Ympäristötieteiden pääaineessa on kuusi opintosuuntaa, jotka ovat samalla vaihtoehtojasi maisterin tutkintosi pääaineeksi. Ympäristötieteiden kandidaatin koulutusohjelmassa opintosuunta tarkoittaa eri ympäristöalan oppiaineiden kurssikokonaisuuksia, joita voit kokeilla ja yhdistellä kiinnostuksesi mukaan. Sinun ei siis tarvitse valita itsellesi opintosuuntaa, vaan voit opiskella erilaisia kursseja ja kurssikokonaisuuksia etsiessäsi itsellesi parhaiten sopivaa maisterin tutkinnon pääainetta.

Opintosuuntiin erikoistutaan ympäristötieteiden aineopinnoissa, ja voit lukea niistä lisää tällä sivulla. Kursseista löydät tarkempaa tietoa tutkintovaatimuksista.

Opintosuunnat ja mahdolliset maisterin tutkinnon pääaineet Helsingin hakukohteessa:

• agroteknologia, maatalouden ympäristöteknologian opintosuunta
• kasvintuotantotieteet, agroekologian opintosuunta
• maaperä- ja ympäristötiede
• mikrobiologia
• ympäristömuutos ja -politiikka

Opintosuunnat ja mahdolliset maisterin tutkinnon pääaineet Lahden hakukohteessa:

• ympäristöekologia

Agroteknologia, maatalouden ympäristöteknologian opintosuunta

Maatalouden ympäristöteknologiassa perehdytään maatalouden tuotantoprosessien ja ympäristön väliseen vuorovaikutukseen ja sen mittaamiseen sekä teknologisiin ratkaisuihin vähentää maatalouden aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Maatalouden ympäristöteknologiassa käsitellään myös puhtausteknologiaa. Alan tutkimuksessa kehitetään ympäristökuormitusta vähentäviä sekä ravinteiden kierrätystä edistäviä tuotantomenetelmiä ja -järjestelmiä, jotka ovat tuotantoteknisesti toimivia, ekologisesti kestäviä ja taloudellisia. Tavoitteena on tuotannon hyötysuhteen ja kannattavuuden sekä tuotteiden, työntekijän työskentelyolosuhteiden ja ympäristön laadun ja puhtauden parantaminen.

Oppiaine perustuu fysiikkaan, matematiikkaan, kemiaan ja biologiaan. Opinnoissa käsitellään maataloustuotannon ja ympäristöteknologian yleiset perusteet sekä eri alojen käytännön sovelluksia. Syventävissä opinnoissa (maisterin tutkinto) perehdytään maatalouden ympäristöteknologian tutkimusmenetelmiin sekä monitieteisen tiedon hallintaan ja soveltamiseen tutkimuksessa ja käytännössä.

Valmistuttuaan maatalouden ympäristöteknologi hahmottaa tuotannon ja ympäristön muodostaman kokonaisuuden sekä osaa yhdistää tekniikan biologiseen tuotantoon kestävällä tavalla.

Kasvintuotantotieteet, agroekologian opintosuunta

Agroekologit tuntevat maatalouden luonnonvarojen ja biodiversiteetin hoidon ekologisen perustan. Agroekologia on monialainen tiede, joka selvittelee millainen maatalous sekä millaiset ruoan tuotannon ja kulutuksen järjestelmät olisivat kestäviä. Alan tutkimuksessa korostuvia kysymyksiä ovat:

• Mikä on luonnonvaraisten eliöiden vaikutus viljeltyjen lajien menestymiseen, ja toisaalta mikä on viljelytoiminnan vaikutus luonnonvaraisiin populaatioihin, yhteisöihin ja ekosysteemeihin?
• Mitkä ovat ruoan tuotannon ja kulutuksen järjestelmän eli ruokajärjestelmän ympäristövaikutukset, ja miten haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää?

Agroekologian opinnoissa perehdytään ravinnontuotantoa ylläpitäviin ekologisiin perusprosesseihin, eri eliölajien runsauteen ja levinneisyyteen vaikuttaviin tekijöihin, eri eliökantojen ja -yhteisöjen merkitykseen ruoantuotannon ylläpitämisessä ja viljeltyjen maiden merkitykseen luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Opinnoissa perehdytään tuotantotapojen ympäristö- ja luonnonvaravaikutusten arviointiin, ja erilaisten tuotantotapojen, kuten luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon vertailuun. Ruokaturva – ruoan riittävyyden ja saavutettavuuden varmistaminen – on monitahoinen tutkimuskysymys, johon agroekologiassa tartutaan systeemi- eli järjestelmäanalyysin keinoin.

Maaperä- ja ympäristötiede

Maaperä- ja ympäristötiede tarkastelee maaperää luonnonvarana ja elämää ylläpitävänä osana ympäristöä. Oppiaineessa perehdytään maaperän toimintaan kasvien kasvualustana, erilaisten aineiden vastaanottajana ja muokkaajana sekä siihen, miten maaperässä tapahtuvat ilmiöt vaikuttavat muuhun ympäristöön kuten pohja- ja pintavesiin sekä ilmakehään. Maaperässä tapahtuvia reaktioita ja prosesseja tutkitaan kemiallisin, fysikaalisin ja mikrobiologisin menetelmin ja niitä hyödynnetään kestävän kehityksen mukaisesti kasvintuotannossa, ympäristöongelmien ehkäisemisessä ja syntyneiden haittojen korjaamisessa.

Maaperä- ja ympäristötieteen opiskelijat pääsevät osallistumaan ajankohtaisiin tutkimuksiin, jotka käsittelevät mm. kasvien hivenalkuaineiden ottoa, haitta-aineiden riskinarviointia, pilaantuneiden maiden kunnostamista sekä maaperästä vesistöihin ja ilmakehään tapahtuvaa kuormitusta ja sen vähentämistä. Kemian perusopinnot sisältyvät tutkintovaatimuksiin. Sivuainevalinnoin opiskelijat voivat vahvistaa erityisosaamistaan.

Tutkinnon suorittaneet sijoittuvat tutkimukseen, ympäristövalvontaan, opetukseen ja erilaisiin hallinnollisiin tehtäviin sekä yksityiselle sektorille esimerkiksi maaperän ja vesistöjen kunnostuksen tai kasvinravitsemuksen asiantuntijatehtäviin kotimaahan tai ulkomaille.

Mikrobiologia

Mikrobiologia on oppiaine, joka käsittelee ja tutkii mikro-organismeja ja niiden toimintaa. Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa mikrobiologian opetus ja tutkimus kohdistuu etenkin mikro-organismien ihmiselle ja hänen toiminnoilleen tuottamiin hyötyihin ja haittoihin. Erityishuomio on mikrobiologian sovelluksissa maa- ja metsätaloudessa, puunjalostusteollisuudessa, elintarvikkeiden tuotannossa sekä ympäristönhoidon biotekniikassa. Mikrobiologian oppiaineessa voi erikoistua sivuainevalintojen mukaan ympäristömikrobiologiaan, elintarvikemikrobiologiaan ja biotekniikkaan.

Ympäristömikrobiologiasta kiinnostuneet voivat erikoistua suorittamalla sivuaineopintoja esimerkiksi seuravilla aloilla: akvaattiset tieteet (esim. limnologia), biokemia ja molekyylibiologia, biotekniikka, ekologia, geologia, kasvibiologia, kasvintuotannon biologia, maaperä- ja ympäristötiede, metsäekologia, perinnöllisyystiede ja sienitiede.

Mikrobiologian pääaineesta valmistuneet voivat työllistyä monenlaisiin asiantuntijatehtäviin sekä kotimaisissa että kansainvälisissä organisaatioissa. Työ voi liittyä esimerkiksi tutkimukseen, suunnitteluun ja kehittämiseen, ja Helsingin yliopiston mikrobiologeja on työllistynyt niin Euroopan Unioniin kuin Suomen ELY-keskuksiin, MTT:lle sekä ympäristöministeriöön.

Ympäristöekologia (Lahti)

Ympäristöekologiassa perehdytään luonnonvarojen kestävän käytön ekologisiin ja bioteknisiin perusteisiin sekä ihmistoimintojen maa- ja vesiekosysteemeihin kohdistamiin häiriöihin – kemikalisoitumiseen, ilmastomuutokseen ja kaupungistumiseen. Oppiaineen keskeiset tieteenalat ovat vesistö- ja maaperäekologia, kaupunkiekosysteemitutkimus, ympäristömikrobiologia ja -biotekniikka, ekotoksikologia ja ympäristökemia.

Ympäristöekologi hallitsee vaurioituneen maaperän ja pinta- ja pohjavesien kunnostuksen sekä luonnonvarojen kestävän käytön ekologiset ja biotekniset perusteet. Oppiaine tarjoaa perustan ympäristöalan asiantuntijana toimimiseen niin yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa kuin julkisen hallinnon ja elinkeinoelämän palveluksessa.

Ympäristömuutos ja politiikka

Ympäristömuutoksen ja -politiikan oppiaineessa käsitellään ympäristöongelmia ja niiden syitä sekä ennaltaehkäisyä, poistamista tai lieventämistä. Usein käsiteltävät kysymykset ovat tieteenalojen välimaastossa. Näihin perehdytään tieteidenvälisesti tutustumalla luonnontieteelliseen, erityisesti biologiseen, ja yhteiskuntatieteelliseen ainekseen. Aiheina ovat mm. luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja luonnonvarojen käyttöön liittyvät ongelmat.

Ekosysteemien toimintaan perehdytään, jotta ymmärretään, miten ne toimivat globaalien ympäristömuutosten paineiden alla. Ympäristöongelmien syiden selvittämiseen tarvitaan myös humanistista ja yhteiskuntatieteellistä osaamista. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta perehdytään muun muassa ympäristönsuojelun hallinnon ja lainsäädännön kysymyksiin. Ratkaisukeinoja etsittäessä tarvitaan kuluttajatutkimuksen, teknologian ja teknisten tieteiden luomaa ymmärrystä. Arvojen ja näkemysten ristiriitoja voidaan selvittää filosofian avulla.

Oppiaineessa rakennetaan tieteenalojen välisiä siltoja. Ympäristöalan maisterit voivat sijoittua julkisen vallan, elinkeinoelämän tai järjestöjen palvelukseen. Työ voi liittyä esimerkiksi tutkimukseen, hallintoon, kasvatukseen, koulutukseen, opetukseen ja tiedotukseen. Kansainvälisiä tehtäviä on mm. kansainvälistyneissä yrityksissä, YK:n järjestöissä, EU:ssa ja kehitysmaissa.