Eeva-Maria Viitanen valmistui vuonna 2010 filosofian tohtoriksi arkeologian alalta. Väitöskirja käsitteli roomalaisaikaisen maaseutuasutuksen suhdetta ympäristöön Rooman kaupungin lähialueilla. Keski-Italia näyttelee edelleen tärkeää osaa Viitasen elämässä. Nyt hän työskentelee tutkijatohtorina kahdessa Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa. Vanhempi näistä on Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis eli Helsingin yliopiston Pompeji-projekti, jossa hän on ollut mukana alusta eli vuodesta 2002 alkaen. Projektin kenttätyöt päättyvät 2012 kauden jälkeen. Toinen projekti, Inscribed Text in its Spatial Context, alkoi vuonna 2011. Se käsittelee roomalaisaikaisia piirtokirjoituksia, niiden arkeologisia löytöpaikkoja ja suhdetta tilaan Keski-Italian alueella. Projekti käsittelee lyijystä tehtyjen vesiputkien tekstejä, seinäraapustuksia Pompejissa, hautapiirtokirjoituksia Rooman ympäristössä sekä julkisia piirtokirjoituksia alueen kaupungeissa. Tutkimusretket suuntautuvat siis Pompejiin ja Rooman alueelle.
Elina Räsänen on taidehistorioitsija, joka toimii Suomen Akatemian tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Hän on erikoistunut myöhäiskeskiajan taiteeseen. Muutama vuosi sitten tarkastettu väitöskirja koskee Pyhä Anna itse kolmantena -aiheisia keskiajan puuveistoksia ja uusi tutkimusprojekti liittyy Kansallismuseossa olevaan Kalannin kirkon alttarikaappiin, sekä sen kuvamaailmaan että itse esineen historiallisiin vaiheisiin. Puuveistosten ja alttarikaappien tutkimus vie niin Pohjanmaalle kuin Viroonkin.
Blogissaan Räsänen kertoo tutkijan- ja opettajantyöstään sekä kommentoi kuulemaansa ja näkemäänsä.
Jonas Sivelä on 33-vuotias Helsingin yliopiston Afrikan-tutkimuksen jatko-opiskelija, joka tekee väitöskirjaa aidsiin liittyvistä uskomuksista Etelä-Afrikassa. Yhdessä vaimonsa ja nelivuotiaan tyttärensä kanssa hän pakenee toista kertaa Sipoonkorven talvea Kapkaupunkiin. Lestistään hieman karannut folkloristi yrittää ymmärtää aidsiin liittyviä kulttuurisia ilmiöitä maassa, jossa tautiin sairastuneita on eniten maailmassa.
Elina Mattila-Niemi tarkastelee tutkijan liikkuvaa elämää perheenjäsenen näkökulmasta. Hän asuu Saudi-Arabiassa King Abdullah -yliopiston (KAUST) kampuksella puolisonsa tutkijantyön vuoksi. Muutto Lähi-itään askarrutti, mutta uudessa elinympäristössä viehättävät kansainvälisyys, itämainen estetiikka ja auringonpaiste. Mattila-Niemellä on kaksi pientä tytärtä, ja hän on vanhempainvapaalla Helsingin yliopiston tiedottajan työstään. Perhe on aiemmin asunut Texasissa Yhdysvalloissa yhden lukuvuoden.
Johanna Hohenthal saapui Turusta Helsinkiin tekemään maantieteen jatko-opintoja viime helmikuussa. Väitöskirjatutkimuksessaan hän tarkastelee maankäytön ja maanpeitteen muutosten vaikutusta vesivaroihin Itä-Afrikan vuoristoalueilla. Parhaillaan hän on kenttätutkimusmatkalla Kenian Taita-vuorilla, jossa asustelee Helsingin yliopiston uudella tutkimusasemalla Terralla.
Eeva Ruuska on kehitysmaantieteen maisteriopiskelija, ikää 25 vuotta ja gradun valmistuminen häämöttää keväällä 2011. Hän tutkii satelliittikuvien ja kenttätarkastusten avulla Dakatcha Woodland -alueen maanpeitettä ja sen muutosta Kaakkois-Keniassa. Alue sijaitsee noin 130 km Mombasasta pohjoiseen loivasti aaltoilevilla kukkuloilla rannikon tuntumassa. Dakatcha Woodland on kansainvälisesti tunnustettu tärkeä lintualue, jonka metsiä kenialainen kansalaisjärjestö Nature Kenya haluaa suojella. Kartoitus liittyy Nature Kenyan projektiin, mutta graduaan varten hän tutkii myös alueella tapahtuvaa puuhiilituotantoa ja puuhiilen käyttöä.
Petri Pellikka on geotieteiden ja maantieteen laitoksen geoinformatiikan professori, joka on tutkinut mm. metsiä Saksassa, Suomessa ja Kanadassa, jäätiköiden muutoksia Alpeilla ja Skandeilla ja siinä sivussa kirjoittanut väitöskirjan fotogrammetriasta. Töidensä takia hän on asunut Sudanissa, Saksassa, Kanadassa, Belgiassa ja Englannissa. Vuodesta 2003 hän on johtanut TAITA-tutkimushanketta Keniassa, jossa aluksi kehitettiin kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistoihin ja –menetelmiin perustuvaa maankäytön muutosmenetelmien monitorointia. Työn edetessä itse tulokset alkuperäisen kasvillisuuden vähenemisestä ja sen vaikutuksesta vesivaroihin, ilmastoon ja ihmistoimintaan ovat nousseet uusiksi tutkimusaiheiksi. Pellikka käy Keniassa opiskelijoidensa kanssa 2-3 kertaa vuodessa kenttätyömatkoilla tai neuvotteluissa. Vuonna 2009 hän osti Helsingin yliopistolle Kenian Taitavuorilta tutkimusaseman, jonka avajaisia pidetään tammikuussa 2011.
Tuomas Aivelo on 26-vuotias, FM ja jatko-opiskelija Biotekniikan instituutissa. Hän kerää aineistoa hiirimakien vanhenemista käsittelevään väitöskirjaansa Madagaskarilta. Kenttäkausi syyskuusta joulukuuhun tropiikissa on tutkijan työn ilopilkkuja.
Karoliina Zschauer on kulttuurimaantieteen pääaineopiskelija, johon ensimmäinen Kenian matka teki niin suuren vaikutuksen, että paikkaan oli päästävä takaisin tekemään gradua. Hän oli viime keväänä Taita vuorilla, Luoteis-Keniassa, parin kuukauden ajan keräämässä kenttämateriaalia, samassa paikassa, jossa vuotta aiemmin vietin kolmen kuukauden työharjoittelujakson.
Yliopistotutkija Susanna Hietanen ryhmineen tutkii levänkasvua ruokkivan ravinteen, typen, kiertoa Itämeressä. Itämeren suojelu on periaatteessa hyvässä myötätuulessa, mutta kustannustehokkaimmista keinoista ei ole yksimielisyyttä. Tällä hetkellä jopa alueen merentutkijayhteisö kinaa keskenään siitä, onko esimerkiksi jätevesien typenpoisto välttämätöntä, turhaa rahantuhlausta, vai peräti haitallista. Monimutkaisen ekosysteemin reagointia erilaisiin toimiin pyritään ennustamaan ekosysteemimalleilla, jotka ovat tietenkin juuri niin hyviä kuin niiden heikoimmat lenkit. Mallittajia kiinnostaakin suuresti, mitä ryhmä saa selville Itämeren itsepuhdistuskyvystä, eli mikrobien suorittamasta typenpoistosta säätelymekanismeineen. Erityisen huomion kohteena ovat happivajeesta kärsivät vesimassat. Ryhmä on viettänyt runsaasti aikaa Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla, mutta välillä merentutkijoitten täytyy nousta myös tutkimusalukseen ja suunnata avoimille ulapoille.
Miia Halme-Tuomisaari on 34-vuotias Erik Castrén –instituutissa ihmisoikeuksia tutkiva VTT ja LLM. Hän oli kahden kuukauden arkistomatkalla New Yorkissa. Matkan tarkoitus oli perehtyä amerikkalaisen kansalaisjärjestön The International League for the Rights of Manin paperihin erityisesti 1940-luvulla, ja tätä kautta saada lisävalaistusta amerikkalaisten kansalaisjärjestöjen roolista vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien julistuksen synnyssä. Tutkimusmatkan aikana oli tarkoitus kartoittaa ainakin New York Public Libraryn, Princetonin yliopiston kuin YK:n arkistojen lähteet. Projekti on sekä osa Suomen Akatemian hanketta ‘Human Rights: Law, Religion and Subjectivity’ (2009-2012) että Globaalin hallinnan tutkimuksen huippuyksikön tutkimushanketta ‘Reconceptualization of Human Rights’ (2006-2011).
Annika Pasanen on Inarissa asuva 33-vuotias jatko-opiskelija ja projektityöläinen, jonka elämään uhanalaisten vähemmistökielten elvyttäminen kuuluu monin eri tavoin. Erityisesti hän on perehtynyt kielipesiin eli kielen elvyttämiseen vähemmistökielisen päivähoidon avulla. Hänen kaksi lastaan oppivat inarinsaamea kielipesässä. Pasasen väitöstutkimus käsittelee inarinsaamen kielen elpymistä, ja läheisiä hänelle ovat myös Venäjän suomalais-ugrilaiset vähemmistökielet. Blogissa Pasanen kertoo kielipesätoiminnasta Inarissa ja suomalais-ugrilaisen kielipesähankkeen etenemisestä Venäjällä.
Reetta Jukkara on 23-vuotias, kolmannen vuoden luokanopettajaopiskelija Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitokselta. Hän suorittaa kandivaiheen opetusharjoitteluaan Viikin normaalikossa Helsingissä. Reetta opettaa parinsa Pyry Palmumäen kanssa 4-luokkaa. Blogissa Reetta kertoo kiireisestä mutta varmasti myös antoisasta opetusharjoittelustaan.
Pyry Palmumäki on 24-vuotias luokanopettajaopiskelija. Hän opiskelee Helsingin yliopiston Soveltavan kasvatustieteen laitoksella kolmatta vuotta, pääaineenaan kasvatustiede ja sivuaineinaan äidinkieli ja kirjallisuus. Blogikirjoituksissaan tämä intohimoinen musiikin ystävä ja blues-kitaristi kertoo Viikin normaalikoulussa suorittamastaan harjoittelusta. Opetusharjoitteluun kuuluu kuvaamataidon, matematiikan, evankelisluterilaisen uskonnon, uskonnon, äidinkielen, ympäristö- ja luonnontiedon sekä liikunnan opettaminen. Ei muuta kuin rock on ja tutustukaa opettajaopiskelijan harjoitteluarkeen!
Minna Lintinen on helsinkiläinen luokanopettajaopiskelija, josta ei koskaan pitänyt tulla opettajaa. Ympäristöekonomistin tutkinto Maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta, sitä seurannut seitsemän vuoden ja kolmen lapsen kattanut kotiäitiys sekä kolmen vuoden opettajansijaisuudet saivat hänet kuitenkin muuttamaan mieltään ja pyrkimään aikuisiällä opettajankoulutukseen. Nyt hän on kolmannen vuoden opiskelijana suorittamassa opetusharjoitteluaan Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa toisella luokalla ja kertoo blogissaan opettajaopiskelijan haastavasta arjen- ja ajatustenhallinnasta luokassa sekä luokan ulkopuolella. Aiempi ympäristöalan tutkinto sekä käsityön aineenopettajaopinnot tukenaan hän painottaa tulevassa ammatissaan varhaisen ympäristökasvatuksen merkitystä oppilaan luonto- ja kuluttajasuhteen kehittymisessä. Nyt opetusharjoittelun aikana kokemuksellisuuteen ja elämyksellisyyteen perustuva oppiminen on yksi hänen tärkeimmistä omista tavoitteistaan. Vapaa-aikanaan hän rentoutuakseen leipoo, lukee, retkeilee ja käy konserteissa.
Aiemmat kirjoittajat
Georg Haggrén on historiallisen arkeologian dosentti, joka työskentelee Helsingin yliopistossa yliopistotutkijana arkeologian oppiaineen eri projekteissa. Väitöskirjansa hän teki Ruotsin ja Suomen 1600-luvun historiasta, mutta sen jälkeen hänen tutkimuksensa ovat painottuneet arkeologian saralle. Vuodesta 2002 Haggrén on työryhmineen tutkinut eri projekteissa keskiajan Uuttamaata sekä arkeologian että historiantutkimuksen menetelmin. Tietoa haetaan niin Kansallisarkiston uumenista kuin uusmaalaisen luonnon – ja asutuksen – keskeltä. Vähän tunnettu keskiajan suomalaisten arki on kylä kylältä, siru sirulta alkanut avautua. Kesällä 2009 ajankohtaisia ovat erityisesti Espoon Mankbyn hyvin säilynyt keskiaikainen kylätontti ja kaikkien tuntema Raaseporin linna lähiympäristöineen.
Anna-Liisa Laine toimii yliopistonlehtorina Soveltavan biologian laitoksella ja on metapopulaatiobiologian tutkimuksen huippuyksikön jäsen. Hän on koulutukseltaan ekologi jonka väitöskirjavaiheessa loisten kiehtova maailma vei mennessään. Tutkimuksen kohteeksi on valikoitunut kasvitaudit ja niiden vuorovaikutus isäntäkasviensa kanssa. Kantavana kysymyksenä Anna-Liisan tutkimuksessa on näennäisesti yksinkertainen lähtökohta- miksi taudit esiintyvät siellä missä ne esiintyvät? Sen selvittäminen onkin osoittautunut haasteeksi joka vie tutkijansa Ahvenanmaan kuivilta kedoilta Savon mesimarjatilojen kautta Ugandaan saakka.
Milla Vahtila on tuore 19-vuotias biologianopiskelija. Ylitsepursuavan elämänjanonsa takia hän usein koettelee omia rajojaan ja resurssejaan. Kevättalvella 2009 hän matkustaa yksin kolmeksi viikoksi Namibiaan vapaaehtoistyöhön norsujen ja paikallisen väestön pariin. Seikkailunhalunsa tyydyttämisen ja opiskelun ohella hän myös tutustuu parhaillaan oppitytön muodossa neurologiseen aivohalvaustutkimukseen Biomedicumissa. Laajan kiinnostusalueensa ja kokemustenkaipuunsa sekamelskassa intohimoinen tutkijanalku tuntee usein itsensä eksyneeksi. Toivon mukaan kokemustenhaku ja itseä koetteleva työpanostus lopulta vielä ohjaavat hänet oikealle tutkimusalalle, jolla hän lopulta voi kaikkein parhaiten toteuttaa itseään ja omia intohimojaan. Matka tosin tulee olemaan pitkä ja kuoppainen – mutta varmasti myös sitä jännempi ja opettavaisempi.
Saara Hacklin tekee tohtorintutkintoa taiteiden tutkimuksen laitokselle, estetiikan oppiaineeseen. Syksyllä 2008 hän työskentelee Hollannissa Jan van Eyck Akatemian tutkijana. Väitöskirjassa hän tutkii ranskalaisen filosofin Maurice Merleau-Pontyn (1908–1961) taidekäsitystä suhteuttamalla sitä valikoituihin nykytaiteen teosluentoihin. Väitöskirjatyön lisäksi Hacklin on osallistunut näyttelyprojekteihin sekä kirjoittaa mm. taiteesta. Blogikirjoituksissa heijastuu kiinnostus nykytaiteeseen mutta laajalti myös muihin kulttuurin ilmiöihin.
Kari Raivio käsittelee blogiteksteissään suomalaista yliopistolaitosta, joka elää keskellä suurta mullistusta. Hän on viimeiset 12 vuotta työskennellyt Helsingin yliopiston johtotehtävissä, rehtorina ja kanslerina. Raivio on tutkinut lähes 30 vuotta erityisesti vastasyntyneiden sairauksia, opettanut uusia lääkäripolvia ja johtanut vastasyntyneiden teho-osastoa. Hänet tunnetaan ripeänä toimijana ja napakoita kannanottoja esittävänä julkisena keskustelijana.
Inka Kaakinen kertoo blogissa kenttätöiden kulusta ja matkan sattumuksista Meksikon Guadalajarassa. Hän tutkii julkisten kaupunkitilojen käyttöä Guadalajaran lisäksi keski-Bolivian Cochabambassa. Kaakinen on kiinnostunut suunnitellun ja eletyn kaupungin ristiriidoista ja niihin liittyvistä valtakysymyksistä sekä yksityisen ja julkisen tilan rajanvedoista. Esimerkkinä maantieteen laitokselle valmistuvassa väitöskirjassa on katukauppa: yhtäältä viranomaisten näkemykset toimivasta, toivottavasta kaupungista, toisaalta toteutuneet, kansalaisten haltuun ottamat ja muokkaamat tilat. Kaakinen on opiskellut ja työskennellyt eri puolilla latinalaista Amerikkaa kolmisen vuotta.
Iina Älli suorittaa maisterin tutkintoaan Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksella ja tekee Sambian itäisessä maakunnassa vapaaehtoistyön ohessa tutkimusta graduansa varten. Järjestö, jossa hän työskentelee, on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tukeman EPWDA:n (Eastern Province Women’s Development Association) oikeusneuvontahanke. Ällin tutkimus käsittelee naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sitä, miten Sambian laki ja oikeusjärjestelmä käsittelevät näitä rikoksia.
Veli-Pekka Salonen on vuonna 1952 syntynyt ympäristögeologian professori. Hän suoritti yliopistolliset tutkintonsa Turun yliopistossa, ja oli siellä vuosina 1991-2002 sovelletun geologian professorina. Helsingin yliopiston geologian laitokselle hän siirtyi 2002. Salonen tutkii ympäristömuutosta, erityisesti jäätiköityneen alueen kerrostumishistoriaa ja arktisen alueen ilmastonmuutoksia. Hän on mukana myös käytännön geologisissa tutkimuksissa, jotka liittyvät esimerkiksi pilaantuneen maaperän tutkimuksiin, geologisen luonnon suojeluun tai maamme pohjavesivaroihin.
Tiina Byring-Ilboudo tekee ympäristöekonomian alaan kuuluvaa väitöskirjaa metsien sivutuotteista ja maastopaloista Burkina Fasossa. Maa on hänelle ennestään tuttu kymmenen vuoden asumisen jälkeen, mutta kaksi Suomessa vietettyä vuotta terävöittävät katsetta. Hän kertoo blogissa, millaisiin asioihin tutkija törmää burkinafasolaista maaseutua tutkiessaan.
Hanna Kuusela tekee kulttuurintutkimuksen väitöskirjaa University of Londonin Goldsmiths Collegessa. Tutkimuksellisesti häntä kiinnostavat kirjallisuuden poliittiset ja sosiaaliset seuraukset. Väitöskirja käsittelee kulttuurin, kirjallisuuden ja poliittisen legitimaation välisiä kysymyksiä sekä uuskolonialistisia valtasuhteita. Väitöskirjassa paneudutaan erityisesti Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias -kirjaan ja Afganistanin kuvauksiin syyskuun 11. jälkeen. Blogissa Hanna Kuusela pyrkii selvittämään sitä, miltä maailma näyttää kulttuurintutkijan silmin. Koska kulttuurintutkijalle kelpaa aineistoksi lähes mikä tahansa ympäriltä löytyvä, havainnot tulevat todennäköisesti arjesta. Tärkeitä kysymyksiä kulttuurintutkijoille ovat valtasuhteet, merkityksenantokäytänteet sekä talouden, politiikan, sosiaalisen todellisuuden ja kulttuurin väliset kytkökset. Kriittisyyttä pidetään paitsi kulttuurintutkijoiden helmasyntinä myös tärkeimpänä työkaluna, joten kirjoitukset tuskin jäävät vain ihastelemaan ympäröivää yhteiskuntaamme.
Juha Sihvola on Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja ja aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija. Hän on pohtinut muun muassa monikulttuurisuutta, suvaitsevaisuutta ja uskonnon asemaa nyky-yhteiskunnassa filosofian historiaa koskevien tutkimustensa pohjalta. Hän valmistelee aiheesta kirjaa Maailmankansalaisen uskonto.
Laura Arppe valmistui vuonna 2004 filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston geologian laitokselta. Saman tien hän aloitti jatko-opinnot ja väitöskirjaan tähtäävän tutkimuksen isotooppipaleoekologian ja –klimatologian alalta. Hän tutkii muinaisia, noin 40 000-10 000 vuotta sitten vallinneita ympäristöjä ja ilmastoja villakarvamammuttien hammaskiilteeseen tallentuneiden isotooppikoostumusvaihteluiden avulla. Huhtikuussa Laura Arppe osallistuu IPY-Kinnvika –projektin retkikunnan kuukauden pituiselle jäätikkökairausmatkalle Huippuvuorten Koillismaan Vestfonna-jäätikölle.