin AC-järjestelmää, jolla lähiopetusryhmä ja etäosallistujat saatiin yhdistettyä samaan oppimistapahtumaan. Optiman kautta järjestettiin hankkeen kokonaistiedotus ja viestintä, oppimateriaalien jakaminen, opiskelijoiden töiden palautukset ja muut kurssien opetusjärjestelyt. Myös muita verkkotyökaluja ja sosiaalisen median alustoja, kuten Skypeä, Google Drivea ja Purot.net-wikiä, käytettiin niin opiskelijoiden välisessä, opetushenkilöstön keskinäisessä, kuin opiskelijoiden ja opettajien välisessä työskentelyssä. Sosiaalinen läsnäolon teorian (Short ym. 1976) mukaan sosiaalinen läsnäolo on subjektiivinen kokemus, joka vaihtelee sen mukaan, miten käytetty viestintäväline tukee sosiaalisten vihjeiden välittymistä ja niiden välittömyyttä. Sovellamme näkemystä sosiaalisesta oppimisesta informaatioteknologisten innovaatioiden hyödyntäjänä (Williams ym. 2005) ja näemme sosiaalisen läsnäolon yhtenä kriittisenä tekijänä sosiaalisen oppimisen toteutumiselle verkkovälitteisyyttä hyödyntävässä opetuksessa. Esityksemme pohjautuu pääosin näkemyksiimme ja kokemuksiimme SIMO III -koulutuksen opettajina. Näiden rakentumisessa olemme hyödyntäneet koulutuksessa mukana olleilta opiskelijoilta saatuja palautteita.

SIMO III -koulutusta kokonaisuutena tarkasteltaessa arviointi nojautui perinteisesti opettajakeskeisesti tuotettuun oppimisen arviointiin, joka painottui jo ohjelman opetussuunnitelmasta lähtien. Opiskelijoiden itsearviointi ja erityisesti vertaisarvioinnin osuus jäi ohueksi lopullisessa arvioinnissa, joskin yksittäisillä kursseilla kokeiltiin myös vertaisarviointia. Opettajajohteisessa oppimisessa ja arvioinnissa käy helposti siten, että oppimista tarkastellaan sirpaleisesti, kurssittaisina suorituksina, jolloin opetussuunnitelmassa ajateltu kurssien jatkumo ja kumuloituva oppiminen ei välttämättä rakennu etenevänä kokonaisuutena opiskelijalle.

Verkkovälitteisyyttä hyödyntävä opetus mahdollistaa etäläsnäolon, jossa toteutuu jossain määrin sosiaalinen läsnäolo. Sosiaalinen läsnäolo edesauttaa sosiaalista oppimista, sillä ihmisten käyttäytymiseen ja oppimiseen vaikuttaa jatkuva vastavuoroinen vuorovaikutus toisten ihmisten ja ympäristöjen kanssa. Verkkovälitteisyys tuo uudenlaisia haasteita opetuksen pedagogisille valinnoille sekä opetuksen resursoinnille. Niin teknologisten ratkaisujen toimivuus kuin opetustilanteeseen osallistuvien henkilöiden toimintatavat yhä usein rajoittavat sellaisen sosiaalisen läsnäolon tason saavuttamista, joka vastaisi kasvokkaisessa viestinnässä saavutettavaa tasoa. SIMO III -koulutuksen opiskelijapalautteen perusteella etäosallistuminen on toivottu vaihtoehto etenkin kaukana asuville opiskelijoille on parempi osallistua pienten teknisten hankaluuksien ja epämukavuuksienkin kanssa kuin lykätä opintoja. Tekniikan toimivuus on perusedellytys verkkovälitteisessä sosiaalisessa oppimisessa, sillä sujuva lähi- ja etäopiskelijoiden samanaikainen yhdessä työskentely edellyttää toimivia ohjelmistoja ja laitteita sekä riittävän nopeita ja varmatoimisia tietoliikenneyhteyksiä. Lisäksi tarvitaan opiskelijoilta ja opettajilta halua, rohkeutta ja taitoa käyttää niitä. Sosiaalinen oppiminen ja yhteistoiminnallinen opiskelu tuottavat kokemuksellista oppimista, yhteyksien ymmärtämistä ja opitun kytkemistä laajempiin konteksteihin. Teknologia yhä vielä edistyksestään huolimatta rajoittaa aidon läsnäolon saavuttamista. Kokemuksemme vahvistavat ajatteluamme siitä, että videovälitteisyys sulautuvassa opetuksessa on yksi tapa lisätä sosiaalista läsnäoloa, joka rakentaa sosiaalista oppimista. Sosiaalityötä opiskelee paljon aikuisopiskelijoita, joten tarvitaan ratkaisuja, joilla opiskelu mahdollistuu työn ohessa asuinpaikasta riippumatta.