Opinnot ja avara maailma

Kun on lukenut ensimmäisen tenttikirjan tietyltä aihealueelta, ajattelee tietävänsä siitä aiheesta jo kaiken ja on tiedostaen tai tiedostamattaan samaa mieltä kirjoittajan kanssa ainakin suurimmasta osasta kirjassa esitettyjä ajatuksia. Erityisesti näin käy, kun kirja ei ole tarkoitettu ainoastaan oppikirjaksi, vaan suunnattu suuremmalle yleisölle, ja siksi kirjoitettu hyvin vakuuttavasti ja helppotajuisesti.

Kun sitten tarttuu seuraavaan kirjaan, eteen aukeaakin aivan uusi maailma. Kirja saattaa käsitellä samoja aiheita kuin ensimmäinen, mutta täysin päinvastaisesta näkökulmasta, joka on kuitenkin aivan yhtä vakuuttavasti esitetty. Eri kirjoissa voi myös olla aivan eri sisältöä, jolloin näkökulma aiheeseen laajenee joskus yllättävälläkin tavalla. Ensimmäisen lukukokemuksen jälkeinen vakuuttuneisuus oman tiedon määrästä alkaa järkkyä, ja tilalle tulee epätoivoinen ymmärrys siitä, että kaikkea aiheeseen liittyvää tietoa ei ole mitenkään mahdollista omaksua. Onneksi perusopintojen tenteissä ei täydellistä ja kaiken kattavaa tietoa vaaditakaan.

Ennen tenttiä täytyisi vielä järjestää omat ajatukset aiheesta jonkinlaiseksi loogiseksi kokonaisuudeksi. Joskus tässä auttaa jokin irrallinen tiedonjyvänen, jonka kuulee vaikkapa uutisista tai lukee jostain muusta lähteestä kuin tenttimateriaalista. Kun kuulee konkreettisen esimerkin vaikkapa köyhän kehitysmaan poliittisesta tilanteesta, loksahtaa taas yksi uusi pala kehityspolitiikan viidakossa kohdalleen, ja yhdistää teorian todelliseen maailmaan.

Vaikka tällaisia suuria oivalluksia ei ehkä joka uutisesta saakaan irti, on omiin opintoihin liittyvien aiheiden seuraaminen mediassa mielenkiintoista ja palkitsevaa.