Jatkokoulutusseminaariraportti

Eilen oli ensimmäinen varsinainen ja virallinen jatkokoulutusseminaarini. Seminaaripaperini otsikko oli ‘Carmina haud docta – Didactic verse in Royal Armouries MS I.33’. Kirjoitin paperin siistiksi kokonaisuudeksi, vaikka sisällöllisessä mielessä kyse on luonnoksesta väitöskirjani luvuista, jotka käsittelevät I.33:n runosäkeitä. Laajensin tekstiä muutamilla ymmärrettävän kokonaisuuden kannalta välttämättömillä seikoilla, joita tulen varsinaisessa väitöskirjassa käsittelemään ensisijaisesti toisaalla. En jostain syystä ole halukas antamaan keskeneräisen näköisiä luonnoksia “julkiseen levitykseen” muiden luettavaksi.

(Jos joku tämän blogin lukija haluaa lukea kyseisen paperin kommentoidakseen sitä minulle, se onnistuu toistaiseksi lähettämällä minulle sähköpostia.)

'Carmina haud docta' - Didactic verse in Royal Armouries MS I.33

Aiheen fringe-luonteen vuoksi esittelin sitä aluksi yleisemmällä tasolla, minkä jälkeen kävin läpi runosäkeiden ensimmäistä varoasentoa koskevan osion sitoen sen kuvamateriaaliin. Keskeinen pointtini eli se, että säkeet eivät ole lähtöisin samasta tekijästä kuin muu teksti, oli hieman hankala tässä yhteydessä perustella, sillä se olisi vaatinut koko tekstin käsittelyä. Esittämäni perustelut olivat ilmeisesti riittävän uskottavia, koska niitä ei erityisemmin pyritty haastamaan.

Sain metriikkaan ja didaktiseen runouteen läjän hyviä kirjallisuusviitteitä, joten taaskaan ei tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi tekisin. Keskustelussa nousi esille monia seikkoja, joista kirjaan muutaman tähän.

Yksi kysymys koski sitä, miksi I.33:ssa kuvattua miekkailua on harjoiteltu, vahingoittamistarkoituksessa vai vain urheilun vuoksi. Mitään varmaa en koe voivani tähän sanoa, mutta mahdollista on, että sekä-että: ei ole mitenkään mahdoton ajatus, etteikö jossain pappisporukassa olisi harjoiteltu sinänsä tappavaa taitoa entisen sotilashenkilön johdolla ensisijaisesti liikunnan vuoksi. (Kaksintaisteluihin osallistuminen on heillekin toki ollut todellinen mahdollisuus.) Harjoittelu itsessään on luonnollisesti suoritettava tähän soveltuvilla välineillä, mutta kyseiseltä ajalta on harmillisen vähän tietoa saatavilla.

Toinen seikka liittyi tekstin ajoitukseen erotuksena käsikirjoituksen ajoituksesta. Koska mielestäni ei ole syytä olettaa, että I.33 olisi kopio, on käsikirjoituksen ajoitus yhtä kuin tekstin ajoitus. Koodeksi vaikuttaa enemmän opetustilanteessa tehdyiltä muistiinpanoilta kuin sen sisältämän opin hallitsevan henkilön laatimalta kirjalta.

Kolmas yleisempi kysymys koski näkemystäni I.33:n ja ristiretkien ajallisesta yhteydestä. Tähän en osannut sanoa muuta kuin että tekstissä esiintyy samanlaisia välineitä (miekka ja kupurakilpi) kuin mitä oli olemassa ja käytössä jo ristiretkien aikaan. (Mielessäni kävi ottaa puheeksi ristiretkiläisistä polveutuneiksi spekuloidut Georgian khevsuretilaiset, joiden tanhukulttuuriin kuuluu rituaalinomainen taistelu miekalla ja pienellä kilvellä rengaspanssariin pukeutuneena.)

Neljäs kysymys liittyi siihen, että säkeitä ei tunneta mistään muusta lähteestä, ja siihen, missä määrin samoja asioita käsitellään samassa järjestyksessä eri teoksissa. Kirjoitin jo ylempänä epäilyksestäni I.33:n syntyoloista, mihin liittyen ei olisi yllättävää, että säkeet ovat pysyneet pienessä piirissä. Mainittava on myös, että miekkailun kaltaista aktiviteettia sitovat konventioiden lisäksi fysikaaliset rajoitteet, joten tekniset yhtäläisyydet eri tekstien kuvaamien oppien välillä eivät välttämättä (!) kerro tekstuaalisesta yhteydestä. Selkeitä yhteyksiäkin tokin löytyy, mutta tästä lisää toisella kertaa. I.33:a on todistetusti luettu 1500- ja 1600-luvuilla, mutta sen merkitys tutkimuksen kannalta ei mielestäni synny sen vaikutuksesta sinänsä, vaan siitä, mikä siihen on vaikuttanut, ja mistä se näin ollen kertoo.

3 thoughts on “Jatkokoulutusseminaariraportti

  1. Muistiinpanoargumentti epäilyttää. Olettaisin että muistiinpanoja tehdään sporadisesti ja jonkin periodin puitteissa. Korkeatasoisesti koristeltu kässäri sopii tuollaiseen kontekstiin huonosti.

    • Ajatus tai ainakin sen ilmaisu vaatii tarkennusta: mielessäni on siis jotain konkreettisten, tilanteessa tehtyjen merkintöjen ja de Saussuren Yleisen kielitieteen kurssin välillä.

      Suhteellisen vahva mutu-tuntumani on, että kuvat on luonnosteltu opetustilanteessa, ja niiden järjestys seuraa sitä, missä järjestyksessä opettaja (Lutegerus?) on asiat näyttänyt. Kuvissa on myös toistoa, joka tekstissä kuitataan viittauksella aiemmin sanottuun.

      Palaan asiaan tietysti monta kertaa myöhemminkin, mutta pari kohtaa sopinee mainita tässä yhteydessä, koska koen niiden liittyvän asiaan:

      Ensimmäinen ‘pars artis dimicatoriae’ eli custodia prima käsitellään folioilla 1-8, ja secunda custodia alkaa foliolla 9r: kuitenkin foliolla 11v yhtäkkiä palataan custodia primaan (‘obmissis quibusdam prius non positis’) ja näytetään, mitä tapahtuu, mikäli obsidoitu osapuoli ei tee mitään. Toisessa kohdassa (fol. 23r = 45B) tekstissä huomautetaan erään fraasin (frustum) kohdalla, että siitä puuttuu kuv(i)a: ‘nota quod non est plus depictum de illo frusto quam ille due ymagines, quod fuit vicium pictoris’.

      • Se, että jokin käsikirjoitettu ja levitetty teos on rakenteeltaan hieman vähemmän kuin me soisimme, ei ole täysin epätyypillistä. Eli en ottaisi ensimmäistä kohtaa vahvana todisteena. Toinen kohta on erittäin kiinnostava.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *