Järjestyksessään kolmas ”tekniikan opetuksen symposium” ReflekTori kokoontui 9.-10.12. tutusti Otaniemen Dipolissa. Olen osallistunut tapahtumaan molemmilla aiemmillakin kerroilla 2005 ja 2007, ja joka kerta osallistuminen on ehdottomasti kannattanut. Tällä kerralla tosin yhteisluentojen paikkana oli auditorion sijasta juhlasali, millä oli vaikutuksensa sekä kirjoitusasentoon, sähkönsyöttöön että ilmastointiin – auditoriossa oli muistini mukaan pöydät, pistokkeita ja lämmin.

Torstaiaamupäivän yhteissession teema oli selkeästi mitä opiskelijoiden tulee osata valmistuessaan eli Building Professional Identity, jota kaikki kolme puhujaa (Aallon opiskelija ja opetuksesta vastaava varareksi sekä Nokian Business Environment –yksikön varareksi) käsittelivät kukin näkökulmastaan. Puhujista lemppariksi nousi viimeisenä esiintynyt Nokian Ormala, jonka kalvosetissä oli jäsennettynä suuren organisaation näkökulmasta selkeät työelämän tarpeet, kiteytettynä people need to go beyond their comfort zones! Esityksellään hän perusteli myös, miten Nokia tarvitsee kaikkien akateemisten alojen osaajia, erikseen mainittuina sosiologit ja kasvatustieteilijät – ihan tiedoksi vaan, jos innostuit ;)

Muiden menojen takia missasin torstai-iltapäivän mielenkiintoisilta kuulostaneet työpajat. Sen sijaan ehdin torstai-iltana Kehittäjää etsimässä –työpajamme ReUnioniin, joka oli sekä mieltä ilahduttava luokkakokous että uutispitoinen kuulumistenvaihtotilaisuus. Mitä ilmeisimmin aamupäivän esitysten teema on ollut Aallossa pinnalla viime aikoina, ja sivusimme aihetta myös KehEtsi-kemuissamme.

Perjantaiaamuna osallistuin Rubyric–työpajaan, jossa Tapio esitteli tekemäänsä ”palautteenohjainta” – ohjelmaa, johon voi syöttää (massa)kurssin ohjaajia varten palautefraaseja, jotta kurssitöiden palautteen antaminen nopeutuu. Pedagogisesta näkökulmasta tykkään tässä siitä, että samalla ohjaajia voi ohjata kiinnittämään huomiota listasta löytyviin asioihin, mikä tukee annetun palautteen yhdenmukaistumista ja tätä kautta kurssilaisten tasapuolisia kehittymismahdollisuuksia kurssilla, ja bonuksena ohjaajien kehittymistä ohjaajina. Vastaavaa ideaa esittelivät viime kevään Sulautuvan opetuksen seminaarissa TKK:n kielikeskuksen opettajat, joilla oli käytössä Mediamaisterin tarjoamana Moodlen päälle rakennettu mComment.

Perjantain odotettu pihvi oli Kirsti Lonka esityksellään Tulevaisuuden oppimisympäristöt, joka alkoi uudella variaatiolla tutusta teemasta millaista osaamista opiskelija tarvitsee: sisältöosaaminen, tekniset taidot, itsesäätelyn valmiudet, tieteellinen ajattelu, etiikka ja johtajuus, vuorovaikutustaidot, tunteiden hallinta, motivoituminen ja kiinnostus, uuden luomisen taitoja. Tästä siirryimme sisäisiin malleihin (lue Yliopisto-opettajan käsikirjasta esim s. 78-79), kehittävään asiantuntijuuteen (sisäisten mallien muokkaus, ei vain vanhojen mallien soveltaminen), hajautetun älyn ja huippututkimusryhmien tiedontuottamistapatutkimuksen (vrt jazz-impro) kautta kiinnostukseen ja motivaatioon (taas: Yliopisto-opettajan käsikirja s. 80-89) sekä flow:hun. Sivusimme hyödyllistä käsitettä delayed understanding ja päädyimme lempparikäsitteeseeni kognitiiviset proteesit.

Iltapäivällä meillä oli oma esitys Marin ja Heikin kanssa Opettajan oppaan kehittämiseen liittyen. Esitystä valmistellessamme meille ei ollut tullut mieleenkään, ettei yleisö tuntisi kontekstia (Moodle tai verkko-oppimisympäristöt), mutta hups, osallistujat vaikuttivat olevan lähinnä kirjastoihmisiä :) Tavoitteemme esitykselle kuitenkin toteutui mainiosti; saimme lisäideoita oppaan jäsentämiseen, siispä kiitos kaikista niistä! Totesimme jo, että aiheen käsittelyä olisi hyödyllistä jatkaa opettajien kanssa keväällä, esimerkiksi Sulautuvan opetuksen seminaarissa tai vaikkapa Moodle-maikkojen miitissä toukokuussa.

Sessiomme toinen esitys liittyi kirjastojen tiedonhankinnan opetukseen Tampereen yliopistossa. He olivat hyödyntäneet markkinointiviestinnässä käytettyä DAGMAR-mallia (tietämättömyys, tietoisuus, tuntemus, vakuuttuminen, toiminta) ja soveltaneet sitä opetuksen suunnitteluun – jossa tietoisuuteen saattamisen vaiheesta puhui myös Kirsti Lonka opiskelijoiden kiinnostuksen herättämisenä. Kirjastopalveluiden tarjonnassa taitaakin olla sama hankaluus kuin meillä open pikaoppaassa oli: resurssit on jäsennetty tarjolle kuin perinteinen tekninen manuaali, erikseen verkkokirjat ja lehdet jne. Ehkä siis ei olekaan ihme, miksi itse kukin niin paljon mieluummin käyttää google scholaria :)