Eksegetiikka tarkoittaa tieteellistä raamatuntutkimusta. Tämä sivusto liittyy Helsingin yliopiston kurssiin Eksegetiikan perusteet (TUK-101). Sivuston tarkoitus on auttaa jäsentämään kirjallisuudesta ja muusta oppimateriaalista nousevia pääteemoja.

Sivusto rakentuu neljästä osiosta:

• Vanhan testamentin historiaa
• Vanhan testamentin tekstejä ja teologiaa
• Uuden testamentin teemoja ja historiaa
• Uuden testamentin tutkimusta ja teologiaa

Oppimateriaali on laadittu käytettäväksi yhdessä Kari Kuulan, Martti Nissisen ja Wille Riekkisen teoksen Johdatus Raamattuun (Kirjapaja, Helsinki, 2003; 2. p. 2008) kanssa.

Raamattu kirjana

Raamattu v. 1886.

Termi ’Raamattu’ tulee kreikan kielen sanasta grammata, suomeksi ’kirjoitukset’. Joskus Raamatusta käytetään sanaa ’Biblia’. Se on kreikkaa ja tarkoittaa ’kirjakääröt’ (vrt. ruotsin ja saksan Bibel, englannin ja ranskan Bible).

Raamattu jaetaan kahteen osaan: Vanhaan testamenttiin (VT) ja Uuteen testamenttiin (UT). VT kirjoitettiin alun perin hepreaksi (ja pieniltä osin arameaksi, joka on heprean sukukieli). UT:n kieli on kreikka.

Sana ’testamentti’ tarkoittaa tässä yhteydessä ’liittoa’. Juutalaiset ymmärsivät suhteensa Jumalaan liittosuhteeksi. Kristityt omaksuivat ajatuksen, mutta uskoivat, että ’vanhan liiton’ tilalle oli tullut ’uusi liitto’. Käsitteet siirtyivät kuvaamaan myös Raamatun eri osia: VT kuvasi vanhaa liittoa, UT uutta liittoa. Kristittyjen VT on myös juutalaisten pyhä kirja ja he eivät luonnollisesti kutsu sitä ’Vanhaksi testamentiksi’ vaan käyttävät yksinkertaisesti termiä ’Raamattu’. Terminologisen epäselvyyden vuoksi tutkimuksessa on viime aikoina vakiintunut termi ’Heprealainen raamattu’ (the Hebrew Bible) joka tarkoittaa niitä Raamatun tekstejä, jotka on kirjoitettu alun perin hepreaksi (ja arameaksi).

Suomalainen Kirkkoraamattu sisältää yhteensä 66 kirjaa (VT 39 ja UT 27) sekä 15 apokryfikirjaa (useimmista Kirkkoraamatun painoksista ne puuttuvat). Kirjoitukset ovat syntyneet eri aikoina, alun perin itsenäisinä kokonaisuuksina. Vasta myöhemmin ne vakiintuivat osaksi kaanonia eli ohjeellisten kirjoitusten kokoelmaa.

Raamattu ja länsimainen kulttuuri

Raamattu on yksi länsimaisen kulttuurin perusteoksista. Se on käännetty kokonaan tai osittain melkein 3000 kielelle (v. 2015 tilaston mukaan). Käännöstyö on synnyttänyt useita kirjakieliä ja vaikuttanut sitä kautta kansanopetuksen syntymiseen. Näin tapahtui myös Suomessa. Raamatun kertomukset ja niistä nousevat sanonnat elävät eri kielissä ja kirjallisuudessa. Myös monet nimet ovat joko suoraan peräisin Raamatusta tai kansankielisiä muunnelmia raamatullisista nimistä, esimerkiksi Maija, Matti, Jussi ja Liisa.

Latinankielinen Raamattu v. 1407.
Koristeellinen P-kirjain 1. Pietarin kirjeen alusta: ”Petrus apostolus …”

Raamatun vaikutus on helposti nähtävissä taiteissa. Monet kirjailijat, säveltäjät, taidemaalarit, arkkitehdit jne. ovat ammentaneet aiheita Raamatusta. Raamattu on vaikuttanut merkittävästi myös yhteiskuntaan, mm. tapakulttuuriin ja lainsäädäntöön. Länsimaisten yhteiskunnallisten ihanteiden kuten vapauden, demokratian ja tasa-arvon voi nähdä nousevan Raamatun etiikasta. Kristillinen juhlakalenteri pohjautuu Raamatun kertomuksiin. Myös länsimaissa yleisesti vallalla oleva ajatus siitä, että historialla on päämäärä ja tarkoitus, perustuu pitkälti Raamattuun. On väitetty, että ilman uskoa etenevään kehitykseen länsimainen tiede olisi jäänyt vaille välttämätöntä kasvualustaa.

Raamatun tulkinnasta

Raamatun vaikutuksen suuruus on luonnollisesti riippunut siitä, millainen asema sillä on ollut yhteiskunnassa ja sitä tulkitsevissa yhteisöissä. Myös vallitseva kulttuuri ja ajattelutapa on vaikuttanut laajasti siihen, miten Raamattu on yhteiskuntaan vaikuttanut. Muun muassa orjuutta ja naisten epätasa-arvoista asemaa on sekä puolustettu että vastustettu Raamattuun vedoten. Raamatun vaikutus riippuukin pitkälti siitä, miten Raamattua tulkitaan.

Hermeneuttinen kehä

Tulkinta ei ole lukemisesta erillinen prosessi, vaan tekstin ymmärtäminen vaatii aina tulkintaa. Raamattu tai mikään muinainen tai antiikin teksti ei tee tästä poikkeusta: voidakseen ymmärtää on tulkittava. Lukeminen tapahtuu tietyn esiymmärryksen valossa ja tulkinta vaikuttaa esiymmärrykseen: tuttua tekstiä tulkitsee eri tavalla kuin aivan uutta. Tätä tulkinnan ja ymmärtämisen prosessia kuvataan hermeneuttisella kehällä.

Raamatun tekstien tulkinnan tekee vaikeaksi se, että ne ovat syntyneet aivan toisenlaisessa historiallisessa, kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin missä nykylukijat elävät. Sama pätee tietysti myös muihin vanhoihin teksteihin. Tulkinnan tehtävänä on myös tehdä teksi uudelleen ajakohtaiseksi. Raamatun tekstien ajankohtaistavaa uudelleentulkintaa löytyy jo Raamatussa itsessään. Esimerkiksi perinteinen vanhatestamentillinen ajatus siitä, että hurskas menestyy ja kärsimys on seurausta synnistä, kyseenalaistetaan myöhemmin. VT:ssa toisenlaisen (ja toisistaan poikkeavan) vastauksen antavat Job ja Saarnaaja, UT:ssa ks. Luuk. 13:1–5 ja Joh. 9:1–12.

Seuraava sivu: Vanhan testamentin historiaa