Kurssikerran varsinaisena harjoitustyönä tehtiin kolmen kartan sarja maanjäristyksistä. Lähteenä käytettiin yhdysvaltalaisen maanjäristystietoja rekisteröivän ja julkaisevan toimijan (ASSN) dataa. Kartoilla oli tarkoitus havainnollistaa maanjäristysten lisäksi myös muuta tietoa siten, että ne olisivat käyttökelpoisia erilaisten maantieteellisten aiheiden opetuksessa. Valitsin karttoihini aiheiksi vuonna 2010 tapahtuneet 5-10 Richterin (kuva 1), vuonna 2010 tapahtuneet 2-5 Richterin (kuva 2) sekä vuosina 1950-1960 tapahtuneet 5-10 Richterin (kuva 3) maanjäristykset.
Kuva 1. 5-10 magnitudin järistykset vuonna 2010
Kuva 2. 2-5 magnitudin järistykset vuonna 2010
Kuva 3. 5-10 magnitudin järistykset 1950-1960.
Vuoden 2010 kartoilla pyrin havainnollistamaan ensinnäkin laattatektoniikan ja maanjäristysten yhteyttä. Laattatektoniikan opetus noudattaa mielikuvani mukaan yleensä rakennetta, että ensin todetaan litosfäärilaattojen olemassaolo ja sitten opetellaan siitä seuraavia ilmiöitä. Inspiroiva näkökulma voisi olla tutkia aluksi maanjäristyskarttoja, järistyspisteiden muodostamia säännönmukaisia muotoja, arvailla järistysten syytä ja johdatella oppilaat litosfäärilaattojen maailmaan. Toki kartat toimivat myös tyypillisessä merkityksessään ”todisteena” laattaliikuntojen vaikutuksesta, mutta opetusmielessä motivoivampaa olisi käyttää niitä ajattelun herättäjinä. Timo Säyrisen blogissa (20.2.) on esitetty samankaltaisella kartalla myös mannerlaattojen nimet, mikä on hyvä lisä ja esimerkiksi edellä kuvattuun metodiin sopiva loppupäätelmä / yhteenveto.
Litosfäärilaattojen sijoittuminen olisi paikoin havainnollistunut paremmin, jos samalla kartalla olisi esitetty enemmän järistyksiä (kaikki voimakkuudet tai useampi vuosi). Myös heikommat järistykset esittämällä laattojen rajat olisivat tosin jääneet myös epäselvemmäksi esimerkiksi Himalajan ja Länsi-Amerikan alueilla, missä laattaliikkeet aiheuttavat lievempiä järistyksiä laajalla alueella. Karttojen yhteistarkastelu antaa kuitenkin laattojen rajoista riittävän kuvan.
Kahdella järistyksen voimakkuudelta eroavalla kartalla halusin havainnollistaa lievempien järistysten yleisyyttä myös asutuilla alueilla. Ajattelin, että järistysalueiden sijoittumisen pohjalta voisi tehdä päätelmiä myös tiheän asutuksen sijoittumisesta. Harmikseni väentiheyskartan (http://soils.usda.gov/use/worldsoils/mapindex/popden.html) ja järistyskartan vertaaminen ei kuitenkaan anna aihetta oivalluksille korrelaatiosta. Mielenkiintoista on kuitenkin tarkastella, missä päin maailmaa maanjäristyksistä koituu suurin riski asutukselle. Toisaalta lievempien järistysten kartasta voi tarkastella vakaan kallioperän alueita, vaikka ydinjätteelle. Järistysten luokittelun luokkavälejä olisi voinut hioa, ja toisen luokan rajata kenties vielä voimakkaampiin järistyksiin. Myös oma kartta voimakkaimmista järistyksistä tai voimakkaimpien järistysten erottaminen omalla värikkään (Aino Ropponen 22.2.) olisi ollut hyvä ratkaisu. Näin karttoihin olisi voitu liittää myös havainnollisia tapausesimerkkejä.
Kolmannella kartan (kuva 3) avulla oli alun perin tarkoitus tarkastella mahdollisia muutoksia laattaliitosten aktiivisuudessa. Kävi kuitenkin ilmi, ettei viidenkymmenen vuoden takaa ole läheskään samanlaista dataa kuin nykyajalta, eivätkä kartat ole vertailukelpoisia. Historiallinen näkökulma tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden pohtia maanjäristysten mittaamisen tärkeyttä ja mittaamiseen liittyvää tekniikkaa. Myös laattatektoniikan historiaa ja tutkimusta voi aasinsillan kautta sivuta.
Lähteet:
ANSS catalog search (20.2.2012). <http://quake.geo.berkeley.edu/anss/catalogsearch.html>
Ropponen, A (22.2. 2012). Aino opiskelee geoinformatiikkaa, kurssikerta 6. <https://blogs.helsinki.fi/ainoropp/>
Säyrinen, T (20.2. 2012). Timon blogi, kurssikera 6. <https://blogs.helsinki.fi/sayrinen/>.
Väentiheyskartta. US department of agriculture. <http://soils.usda.gov/use/worldsoils/mapindex/popden.html> luettu 25.2.2012