Tag: tenttikirja

Posted on

Lukusalin hiljaisuudessa

Siitä, kun olen viimeksi istunut kirjaston lukusalissa, on ikuisuus. Tai no, todella kauan ainakin.

Totesin, että mikäli aion saada tenttikirjapinoni luettua – lukemastani myös jotakin ymmärtäen – on fiksuinta ottaa hetkeksi etäisyyttä kotiarkeen.

Aamulla sanoin ei kotitöille, pudistin kieltävästi päätäni minua anoen katsovalle puhtaan pyykin vuorelle ja jätin vakaalla päätöksellä ruuanvalmistuksenkin muiden (lue: lasten famon) harteille.

Tunsin kutkuttavaa jännitystä vatsanpohjassa kiivetessäni kotikirjastoni lukusaliin kohtavia portaita ylös – minä, opiskelija, lukemassa tenttiin kirjastossa.

Amatöörimäisesti huomasin unohtaneeni vesipullon ja kevyen naposteluvälipalan, kuten pähkinät (ei-rapisevassa-pussissa), mutta muuten sulauduin kohtuukatu-uskottavasti joukkoon. Liekö aika mennyt jo villasukkarentoilusta ohitse, sillä kenenkään muun en nähnyt istuvan oman soppensa hiljaisuudessa lämmittävän kotoiset sukat jalassa.

Kotikirjastoni, Porvoon kaupungin pääkirjasto, yllättää minut positiivisesti kerta toisensa jälkeen. Tiloillaan, palvelullaan ja mahdollisuuksillaan. Siistissä, rauhallisessa lukusalissa ajantaju katosi ja vain kääntyvien sivujen rapina ympäriltä siivitti itseäkin eteenpäin.

Hämmentävää muuten huomata, miten teknologistuminen ja perinteinen lukusali eivät ihan sovi pariksi. Iltapäivän tunteina lukusaliin parkkeerasi innokas tiedontallentaja läppärinsä kanssa. Näp-näp-näp-näp, näp-näp-näp. Kiusaantuneita katseita ja vaivautunutta liikehdintää viereisissä loosseissa.

Silminnähtävä helpotus oli aistittavissa kanssalukijoiden keskuudessa silloin, kun läppäri vaihtui kirjaan. Pohdin tosin pitkään, mistä tilanteessa oli oikeastaan kyse – sallimmeko mielessämme lukusalit yhä vuonna 2016 vain kirjan ohella muistilehtiölle ja kuulakärkikynälle? Tukeeko se nykyaikaista tiedonhakua ja muistiinpanojen tekemistä? Ja toisaalta, kun se näp-näp-näp-näp selkeästi monia lukemiseen keskittyneitä häiritsee, miten tilanteita tulisi ratkaista ja tiloja kehittää näp-näp-näpytyksellekin soveltuvaksi?

Suljin hetki sitten lukusalin ja kotikirjastoni oven. Aikuisopiskelijan, perheenäidin, oma hetki – voimauttava – on ohitse tältä päivältä. Lapset ovat hoidossa famollaan, joka oli avullaan päiväni pelastaja. Arjen enkeli.

Askel on kevyt viikonlopun alkaessa. Selkeästi aamullista kevyempi. Kahlattavien tenttisivujen määrä on selkeästi pienempi. Aurinko paistaa.

– Marika

Lukusalissa

 

Posted on

Kurssikirjaa mä metsästän…

Anu Vuokko kirjoitti äskettäin omista kokemuksistaan opintoihin liittyvien kirjojen hankkimisessa. Itsekin olen samoissa mietteissä, kun Viestinnän perusopinnoissa pyörähti käyntiin uusi kurssi, jonka tenttimiseen tarvitaan kolme mielenkiintoisen kuuloista opusta.

Kehitysmaatutkimuksen kursseilla hovihankkijani oli verkkokauppa Amazon, josta englanninkielistä kirjallisuutta saikin suhteellisen edulliseen hintaan. Viestinnän opinnoissa sen sijaan käytetään paljon suomenkielisiä kirjoja, joten Amazon ei siinä auta.

Lähdin kuitenkin lähestymään ongelmaani netin kautta, koska se on minulle luontainen kanava sekä tiedonhakuun että ostosten tekemiseen. Huuto.net osoittautui yllättävän hyödylliseksi, koska sieltä kautta löytyi yksi etsimistäni kirjoista. Toisen ostin Booky.fi-verkkokaupasta. Kolmas oli loppuunmyyty joka paikasta, joten päätin kokeilla Twitteriä ja Facebookia. Se kannatti: huuteluuni vastattiin jo saman päivän aikana, ja pääsin noutamaan kirjan lainaksi ystävälliseltä twitteristiltä – en tuntenut häntä ennalta, mutta koska molemmat esiinnymme sosiaalisessa mediassa omilla nimillämme ja kuvillamme, ei luottamuspulaa tarvinnut pelätä.

Olen nyt entistäkin varmempi siitä, että haen jatkossakin tenttikirjani mieluiten netistä!

Posted on

Kuinka mä käytän aikaa

“Jos kysyt kuinka mä käytän aikaa, saat kuulla etten ole siinä erityisen hyvä, se multa karkaa” – Zen Café

Miten elokuu voi olla jo lähes puolessa välissä? Kesäloman alussa näytti siltä, että aikaa 1000 sivun lukemiseen syyskuun alun tenttiä varten on enemmän kuin tarpeeksi. Jotenkin kummasti aika on lentänyt, ja nyt alkaa uhkaavasti näyttääkin siltä, että joudun osallistumaan tenttiin vasta toisena tenttipäivänä. Vuorokauteen pitäisi todellakin saada toiset 24 tuntia lisää. Tai yksi päivä lisää joka viikolle. Tai sitten pitäisi hallita omaa ajankäyttöään paremmin.

Sitähän sanotaan, että kaikki on kiinni priorisoinnista. Itselleen voisi tietysti tehdä joka päivä listan asioista, jotka sitten hoitaisi tärkeysjärjestyksessä. Mutta mitä laittaa listalle vaikkapa sellaisena aamuna, kun on valvonut koko yön kipeän lapsen kanssa, töistä ei oikein voisi olla poissa, tentti lähestyy, ja oikeasti haluaisi vain lukea romaania, jonka sai edellisenä päivänä lainaksi ystävältä?

Arjen priorisointi ei ole helppoa. Työasioita on pakkokin laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta vapaaehtoinen opiskelu kuuluu sellaiseen kategoriaan, joka ei mahdu oikein millekään listalle. Se tuottaa mielihyvää, mutta silti siihen liittyy myös jonkinlaista pakkoa. Tenttiin täytyy lukea ja osallistua, ja esseet palauttaa tiettyinä aikoina. Meneekö tenttikirjan lukeminen Sinisalon romaanin edelle? Pitäisikö arvottaa velvollisuuksia (vaikkakin vapaaehtoisia) enemmän kuin sinänsä hyvin tärkeää vapaa-aikaa?

Kaikesta huolimatta kehitysmaatutkimuksen tenttikirjoissa on sellaista vetovoimaa, että taidan jättää fiktion odottamaan ja keskittyä toistaiseksi opiskeluun.

Posted on

Ilahduttava verkkotentti

Verkkotenttiä ei ehkä kannattaisi aloittaa mielessään vain yksi asia: en ole kunnolla valmistautunut! Kahden kuukauden odotus seuraavaan tenttipäivään tuntui kuitenkin lähes luovuttamiselta, joten päätin uskoa omiin kykyihini ja vastata tenttikysymyksiin parhaani mukaan.

Tentissä pyydettiin vastaamaan kahteen kysymykseen, joista toinen perustui hyvinkin pitkälti oppikirjaan, ja toinen taas oli mielestäni enemmänkin yleistietoutta ja omaa pohdintaa vaativa kysymys. Ihastuin kysymykseen heti, ja annoin ajatusteni lentää. Kirjoitin kaikesta siitä, mitä aihe toi mieleeni yleisellä ja henkilökohtaisella tasolla, ja kun olin lopettanut, mieleni oli hyvä ja tunsin saaneeni aikaan paljon enemmän, kuin ennen tenttiä olin kuvitellut.

Jälleen kerran sain todistettua itselleni, että haasteeseen kannattaa vastata heti eikä myöhemmin. Olisin ehkä pystynyt lukemaan tenttiin paremmin, jos olisin siirtänyt tentin elokuulle, mutta entäpä jos en olisikaan jaksanut tarttua kirjaan lomalla? Tai jos tentissä olisi kysytty joku aivan muu kysymys, kuin se, joka sai minut ihastumaan ja antoi ajatuksilleni siivet?

Ajankäytön hallinta on välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa, mutta hyviin saavutuksiin voi joskus yltää ihan vain siksikin, että ei vaadi itseltään täydellisyyttä. Nyt vaan odottelemaan tenttituloksia – ja toivomaan, että vastaukseni toiseen kysymykseen oli sekin edes tyydyttävä.

Posted on

Fennomaniaa

Minulla on ikävä suomen kieltä. Pidän äidinkielestäni ja siitä miten asiat täälläpäin sanotaan: kuljeksia on eri kuin kulkea ja halata ei vielä tarkoita sitä että halailtaisiin.  Jollen olisi koskaan lukenut filosofiaa omalla äidinkielelläni en tietäisi, että eettisiä katsantokantoja ovat seurausetiikka, velvollisuusetiikka ja maailman kaunein sana hyve-etiikka.
 
Ne pesevät kuusi nolla vaikkapa puolikielisen ”deontologisen etiikan”. Voisiko joku fiksu keksiä suomentaa sanahirviön ”maksimoitu konsekventalismi”? Mitä se on muuta kuin maallikon käännös englannin kielisestä termistä Maximizing Act Consequentialism?

 

Filosofian aineopinnoissa on yksinomaan englanninkielistä kirjallisuutta, ei ruotsia ei saksaa tai edes sitä suomea. Opiskelen amerikkalaista tulkintaa eri ajatusten merkittävyydestä, vaikka fiksuja ihmisiä varmaan löytyisi lähempääkin. Eikö Suomessa todellakaan ole julkaistu filosofian alalla yhtään järkevää teosta millään erityisalalla? Sellaista tenttikirjaksi sopivaa?  Entä muu Eurooppa? Pohjoismaat? Eurooppalaisissa yliopistoissa on filosofian laitoksia, professoreita, lehtoreita ja varmaan satoja opiskelijoita, mutta kaikki vain juovat kahvia eikä kukaan kirjoita mitään painokelpoista.

Voi olla, että se kirjalistan saksan- tai ranskankielinen vaihtoehto jäisi harvoin tentityksi, tai ettei tiedeyhteisöissä kertakaikkiaan seurata ruotsalaisia julkaisuja. Kaipaisin vain joskus jotain muuta kuin sitä iänikuista amerikkaa.
Posted on

Opinnot ja avara maailma

Kun on lukenut ensimmäisen tenttikirjan tietyltä aihealueelta, ajattelee tietävänsä siitä aiheesta jo kaiken ja on tiedostaen tai tiedostamattaan samaa mieltä kirjoittajan kanssa ainakin suurimmasta osasta kirjassa esitettyjä ajatuksia. Erityisesti näin käy, kun kirja ei ole tarkoitettu ainoastaan oppikirjaksi, vaan suunnattu suuremmalle yleisölle, ja siksi kirjoitettu hyvin vakuuttavasti ja helppotajuisesti.

Kun sitten tarttuu seuraavaan kirjaan, eteen aukeaakin aivan uusi maailma. Kirja saattaa käsitellä samoja aiheita kuin ensimmäinen, mutta täysin päinvastaisesta näkökulmasta, joka on kuitenkin aivan yhtä vakuuttavasti esitetty. Eri kirjoissa voi myös olla aivan eri sisältöä, jolloin näkökulma aiheeseen laajenee joskus yllättävälläkin tavalla. Ensimmäisen lukukokemuksen jälkeinen vakuuttuneisuus oman tiedon määrästä alkaa järkkyä, ja tilalle tulee epätoivoinen ymmärrys siitä, että kaikkea aiheeseen liittyvää tietoa ei ole mitenkään mahdollista omaksua. Onneksi perusopintojen tenteissä ei täydellistä ja kaiken kattavaa tietoa vaaditakaan.

Ennen tenttiä täytyisi vielä järjestää omat ajatukset aiheesta jonkinlaiseksi loogiseksi kokonaisuudeksi. Joskus tässä auttaa jokin irrallinen tiedonjyvänen, jonka kuulee vaikkapa uutisista tai lukee jostain muusta lähteestä kuin tenttimateriaalista. Kun kuulee konkreettisen esimerkin vaikkapa köyhän kehitysmaan poliittisesta tilanteesta, loksahtaa taas yksi uusi pala kehityspolitiikan viidakossa kohdalleen, ja yhdistää teorian todelliseen maailmaan.

Vaikka tällaisia suuria oivalluksia ei ehkä joka uutisesta saakaan irti, on omiin opintoihin liittyvien aiheiden seuraaminen mediassa mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Posted on

Oivaltavaa opiskelua, osa 1

Viestinnän opintojen aikana olen kuullut monen suusta että Veikko Pietilän kirja Joukkoviestinnän valtateillä on tuskaista ja puuduttavaa lukemista. Sen verran täytyy asenteita yrittää muuttaa ja innostaa muitakin kirjan lukijoita että sieltä kaiken tekstimassan joukosta löytyy uskomattoman paljon mielenkiintoisia avauksia ja näkökulmia ja itse olen ainakin saanut useita kimmokkeita etsiä lisää tietoa viestinnän oppihistorian tiimoilta.

Tässä yksi esimerkki: Viestinnän aineopintojen Pietilän teoksen pohjautuvia luentoja  kuunnellessa tajuntaani hiipii opettajan avustuksella aihe, jonka olen sivuuttanut aiemmilla itseohjautuvilla lukukerroilla. Innostun pyörittelemään aihetta ja yllätän mieheni kesken työpäivän hulluuskohtauksella. Viestittelemme työpäivän aikana pikaviestiohjelmilla yleensä vain tärkeimmistä arjen asioista, kuten lasten hakemisesta päiväkodista ja kaupassakäyntivuoroista. Tällä kertaa keskustelu etenee suunnilleen näin:

Minä:
“Et ikinä arvaa?!?”

Mies:
“No mitä nyt on sattunut”

Minä:
“Tiesitkö että Matrixin tarinan taustalla on postmodernin viestintäajattelun teoreetikon Jean Baudrillardin ajatus hypertodellisuudesta, jossa mediatodellisuus on todempaa kuin todellisuus itse?”

Mies:
“Öööö – siismitä?”

Minä:
“Taajuutsä että se on kirjottanu tästä jo 70-luvulla, sen mielestä viestimet ovat metaforisesti osa valtavaa tietokonetta, jossa on matriisi – Matrix!”

Mies:
“O-okei. Mitä sä oikein puuhaat? Olin menossa lounaalle, oliko nyt jotain oikeesti tärkeetä?”

Minä:
“No ei. Mä haen lapsen tarhasta.”

Keskustelun jälkeen käytän opiskeluun tarkoitettua aikaa googlettamalla kaikenlaista Baudrillardista ja Matrixistä ja lupaan itselleni katsoa koko elokuvatrilogian aivan uudesta lähtökohdasta. Tenttiin ei tule kysymystä aiheesta mutta innostus tarttuu muuhunkin lukemiseen ja suoritan tentin omasta mielestäni loistavasti oivallusten voimalla.

Posted on

Ystävyyttä tenttikirjan kanssa

Kun lapset ovat nukahtaneet, on hyvä hetki aloittaa tenttikirjan lueskelu – seuraavaan tenttiinhän on vielä pitkä aika, joten tässä vaiheessa lukeminen voi olla kevyempääkin selailua. Kirja kädessä sohvalle ja ajatukset pois työasioista.

Kahden sivun jälkeen kissa hyppää syliin, ja työntää kirjan päättäväisesti pois. Neulanterävät kynnet polkevat tasatahtia ja kissa hurisee onnellisena saadessaan kerrankin huomiota ilman lasten väliintuloa. Huokaus. Ei siis tenttikirjaa, vaan silityksiä ja rapsutuksia karvaiselle kaverille – kyllähän sekin tarvitsee hellittelyhetkiä.

Kissan kehräys rentouttaa, ja kun se jonkin ajan päästä kyllästyy sylittelyyn ja lähtee etsimään pehmeämpää nukkumispaikkaa, tartun taas tenttikirjaan. Tehokas opiskelijaminä yrittää ottaa vallan, ja tarttuu alleviivauskynään. Mutta ei, en halua olla niin tehokas tällä kertaa, enkä halua suhtautua kirjaan pelkkänä tenttimateriaalina. Paul Collierin The Bottom Billion tuntuu oikeasti mielenkiintoiselta kirjalta, ja annan itselleni luvan lukea sitä ilman mitään mieleenpainamisen pakkoa. Oikeastaan tämä tapa on minulle melko tehokas oppimisstrategia. Jos yritän pakolla oppia ja muistaa, muistan paljon vähemmän kuin silloin, kun luen tekstin rauhallisin mielin ja tunnen aitoa kiinnostusta sitä kohtaan. Pyrin kuitenkin jättämään itselleni aikaa vielä kertailla kirjan aiheita ennen tenttiä.

Työelämässä teen parhaan tuloksen, kun tiedossa on täsmällinen ja mielellään melko tiukka deadline. Opiskelussa sama ei päde ainakaan sellaisenaan. Kaipaan mahdollisuutta tutustua kirjoihin ja aiheisiin rauhassa, ystävystyä niiden kanssa, että ymmärtäisin niitä paremmin. Totuus on kuitenkin se, että hitaan alun jälkeen tulee aina eteen se hikinen loppukiri. Silloin on pakko ottaa käyttöön tehokas opiskelijaminä, että saa kaiken tenttimateriaalin luettua ajoissa.

Posted on

Viikon kuulumisia

Keskiviikkona olimme taas kokoontuneina luentosaliin. Saavuin etuajassa ja ehdin vilkuilla muita innokkaana valmiiksi paikalle tulleita. Etenkin kiinnostivat ne kirjaröykkiöt, mitä kunkin pöydällä oli. Saa hyviä vinkkejä tällaisella äänettömällä tavalla.

Tällä viikolla päätin, että kaksi eri kurssia, joita suoritan eri maihin ja kahteen erilliseen avoimeen yliopistoon, saavat nyt tukea toisiaan. Ajattelin tehdä kurssitehtävän brittiläistä avointa yliopistoa varten etuajassa, sillä siinä aiheena on suhteellinen etu – tulee tehdä kaavioita asiasta ja sitten arvioida niitä sanallisesti. Tarvitsen käsitettä Helsingin avoimen yliopiston esseessäni, joten tämä on kuin lisäharjoitusta.

Sain jo hyviä vinkkejä brittikurssin Internet-lähteistä siihen, että mistä löydän mukavia kontrasteja WTO:a koskevaan loppuesseeseeni Suomen puolta ajatellen. Keskiviikkoiset luennot taas jelppivät minua eteenpäin molemmilla rintamilla, sillä huhtikuussa täytyisi palauttaa kumpaankin yliopistoon essee, joka käsittelee kehittyviä maita ja kaupan vapauttamista. En koe, että nämä kaksi kurssia, vaikkakin käsittelevät samaa aihetta, söisivät huomiota toisiltaan. Ennemminkin saan tukea opintoihini, kun käyn asiaa läpi kontaktiluennoilla, interaktiivisen verkkokurssimateriaalin kautta sekä lukien aineistoa, jota kahmin käsiini pitkin poikin sieltä ja täältä.

Viikon vinkkini ihmisille, joiden on vaikea aloittaa se teoriakirjojen lukeminen. Hyödyntäkää julkista liikennettä ja jättäkää ajaminen muille, matkalla ehtii lukea. Ja jos ei edes anna itselleen vaihtoehtoja lukemisen suhteen, tarttuu se kirja käteen helpommin. Extraporkkana: kotona jää enemmän aikaa muuhun, kun käyttää sen pakollisen istumisajan tähän. Omalta kohdaltani motivaatio on nousukiidossa juuri nyt: aamulla huomasin, että Briteistä oli tullut viimeisimmäksi palautetun esseen arvosana ja se oli kiitettävä. Tästä on hyvä jatkaa!

Posted on

Tenttilukemisen vaiheita ja tuntemuksia

Viestinnän aineopintojen verkkoviestinnän kurssin numero muodostuu pelkästä tentistä, johon olen tällä hetkellä lukemassa kolmea opusta. Tenttiin on vielä “reilusti” aikaa, alle kuukausi, mutta siinä ajassa ehtii tehdä ihmeitä, kun vain muistaa joka päivä lukea edes vähän. Osaan myös helposti asettaa muut kiireet edelle ja unohtaa tenttikirjat viikoiksi, aina löytyy hyviä tekosyitä.

Tunnistan pikkuhiljaa omat tenttilukemisen vaiheeni ja jaottelisin niitä seuraavasti:

1)      Kirjojen ensimmäinen kohtaaminen, aiheet tuntuvat vierailta, kirjat paksuilta ja sisällysluettelon vilkuilu aiheuttaa pelkkää pakokauhua, enkä tunnu tunnistavan ensimmäistäkään termiä. Kirjat ovat englanniksi ja pyrin ensin ymmärtämään vieraat termit kontekstin avulla ennen kuin tarkista käännöksen.

2)      Päätän aloittaa kirjat alusta ja yksi kerrallaan, ettei yksikään kohta jää huomiotta. Tämä on väkisin tankkaamisen vaihe, päällimmäisinä tunteina epätoivo ja ahdistus, sivu sivulta raahaudun tekstiä eteenpäin. Laskeskelen miten monta minuuttia vietän yhdellä aukeamalla keskimäärin ja mitoitan lukemisaikaa tenttiin. Tämäkin olennainen laskutoimitus on yksi suosikkini tekoisyistä lukemisen siirtämiseen.

3)      Lukemisen alkuun päästyäni pääsen siihen tunnetilaan, jossa aikoinaan tulin Avoimen opiskelut aloittaneeksi. Kirjoista löytyy tukea omaan ammatilliseen elämään ja osaamiseen, kirjat avaavat uusia näkökulmia ajatteluun ja voin hakea niiden aiheisiin esimerkkejä omasta työelämästäni. Tässä vaiheessa innostus on suuri, eikä mikään aika tunnu riittävän kaiken uuden oppimiseen ja monesti haluan etsiä myös kirjallisuutta tukevaa tietoa muista teoksista tai verkosta. Aikaisemmin vieraalta kieleltä tuntunut teksti tempaa mukaansa ja ahmin aineistoa kuin kiinnostavinta kaunokirjallisuutta. Olen jopa sortunut lainaamaan kirjastosta muita aiheeseen liittyviä kirjoja, jotka sitten lojuvat yöpöydällä odottamassa turhaan vuoroaan. Olo on voittamaton, tunnen hallitsevani tentin aikaan jo koko aihealueen.

4)      Lopulta tenttiaika alkaa lähestyä, huomaan lukeneeni aineistoa sieltä täältä oman mielenkiintoni mukaan. Alan epäillä mitä tärkeitä aiheita olen tullut sivuuttaneeksi ja selailen kirjoja hätääntyneenä sisäistämättä enää yhtään uutta tietoa. Kaikki lukemani tuntuu katoavan itsetunnon mukana, ei tästä tule taas yhtään mitään. Onneksi mies jaksaa kannustaa ja muistuttaa että kyllä se siitä.

Näillä eväillä sitten tenttiin mennään,yleensä onnistuen, mutta melko epävarmana joka kerta. Pitäisi varmasti enemmän tarkkailla itseään opiskelijana, oppia omista tavoista ja laatia niihin sopivat oppimisraamit.