Artikkelissaan “Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” Anna Leonowicz käsittelee yksi- ja kaksimuuttujaisten koropleettikarttojen eroja tulkinassa ja käyttötarkoituksissa. Hän toteaakin, että yhden muuttujan kartat sopivat kuvaamaan paremmin jonkin ilmiön alueellista jakautumista ja kaksi päällekkäistä teemaa yhdistämällä ilmiöiden väliset suhteet tulevat paremmin esiin. Tätä näkemystä tukemaan oli artikkeliin otettu mukaan ote Varsovan ja Vilnan yliopistoissa tehdystä kokeesta, jossa opiskeijat arvioivat yhden ja kahden muuttujan teemakarttoja.
Leonovicz siis toteaa kahden päällekkäisen teeman koropleettikartan toimivan, mutta sen luominen ja tulkitseminen vaativat enemmän. Tämän saimme huomata käytännössä toisella kurssikerralla kun perehdyimme kyseisen teemakarttatyypin luomiseen. Kahta eri teemaa kuvattaessa päällekkäin selkeiden väri- ja rasterointivalintojen merkitys korostuu entisestään, jotta tulos olisi lukukelpoinen. Tästä syystä teemojen luokkien lukumäärä rajautuu sekä Leonoviczin että opettajamme mukaan yhdeksään (3×3).
Eri luokkien kuvaamiseksi artikkelissa esitellään aivan omanlaisensa legenda, joka ainakin minulle oli ennestään tuntematon. Kuvaa hetken tutkittuani totesin sen kuitenkin toimivaksi. Legendassa luokat esitetään ruudukkona, jonka vaaka-akselilla ovat ensimmäisen teeman muuttujan arvot ja sivun pystyakselilla toisen muuttujan arvot. Näin saadaan esitetyksi jokainen kahden teeman yhdistelmä. Tällöin kartan lukija voi suoraan verrata kartassa esiintyviä värityksiä legendaan tarvitsematta tiirata kahta eri legendaa ja kuvitella rasteroinnit toistensa päälle. Tällöin myös toteutetaan TVT2-kurssilta tuttu sääntö siitä, että legendassa on oltava näkyvissä kaikki samalla tavalla kuin kartallakin, kuten Timo Säyrinen bloginsa Artikkeli 1 -tekstissä toteaa.
Legendasta saadaakin oiva aasinsilta erilaisten väritysten pohtimiseen, sillä edellä esitellyssä legendatyypissä luokat ovat aivan kiinni toisissaan. Tällöin karttaa laadittaessa on helppo huomata erottuvatko luokat toisistaan. Jos niitä ei voi erottaa legendassa, niitä tuskin voi erottaa kartallakaan. Onkin siis toimivinta käyttää alemmassa teemassa eri värisävyjä ja päällimmäisessä rasterointia. Tästä syystä alemman teeman värit eivät saisi olla myöskään liian tummia, jotta päälle tuleva rasterointi ei saisi karttaa näyttämään lähes mustalta. Toisaalta jos värit ovat aivan toisistaan poikkeavia, vaikka muuten näkyviä, lukija ei välttämättä osaa linkittää niitä ja niiden kuvaamia arvoja toisiinsa, kuten myös artikkelissa todetaan. Itse näkisin fiksuimmaksi käyttää saman väriperheen eri sävyjä, jotka erottuvat toisistaan tarpeeksi. Esimerkiksi punaisen eri sävyjä vaaleasta tummempaan kuvaamaan esitetyn ilmiön voimistumista.
Samaten eri luokkien rasteroinnit eivät saa olla liian samanlaisia. Rasteroinnissa törmätäänkin värejä enemmän erottuvuusongelmaan. Rasterit eivät saa olla liian samanlaisia, mutta toisaalta liian erilaiset saattavat sekavoittaa karttaa liikaa. Ne eivät myöskään saa olla niin tiheitä, että peittävät alemman teeman. Tästä syystä muun muassa kurssimme opettajan mielestä pisterasterit saattavat olla selkeämpiä kuin erilaiset viivat tai ruudutukset, mistä on samaa mieltä. Rasteroinnin hankaluuden myötä luokkien määrän rajautuminen yhdeksään erikoistapauksia lukuunottamatta onkin perusteltua.
Voidaan siis huomata, että kahden päällekkäisen teeman koropleettikartan luominen on haastavaa. Toimivan visuaalisen ilmeen lisäksi on edelleen huomioitava havainnolliset luokkarajat ja kahden muuttujan välisen yhteyden selkeys. Onnistuessaan kartta kuitenkin tarjoaa paljon informaatiota etenkin syy-seuraussuhteista, joita yhden muuttujan kartoilla ei voida esittää. Tämä kuitenkin vaatii lukijalta pitkäjänteisyyttä ja asiaan paneutumista, sillä pelkkä silmäys ei riitä. Tämä saattaa olla yksi syy kyseisen karttatyypin vähäiseen käyttöön, sillä jos karttojen kohdeyleisö kokee ne liian raskaina, kartografit tuskin innostuvat tekemään niitä lisää. Artikkelissaan Leonowicz toivookin kahden teeman koropleettikarttojen käytön yleistymistä niiden sisältämien etujen takia.
Itse voisin ainakin kokeilla kyseistä tyyliä tulevissa töissä, mikäli siihen on sopiva tilaisuus. Asiaa saattaa kuitenkin hankaloittaa MapInfon tarjoamien rajallisten väri-ja rasterointivaihtoehtojen yhdistäminen toisiinsa. Värien muokkaaminen on nimittäin mielestäni välillä melko paljonkin hankalampaa esimerkiksi Corel Draw -ohjelmaan verrattuna. Haasteita on tietenkin aina oltava ja lisäoppien myötä kahden päällekkäisen teeman kartan luominen saattaa minultakin onnistua.
Lähteet:
Leonowicz, A (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship.
Säyrinen, T (2012). Artikkeli 1. Näkemyksiä Anna Leonowiczin näkemyksiin. TVT3-blogi 28.1.2012. <https://blogs.helsinki.fi/sayrinen/>