Tämän viikon töitä aloiteltiin oikeastaan jo viikko sitten, kun lopputunnin tehtävänä oli piirtää Pornaisten keskustan alueelta kaikki tiet ja merkata rakennukset. Tätä suorittaessani kaipasin Corel Drawn taipuvia viivoja, koska kuten jo aiemmin on saatu karusti todeta, MapInfo ei ole piirto-ohjelma. Tämän pikku operaation pohjalta harjoittelimme tämän kurssikerran alussa bufferointia eli näin suomeksi puskurointia. Bufferoinnin avulla voidaan helposti selvittää, kuinka monta kohdetta sijaitsee tietyn suuruisen säteen sisällä. Ensimmäisessä harjoituksessa selvitimmekin kuinka monta rakennusta sijaisee 100 metrin etäisyydellä Pornaista halkovista pääteistä. Voisin myös kuvitella bufferoinnin olevan hyvä työkalu esimerkiksi jonkin ilmiön tai tapahtuman vaikutusalueen arvioimisessa ja kuvaamisessa.
Parin yhteisen harjoituksen jälkeen lopputunti kulutettiin itsenäisten tehtävien parissa. Omalla kohdallani “itsenäisyys” oli useampaan kuin pariin otteeseen hieman häilyvä käsite, mutta onneksi kavereiden aivot olivat avuliaasti käytössä. Bufferointitehtävät (Itsenäistehtävä 1) sujuivat lähes ongelmitta, joskin lentokentän melualueet tuottivat hieman päänvaivaa. Myös juna-asemiin liittyvät väestötehtävät sujuivat kohtalaisen hyvin. Itsenäistehtävä 2 puolestaan käsitteli taulukkojen muokkaamista ja tietojen löytämistä. Vieruskaveriani konsultoituani pääsin kuitenkin alkuun ja sain tehtävät tehtyä. Kaikkien itsenäistehtävien vastaukset löytyvät taulukosta (taulukko 1.) Kk5 tilasto, jos se toimii. En nimittäin tiedä teinkö linkityksen oikein.
Aikaisempien MapInfo koitosten kanssa ovat hermot välillä olleet koetuksella, mutta se ei kuitenkaan ole ollut mitään verrattuna Itsenäistehtävä 3 tuottamaan ahdistukseen. Kurssikerran aikaisempien harjoitusten kanssa oli kulunut hyvin aikaa, joten tätä tehtävää aloittaessani aikaa oli jäljellä noin tunti. Ensin ajattelin ottaa aiheekseni putkiremontit, sillä kyseinen tapahtuma on edessä minullakin ensi kesän lopussa. En kutenkaan päässyt puusta pitkään, joten vaihdoin aiheekseni uima-altaat, sillä niitä koskevat kysymykset näyttivät yksinkertaisemmilta. Tässä vaiheessa en voi kuin ihailla Timo Säyristä, joka aikansa kuluksi oli tehnyt vielä ylimääräisenkin itsenäistehtävän.
Uima-altaiden määrää tutkittaessa tärkeimmäksi työkaluksi osoittautuivat erilaiset kyselytoiminnot (=Query). Kyseisten toimintojen ymmärtäminen ja käyttö eivät kuuluneet, ainakaan ennen tätä tehtävää, vahvimpiin osaamisalueisiin MapInfossa, joten tunnuin olevan aivan solmussa koko tehtävän kanssa. Uima-altaiden kokonaismäärä liikkui miljoonissa, joten jotain oli jäänyt ottamatta huomioon. Onneksi sain taas apua vieruskaveriltani Sonjalta. Aineistosta kuului poistaa alueet joilta järkevää tietoa ei ollut, tämä ilmeni talukossa lukuna 999 999 999. Useiden epäonnistuneiden tulosten jälkeen onnistuin kaivamaan aineistosta esiin järkevän kuuloisia lukuja, ja vertailtuani vastauksiani muiden luokassa olleiden kanssa huomasin saaneeni samoja vastauksia. Kaikki olivat siis oikeassa tai sitten meillä on sama ongelma MapInfon sielunelämän ymmärtämisessä.
Nämä ongelmat selätettyäni oli jäljellä “enää” kartan laatiminen aiheesta. Se osoittautui luultua vaikeammaksi, sillä kun olin saanut kartan mielestäni valmiiksi huomasin uima-altaiden lukumäärää kuvaavan pylvään maksimiarvon olevan noin kaksi miljardia. Tarvittiin siis vielä lisää kyselyjä aineistolle, jotta väärät tiedot saatiin karsittua, koska jostain syystä en saanut hyödynnettyä jo aiemmin tekemiäni queryjä. Huojentavaa oli huomata, että muilla oli samankaltaisia ongelmia, joita sitten pohdittiin yhdessä tapaus kerrallaan. Lopuksi sain siis aikaiseksi oikean näköisen kartan (kuva 1.), jossa uima-altaiden maksimimäärä on 53 kappaletta.
Kuva 1. Uima-altaiden lukumäärä pääkaupunkiseudun pienalueilla.
Kartasta voidaan huomata, että pääkaupunkiseudulla Helsinki on selkeästi “uima-allasrikkain” alue. Vantaalla ja Espoossa uima-altaita on hajanaisesti ja hyvin vähän. Itse en tajunnut katsoa, millä pienalueella uima-altaita on kaikkein eniten, mutta onneksi Aino Matikainen on sen selvittänyt: uima-altaiden maksimimäärä saavutetaan Lauttasaaressa. Ilmeisesti siellä asuville ihmisille ei riitä pelkkä joka puolelta ympäröivä meri.
Kuten aiemmista tilityksistä on käynyt ilmi, MapInfo ei ole vielä täysin hallussa. Edes yli kolmen ja puolen tunnin kurssikerta ei riittänyt, jotta olisin saanut kaikki työt tehtyä. Niinpä istuinkin luokassa vielä ylimääräisen tunnin. En tosin ollut ainoa. Tällä hetkellä näkisin itselleni suurimmaksi kehityskohteeksi ymmärtää erilaisten kyselyjen käytön niin, että osaisin sujuvasti seuloa aineistosta oikeanlaista tietoa. Mielestäni tämä on nimittäin MapInfon parasta antia, sillä oikeiden Queryjen avulla aineistosta löytyy paljon syvällistäkin tietoa. Myös eri taulukoiden välinen tiedon siirto vaatii vielä harjoittelua. Tämä tulee olemaan tärkeä alue osata, sillä MapInfohan perustuu eri tietokantojen väliseen yhteyteen, kuten Aino Matikainen blogissaan toteaa.
Tällä hetkellä koen osaavani perustoiminnot, kuten teemakartan luomisen, taulukon muokkaamisen (sarakkaiden lisäämiset ja täydentämiset valmiista tiedostosta), layout windown käyttämisen ja suunnilleen eri layereiden välillä toimimisen. Toisaalta usein huomaan, että karttoja voisi ja välillä totisesti pitäisikin hioa kauemmin. Prosessina teemakartan tekeminen tuntuu kuitenkin kaikista toiminnoista ymmärrettävimmältä. Minun kohdallani MapInfon ongelmat johtuvatkin siis suurimmaksi osin vielä taitamattomasta käyttäjästä eikä niinkään aineiston tai itse ohjelman puutteista. Vaikka itsenäisten tehtävien teko tuntuikin välillä ylivoimaiselta, uskon sen olleen hyvin hyödyllistä, sillä kantapään kautta eri toiminnot jäävät ainakin itselle parhaiten mieleen. Niin kauan kun ei onnistu tuhoamaan mitään tietokantaa, kaikki on vielä ihan hyvin. Vaikeuksien kautta voittoon!
Lähteet:
Matikainen, A (2012). Viides kurssikerta. TVT3-blogi 15.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/ainooika/>
Säyrinen, T (2012). Kurssikerta 5- kohti soveltavaa geoinformatiikkaa. TVT3-blogi 15.2.2012. <https://blogs.helsinki.fi/sayrinen/>