Professori Anto Leikola
Musiikin tai kuvataiteen harrastajilta kysytään toisinaan lempisäveltäjää tai -taiteilijaa. Oppihistorioitsijoilta kysytään harvemmin lempitiedemiestä. Mutta jos tätä kysyttäisiin, olisi vastaukseni luultavasti Charles Darwin. Hänen kirjansa ovat, maailmanhistoriallisesta merkityksestään riippumatta, kiehtovaa luettavaa, ja hän itsekin tuntuu olleen omalla tavallaan kiehtova persoona. Sitä paitsi olen viettänyt hänen seurassaan, käännöstyön merkeissä, melkoisen osan elämästäni.
Darwinin elämää voi sanoa jotenkin nokkapainoiseksi. Lapsuus menestyvän maalaislääkärin poikana Englannin ja Walesin rajamailla, hankala koulunkäynti Shrewsburyssa, epäonnistunut lääketieteen opiskelu Edinburghissa ja kesken jäänyt teologian opiskelu Cambridgessa. Sitten yllättäen lähtö luonnontutkijaksi kahden vuoden Etelä-Amerikan matkalle, joka venyi viiden vuoden mittaiseksi maailmanympärimatkaksi. Pari vuotta Cambridgessä ja Lontoossa, avioliitto serkku Emma Wedgwoodin kanssa, muutto Down Houseen parinkymmenen mailin päähän Lontoosta ja viimeiset neljä vuosikymmentä siellä tutkimus- ja kirjoitustyössä, muuttamatta enää minnekään; vihdoin hautasija Lontoon Westminster Abbeyssa, Isaac Newtonin tuntumassa.
Darwinista on kirjoitettu kymmeniä, ellei satoja kirjoja, hänen teoksistaan on otettu kymmeniä painoksia ja niitä on käännetty monille kielille. Pelkästään Lajien synnystä R. B. Freemanin 1977 julkaisema bibliografia luettelee 255 englanninkielistä painosta ja käännöksiä 28 kielelle lähes 120 vuoden ajalta, ja Beaglen matkasta 157 englanninkielistä painosta ja käännöksiä 22 kielellä lähes 140 vuoden ajalta. Tänään niitä on jo paljon enemmän.
En osaa sanoa, milloin ensimmäistä kertaa kiinnostuin Darwinista. Ehkä se oli jo 1940-luvun lopulla, kun sain syntymäpäiväkseni Wellsin, Huxleyn ja Wellsin laajan tietoteoksen Elämän ihmeet; sitä mainostettiin ”jokamiehen biologiana”, mutta se oli kyllä paljon enemmän, ja juuri se herätti kiinnostukseni yleiseen biologiaan, kasvien ja hyönteisten ohella, joiden keruuta olin jo jonkin aikaa harrastanut. Biologiaan syventyminen jatkui sitten opiskeluaikana, ja ensimmäisen kirjoitukseni Darwinista julkaisin hänen 150-vuotispäivänsä kunniaksi Ylioppilaslehdessä 1959. Samana vuonna Lajien synnyn ilmestymisestä oli kulunut tasan sata vuotta. Puoli vuosisataa myöhemmin, uuden juhlavuoden yhteydessä, jouduin sitten kirjoittelemaan ja puhumaan Darwinista yhtä ja toista, jopa järjestelemään hänen teostensa näyttelyä Kansalliskirjastoomme.
Tuossa näyttelyssä oli aika monia omastakin hyllystäni kaivamiani kirjoja, sillä vuosikymmenten mittaan oli kokoelmiini kertynyt melko lailla ”darwinianaa”, vaikka monikaan kirjoistani ei ole aivan Darwinin itsensä ajoilta. Lajien synnyn ostin Lontoosta syyskuussa 1961, ensimmäisen tieteellisen kongressimatkani yhteydessä; se on 1950 julkaistu uusintapainos teoksen ensimmäisestä laitoksesta, ja kuuluisa geneetikko C. D. Darlington huomauttaa sen esipuheessa, että tätä laitosta ei ollut koskaan painettu uudelleen. ”Kaikki lukemattomat käännökset vieraisiin kieliin on tehty myöhemmistä, pitemmistä (ja kuten nyt voidaan arvioida) löyhemmistä laitoksista”. Noita myöhempiä laitoksia ilmestyi kaikkiaan viisi: toinen 1860, kolmas 1861, neljäs 1866, viides 1869 ja kuudes 1872 (täydennettynä 1876), ja kaikkiin Darwin teki korjauksia ja lisäyksiä.
Ilmeisesti luin kirjan suunnilleen saman tien. Sittemmin on hyllyyni vuosikymmenien mittaan kertynyt neljättä metriä darwinianaa monella eri kielellä, enkä ikävä kyllä voi väittää kaikkea huolella lukeneeni. Darwinin omalta aikakaudeltakin, jopa hänen elinajaltaan, siinä on muutamia laitoksia, Expression of Emotions (1872) peräti ensipainoksena. Mutta täydelliseen kokoelmaan voi tuskin mikään kirjastokaan yltää, sillä Freemanin huolella kommentoitu bibliografia käsittää kaikkiaan yli 1800 numeroa!
Darwinin suomennoksista aloin kiinnostua vasta myöhemmin, oikeastaan vasta 1980-luvun taitteessa, kun kustannusyhtiö Kirjayhtymä pyysi minua kääntämään vastailmestyneen Lajien synnyn lyhennelmän. Sen oli toimittanut ja kuvittanut kenialainen paleontologi Richard E. Leakey, jonka vanhempien tiesin tehneen Olduvain rotkossa ja muualla uraauurtavaa työtä ihmisen esi-isien selvittämiseksi ja joka itsekin oli jo jatkanut samaa työtä. Kustantajalla oli kiire saada tämä 1979 ilmestynyt kirja jo seuraavana vuonna markkinoille, mutta onneksi minulle oli jo kertynyt melkoisesti rutiinia suomentajana, ja asiat olivat toki vanhastaan tuttuja. A. V. Koskimiehen vanhaa suomennosta vuosilta 1913-1917 en siinä vaiheessa vilkaissutkaan, kun ajattelin, ettei siitä olisi ollut sanottavaa hyötyä, ja Leakeyn lyhentelyjen sijoittaminen vanhaan käännökseen olisi ollut hankalaa ja aikaaviepää. Nyt, 35 vuotta myöhemmin, Richard E. Leakey on tulossa Helsinkiin esitelmöimään, ja toivonpa vihdoin tapaavani hänet!
Lajien synty oli, kuten sanottu, suomennettu yli puoli vuosisataa alkuteoksen ilmestymisen jälkeen. Käännöksen takana oli 1900-luvun alkuvuosina perustettu Suomalaisen kirjallisuuden edistämisvarojen valtuuskunta, joka oli todennut, että vaikka Darwinin kirja oli sinänsä jo pahasti vanhentunut, sen historiallinen merkitys klassikkona oli kuitenkin niin suuri, että suomentaminen olisi paikallaan. Saksaksi se oli sentään käännetty jo 1860, ranskaksi 1862, hollanniksi, italiaksi ja venäjäksi 1864 ja ruotsiksi 1869, niin että suomalaisilta lukijoilta ei puuttunut tilaisuutta siihen perehtymiseen.
Leakeyn version ilmestyminen suomeksi herätti jonkin verran kritiikkiä, kun moista klassikoiden lyhentelyä ei pidetty soveliaana. Darwin itse oli kuitenkin hyvänä esikuvana: hän oli laatinut aiheesta ensin 50-sivuisen ”luonnoksen” 1842, sitten 250-sivuisen ”esseen” 1844 ja alkanut vihdoin 1850-luvulla kirjoittaa todella laajaa teosta, jonka ensimmäinen jakso ilmestyi sitten kaksiniteisenä ja noin 900-sivuisena 1868 nimellä The variation of animals and plants under domestication ja toinen noin 600-sivuisena 1975 nimellä Charles Darwin’s Natural Selection. Darwin oli myöhemmin tyytyväinen, että kirja jäi aikanaan ilmestymättä, sillä ”kukaan ei olisi jaksanut lukea sitä”, missä hän luultavasti oli oikeassa. Tunnettu on tarina siitä, miten Darwin sai luonnontutkija A. R. Wallacelta Indonesiasta kirjeen, jossa Wallace esitteli itse tahollaan kehittämänsä luonnonvalintateorian, ja niinpä Darwin ryhtyi pian laatimaan lopullista teosta, joka sai hankalakaikuisen nimen On the origin of species by means of natural selection, or the preservation of favoured races in the struggle for life. Luonnonvalintateoria esiteltiin Lontoon Linnaean Societyssä kesällä 1858 molempien nimissä, ja herrat pysyivät hyvissä väleissä loppuikänsä, julkaisipa Wallace vielä 1890 kokonaisen teoksen nimeltä Darwinism. Näin siis Lajien synty oli vuosien varrella laajentunut ja kutistunut kuin haitari, eikä sen lyhentäminen 120 vuotta myöhemmin tuntunut ainakaan minusta sopimattomalta klassikon kutistamiselta. Olihan alkuperäisteos sentään yhä koskemattomana halukkaiden luettavissa!
Merkillistä kyllä, Darwinin muita kirjoja ei 1910-luvun jälkeen pitkään aikaan suomennettu ensinkään, lukuun ottamatta Beaglen matkaa, joka ilmaantui 1924 kustannusosakeyhtiö Kirjan kustantamaan ja Alfred Jotunin – Maria Jotunin veljen – toimittamaan sarjaan Matkoja ja seikkailuja nimellä Matka maapallon ympäri. Sen sanottiin sisältävän teräviä ja huvittavia matkahavaintoja eri osista maailmaa ja kirjan tulleen nyt nuorisoa varten lyhentäen suomennetuksi. Suomentajaa ei mainittu, mutta se oli luultavasti sarjan toimittaja itse, ja tekijän esittelynä oli kymmenkunta riviä pitkä teksti, jossa mm. mainittiin Darwinin suorittaneen 1831 ”akateemiset oppiarvonsa niissä tieteissä, joiden tutkijana hänestä sittemmin tuli uranuurtaja”. Karisto otti 1928 Lajien synnystä toisen painoksen, ja vielä 1988 ja 2000 saatiin samasta versiosta uudet painokset. Mutta Darwinin muiden kirjojen suomentamisella ei kukaan pitänyt kiirettä.
Ajat eivät muutenkaan olleet Darwinille suotuisat. Evoluutioteoria oli toki vakiinnuttanut asemansa Suomen koulujen biologianopetuksessa, eikä meillä nähty siitä sellaisia kiistoja kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Mutta suomalainen kulttuuri oli yleensäkin luonnontieteisiin nähden, jos ei suorastaan vihamielistä, niin välinpitämätöntä. Kun 1980-luvulla olin joutunut muutamaksi vuodeksi luennoimaan oppihistoriaa Oulun yliopistossa ja päädyin sitä tietä oululaisen kustantamon Pohjoisen Prometheus-sarjan toimituskunnan jäseneksi, sain päähäni suomentaa siihen Darwinin postuumisti 1887 julkaistun omaelämäkerran, jonka ilmestymisestä oli 1987 sopivasti kulunut tasan vuosisata. Liitin mukaan vielä Francis Darwinin isästään laatiman muistelman, jonka hän oli aikanaan julkaissut Darwinin omaelämäkerran yhteydessä.
Vasta pari vuosikymmentä myöhemmin suomalaiset saivat tilaisuuden tutustua Darwiniin omalla kielellään laajemmalti, kun tamperelainen biologi Pertti Ranta julkaisi suomennoksensa Beaglen matkasta 2008 ja Lajien synnystä 2009 (teoksen ensimmäisestä painoksesta eikä kuudennesta, kuten useimmat muut käännökset) sekä vielä 2011 kirjan Darwinin elämästä ja työstä. Itse puolestani sain valmiiksi käännökset Tunteiden ilmaisusta ihmisissä ja eläimissä (2009) ja Ihmisen polveutumisesta ja sukupuolivalinnasta (2015), joten Darwinin olennaisimmat teokset on vihdoin saatu suomeksi. (Tulkoon mainituksi, että Ihmisen polveutumisen vironkielinen käännös on valmistunut samoihin aikoihin kuin suomenkielinen). Variation under domestication olisi ehkä turhan laaja ja vanhentunutkin suomennettavaksi. Samoin lienee laita Darwinin viimeisen teoksen, joka käsitteli kastematojen merkitystä ruokamullan muodostumisessa; on sanottu, että sillä olisi klassinen sija biologiassa ja erityisesti ekologiassa, vaikka Darwin ei olisi elämässään kirjoittanut mitään muuta. Suomennoksen sen kokoavasta päätäntöluvusta julkaisin kuitenkin biologian ja maantieteen opettajien Natura-lehdessä 2009.
Charles Darwinissa siis riittää lukemista, tutkimista ja keräilemistäkin. Eikä edes aineisto ole vielä täydellinen: Darwinin kirjeiden kokonaisjulkaisu sai alkunsa vuonna 1985, ja vuoteen 2014 mennessä siitä oli ilmestynyt 20 kookasta ja keskimäärin 600-sivuista nidettä; viimeinen niistä edusti vuotta 1872, jolloin hänellä oli vielä jäljellä yhdeksän vuotta ahkeraa kirjoittajanelämää.
