Kurssikerta 4: Ruutuja ja rastereita

Palasimme jälkeen takaisin Suomen kartalle ja tällä kertaa rasteri- ja pisteaineistojen pariin. Loimme ruutukarttoja käyttäen lähdeaineistona massiivista pääkaupunkiseudun väestötietokantaa.

Tehtävä sujui ilman suurempia ongelmia, vaikka kannettavalla isojen aineistojen pyörittäminen tuntui kestävän jonkin verran kauemmin, kun koulun koneilla. Mutta vaikka koneeni oli hiukan hidas, niin luulin kuitenkin säästyväni ongelmilta, joita monet kanssaopiskelijat tuntuivat kohtaavan väärien projektioiden kanssa. Muun muassa Emma Ward kertoo blogissaan, miten hänen ruudukkonsa itsenäistyi ja löytyi lopulta 3000 km päästä Venäjältä (Ward, 2020).

Tein koulussa kartan, jossa tarkastelin asukkaiden lukumäärää. Käytin kartassa 1 km² suuruista ruudukkoa. Kotona karttaa tutkiessani huomasin siinä kuitenkin jotain outoa ja tarkempi tarkastelu osoitti, että vaikka olin valinnut ruudun kooksi 1 km² oli ruutu todellisuudessa vajaa 500 m!

Virhe oli mitä todennäköisimmin projektiossa. Tehtävää aloittaessa oli projektio Pseudo Mercator, mutta aineisto oli ETRS /TM35FIN. Yritin lennosta muuttaa projektiota, mutta väärän kokoinen ruudukko kummitteli taustalla, vaikka kuinka yritin päästä siitä eroon. Lopulta koko tehtävä oli niin sekaisin, että oli helpointa aloittaa alusta. Vaihdoin projektion heti alussa samaksi kuin annetussa aineistossa ja nyt sain kartan tehtyä. Kartta (kuva 1) kuvaa sitä, milloin tilastoruudun vanhin rakennus on rakennettu.

Siinä voi erottaa, miten ennen Sipooseen kuulunut, nykyään osa Helsinkiä oleva Östersundomin alueen rakennuskanta on hyvin nuorta ja toisaalta sen, että vanhimmat rakennukset löytyvät Suomenlinnasta ja Helsingin ydinkeskustan eteläosista. Espoo erottu muista seudun kunnista siinä, että siellä rakennuskanta näyttäisi olevan valta osin rakennettu vasta vuoden 1912 jälkeen.

Olisin halunnut käyttää rakennusten ikää kuvaavana muuttujana rakennusten iän keskiarvoa tilastoruuduissa, mutta se ei onnistunut, koska hyvin monelle alueelle ei ollut tietoa uusimpien rakennusten rakennusvuodesta, jolloin keskiarvoa ei olisi voinut laskea muokkaamatta ensin aineistoa. Myös Venla Moisio oli valinnut aineiston sen mukaan, että ”kaikissa sarakkeissa oli ilmoitettu jokin järkevä ja todennäköisesti paikkansapitävä tieto” (Moisio, 2020).

Tein samaa ainestoa käyttäen myös toisen kartan (kuva 2), jossa käytin nyt ruutukokona 2 km², lopputulokseen se ei mielestäni juurikaan vaikuttanut.  Sen sijaan olen samaa mieltä Jonna Kääriäisen kanssa siitä, että tämän kertaiset kartat olisivat olleet selkeämpiä, jos niihin olisi lisännyt paikkojen nimiä ja suurimmat liikenneväylät (Kääriäinen, 2020). Jos pääkaupunkiseutua ei entuudestaan tuntisi, on eri alueita ko. kartasta vaikea hahmottaa pelkkien kuntarajojen ja vesistöjen avulla.

Tämän lisäksi Jonna Kääriäinen on hyvin nostanut esiin koropleettikartan ja ruutukartan eroja sen suhteen, miten ruutukartta soveltuu koropleettikarttaa paremmin absoluuttisten arvojen esittämiseen, sekä alueellisten ilmiöiden leviämisen tarkasteluun, ruutukartan ollessa riippumaton hallinnollisista aluerajoista (Kääriäinen, 2020).

Lähteet

Ward, E. (2020). Kurssikerta 4. Blogiteksti.  Luettu 7.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/emmaward/

Moisio, V. (2020). Kurssikerta 4. Blogiteksti. Luettu 7.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/moivenla/

Kääriäinen, J. (2020) Kurssikerta 4. Blogiteksti. Luettu 7.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/kaarijon/