Olin etukäteen odottanut tätä viimeistä kurssikertaa pelonsekaisin tuntein, lähes kylmä hiki otsalla. Ohjeita silmäillessäni olin tullut siihen johtopäätökseen, että täysin oman kartan laatiminen ja tilastotietojen etsiminen ja liittäminen MapInfo-ohjelmaan alusta asti itse, pelkkien omien “kykyjen” avulla, olisi epätoivoisen vaikeaa ja tulisi kestämään kauan. Totuus oli kuitenkin tällä kertaa tarua miellyttävämpi. Pääsyynä oli se, että pääsin loikkaamaan haastavimpien alkuvaiheiden, eli kartan kiinnittämisen koordinaatistoon ja sen osa-alueiden piirtämisen käsin tietokannoiksi, yli ja sain sen sijaan käyttää tiedostovalikoimissa valmiina ollutta MapInfon karttaa Suomen maakunnista. Helpon alun jälkeen työskentely toki vaati omaa työntekoa, kun oli etsittävä Internetistä tilastotietoa (Fennica 2011), luotava niistä Excel-tiedosto, tuotava tiedosto MapInfoon, tehtävä tietokantaliitoksia- ja laajennuksia ja lajiteltava kukin muuttuja (joka oli ensin luokiteltava jakaumien perusteella) näkymään vain tietyllä karttatasolla. Lopuksi oli vielä luotava kaksi jotenkuten järkevän näköistä teemakarttaa näiden karttapohjien ja numeroaineistojen pohjalta ja yhdistettävä ne yhdeksi karttaesitykseksi. Työskentelyn eteneminen osaamattomuustilanteissa vaati kerran jos toisenkin vilkaisemaan tämän ja aikaisempienkin kurssikertojen ohjemateriaaleja, sillä MapInfon käyttötaidoissani on vielä parantamisen varaa. Kuten Toivonenkin (2011) toteaa, MapInfon käyttäminen vaatii lukuisten pienten valikoiden, niksien ja menetelmien muistamista. Suurimmat ongelmat tulivat loppuvaiheessa, kun yritin yhdistää karttapohjan ja tietokannat teemakartaksi: tietokannat olivat jotenkin väärässä muodossa ja koko kartta (sen kaikki eri osa-alueet) tuli punaiseksi, koska ohjelma tulkitsi kaikkien arvojen olevan nollia. No, sitten oli laadittava koko tietokanta uudelleen, naputellen numerot käsin MapInfon taulukkoon. Toisella kerralla yritys onnistui ja ruudulle ilmestyi kartta, jossa maakuntien asukastiheydet vuonna 1998 ovat vihreän rasteroinnin eri sävyillä, ja asuntojen keskimääräiset pinta-alat samana vuonna punaisina pylväinä. Pylväsdiagrammit ovat tosin melko mitäänsanomattomia, koska ne kaikki näyttävät lähes saman pituisilta, huolimatta siitä, että aineistossa oli melko suurtakin vaihtelua (pienin maakunnan keskiarvo oli Uudenmaan 74 ja suurin Ahvenanmaan 98 neliömetriä). Jostain syystä pystyin kyllä muuttamaan rasterointien luokkarajoja, mutta pylväiden luokkarajat eivät olleet muutettavissa.
Kartalta näkyy – sinänsä ei kovinkaan yllättäen – että väestötiheydet olivat vuonna 1998 suurimmat Etelä- ja Lounais-Suomen maakunnissa ja pienimmät Koillis- ja Pohjois-Suomessa. Yhdistetyn teemakarttani tavoitteena oli tarkastella, korreloivatko asukastiheys ja asuntojen keskimääräinen koko jotenkin keskenään. Selkeää lineaarisuutta ei lopulta ilmennyt, vaikkakin sekä suurin väentiheys että pienin asuntokoko osuivat Uudellemaalle. Kartan tulkinnassa on muistettava se, että tiedot ovat 13 vuoden takaa, joten lukemat ovat todennäköisesti muuttuneet sen jälkeen.
Tämä viimeinen kurssikerta kuvasti hyvin kurssilla saavuttamaani Mapinfo-osaamisen tasoa. Taidot ovat selvästi kehittyneet siitä mitä ne olivat ennen kurssia, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitään ammattilaismäppärin tasoa. Uskon, että ne kuitenkin riittävät tulevaisuudessa eteen tulevien GIS- ja teemakarttatehtävien toteuttamiseen.
Lähteet:
Fennica (2011). Maakunnat. Fennica.net – Suomi Internetissä. Fennica.net -verkkopalvelu. 1.3.2011. <http://www.fennica.net/a/3fc/k3fc.htm>
Toivonen, Pauliina (2011). 7. Kaikki yhes koos. TVT3 – Pauliina. Helsingin yliopisto. 4.3.2011. <https://blogs.helsinki.fi/hptoivon/2011/02/28/7-kaikki-yhes-koos/>