Kolmannella kerralla irtauduimme hieman teemakarttojen maailmasta syventyäksemme paremmin tietokantoihin ja niiden käsittelyyn MapInfolla. Tutkimme tunnilla tietokantaa, joka sisälsi tietoa Afrikan valtioista, sekä kolmea pienempää tietokantaa, joissa oli tietoa konfliktien timantti- ja öljyesiintymien sijainnista Afrikassa. Harjoittelimme yhdistämään tietokantoja toisiinsa ja muokkaamaan niissä olevaa tietoa. Tietokantojen käsittely vaikutti ensisilmäyksellä hieman hankalalta, mutta muutaman testauksen jälkeen se alkoi jo sujua. Keskittymistä tehtävät kuitenkin vaativat, muuten tuli sarakkeita jostain aivan muusta asiasta jonnekin aivan muualle kuin oli tarkoitus.
Kuva 1. Afrikan konfliktit, timanttikaivokset ja öljykentät
Parin tunnin tietokannoilla leikkimisen jälkeen käsissämme oli yksinkertainen kartta Afrikan valtioiden rajoista, konflikteista, sekä timantti- ja öljyesiintymistä. Tehtäväksi tuli miettiä kotona, mitä tällaisilla tietokannoilla voisi tehdä, kun niistä löytyvät tiedot mm. esiintymien löytövuodesta, käyttöönottovuodesta sekä konfliktien ajankohdista ja laajuuksista. Maallikkona voisi olettaa, että arvokkailla mineraalivarannoilla ja konflikteilla olisi ainakin jonkinlainen yhteys varsinkin Afrikassa, jossa mineraalivarojen tuoma rikkaus ja ihmisten hyvinvointi eivät aina kohtaa. Tästä lähtökohdasta voisi siis alkaa tutkia, josko esimerkiksi timantti-kaivosten löytämisvuodet ja konfliktien alkamisvuodet olisivat yhteydessä toisiinsa. Kuten Eetu Summanenkin huomioi blogissaan: “voidaan jo etukäteen olettaa uudenlaisten toimeentulolähteiden löytymisen ja epätasaisen jakautumisen aiheuttavan kiistoja kansakuntien välille ja luoden tätä kautta jopa konflikteja”. Myös kaivosten tai öljykenttien käyttöönottovuoden ja konfliktien eroja voisi vertailla tietokannoissa. Ovatko esiintymät käyttämättöminä vallitsevien konfliktien vuoksi, ovatko konfliktit seuranneet käyttöönottoa, vai onko näillä mitään yhteyttä.
Toisaalta karttaa tarkastellessa huomaa, että konfliktien ja mineraalivarojen sijaintien vertailu ei välttämättä ole kovin hyödyllistä, sillä ne eivät kartalla näytä monessa paikassa osuvan yhteen. Esimerkiksi Afrikan sarven lähettyvillä on iso konfliktien suma, mutta ei lainkaan timantteja tai öljyä. Etelä-Afrikassa taas on paljon timantteja, mutta ei juuri ollenkaan konflikteja. Hegre ja Raleigh ovat tarkastelleet Afrikan konflikteja (Hegre & Raleigh, 2006) ja ja huomioivat, että maan suuruus vaikuttaa konfliktien syntyyn, mikä puolestaan voi johtua esimerkiksi hallinnon vaikeudesta, etäisyyksistä tai puhtaasti väestön koosta. Toinessa Hegren ja Raleighin raportissa (Raleigh & Hegre 2005, 5) mainitaan mielenkiintoinen linkki mineraalivarojen ja konfliktien välillä: “Several studies suggest that the presence of precious minerals becomes significant during the conflict as a source of income. — Buhaug, Gates & Lujala note that diamonds within the conflict zone increases
the duration of the conflict (2005).” Mineraalivarat voivat siis myös pidentää jo syntyneitä konflikteja tarjoamalla varoja konfliktien osapuolille.
Kuva 3. Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja järvisyys
Tunnin toisena tehtävänä oli tulvaindeksikartan tekeminen. Saimme valmiina läjän tietokantoja MapInfossa ja Excelissä, joita sitten piti muokata ja yhdistellä tarvittavien tietojen selvittämiseksi. Tarkoitus oli selvittää Suomen valuma-alueiden tulvaindeksi ja niiden järvisyysprosentti sekä tehdä näiden pohjalta vanha kunnon teemakartta. Kartassa (kuva 3) on siis koropleettikarttana valuma-alueiden tulvaherkkyys ja pylväsdiagrammina järvisyys prosentteina. Luokittelua tehdessä piti taas turvautua hieman kikkailuun, jotta kaikkein korkeimmat tulvaindeksiarvot tulisivat näkyviin. Korkeimmillaan tulvaindeksi kohoaa jopa 1100, vaikka suurin osa arvoista on 300 alapuolella. Kartan tekemisen jälkeen piti vielä pohtia sitä, jotta tulevaisuuden luonnonmaantieteen harjoituskurssilla on edes jotain hupaisaa luettavaa.
Maallikon silmin näyttäisi siis ainakin siltä, että korkean järvisyysprosentti alentaisi valuma-alueen tulvaherkkyyttä merkittävästi. Tämä näkyy selvästi Keski- ja Itä-Suomen isoilla valuma-alueilla, joilla on hyvin alhainen tulvaindeksi ja korkea järvisyysprosentti. Lapin valuma-alueilla taas tulvaherkkyys on hieman korkeampi, mutta järvisyys on yhtä lailla pienempi. Sen sijaan Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa järvisyysprosentti näyttäisi olevan mitättömän pieni ja nämä ovatkin paljon herkempiä tulville. Näyttäisi myös siltä, että jotain merkitystä on myös valuma-alueen koolla. Itä- ja Keski-Suomen, sekä Lapin valuma-alueet ovat kymmeniä kertoja suurempia kuin Pohjanmaan ja Etelä-Suomen valuma-alueet. Toisaalta myös pienillä valuma-alueilla eteläisessä Suomessa on alhainen tulvaherkkyys, jos järvisyysprosentti on riittävän korkea, mikä viittaisi siihen, että järvisyydellä on kuitenkin enemmän merkitystä.
Lähteet:
Hegre, H. & C. Raleigh (2006). Population size, Concentration, and Civil War. A Geographically Disaggregated Analysis.
Raleigh, C. & H. Hegre (2005). Introducing ACLED: An Armed Conflict Location and Event Dataset
Summanen, E. (2014). KK3: Tietokantojen käsittelyn lyhyt oppimäärä. <https://blogs.helsinki.fi/eesu/2014/02/02/kk3-tietokantojen-kasittelyn-lyhyt-oppimaara/> Luettu 9.2.2014