Tietokantoja ja tulvaindeksikarttaa

Kolmas kurssikerta alkoi intensiivisesti tietokantojen ja datan yhdistelyllä. Afrikka-harjoituksen jälkeen pääsimme ihan itse alusta alkaen tekemään saman, kun tehtävänä oli laatia tulvaindeksikartta. Kahvitauko teki ihmeitä ja pyyhki muistista joitain avainkohtia tietokantojen luomisessa. Onneksi vierustoverini Nean kanssa löimme viisaat päämme yhteen ja yhteistyön ja avunannon merkeissä saimme aikaiseksi erittäin hienot kartat. Tässä alla on oma luomukseni. Päädyin niinkin luovaan värivalintaan kuin siniseen kuvaamaan vettä ja tulvaindeksiä. Ryhmien jaotteluun käytin kvantileeja, joita kurssikerran ohjeessa tarjottiin yhtenä toimivana vaihtoehtona. Järvisyyttä kuvasin sinisen vastavärillä oranssillä, että ne varmasti kartasta erottuu. Joissain paikoin pylväät tosin muodostavat sen verran tiiviitä rykelmiä, että niistä on haastavaa lukea alueen järvisyyttä.

Tulvaindeksi-1 – kopiodfhdgnhr
Kartalla on nähtävissä eri valuma-alueiden tulvaindeksit, eli luvut, joissa verrataan ylivirtaamia ja alivirtaamia toisiinsa. Kartalta näkyy selkeästi kuinka järvisyyden kasvaessa tulvaindeksi pienenee. Järvet siis toimivat tehokkaina vesivarastoina. Niissä ei myöskään tapahdu veden virtaamista samalla tavalla kuin joissa. Järvien määrän vähetessä taas voisi yleisesti todeta tulvaindeksin kasvavan. Varsinkin Pohjanmaa on erittäin tulvaherkkää maata, sillä se on alavaa seutua. Maankohoamisella voi olla oma osansa ilmiöön, ainakin pidemmällä aikavälillä. Pohjanmaan korkeisiin tulvaindekseihin voi tosin vaikuttaa myös Suomenselkä, joka erottaa Pohjanmaan joet Järvi-Suomen järvistä. Myös lumen sulaminen keväisin voi aiheuttaa tulvapiikkejä, varsinkin Lapissa. Kartan perusteella myös rannikkoalueet ovat selkeästi korkeamman tulvaindeksin alueita, tämä myöskin varmaan johtuen vähästä järvisyydestä. Toisaalta myös meren toiminnalla voi olla vaikutus rannikkoalueiden tulviin.

Valuma-aluekartan lisäksi saimme tehtäväksi pohtia, miten eri tietokantoja voisi hyödyntää analysoinnissa ja päättelyssä koskien Afrikan konflikteja, kun tietokannat ovat seuraavanlaiset:

  • Konfliktin tapahtumavuosi
  • Konfliktin laajuus/säde kilometreinä
  • Timanttikaivosten löytämisvuosi
  • Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
  • Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
  • Öljykenttien löytämisvuosi
  • Öljykenttien poraamisvuosi
  • Öljykenttien tuottavuusluokittelu
  • Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina

Ja kurssiblogin kartalla tietokantoja oli visualisoitu seuraavasti:

ekhgOWAELHoiweh

Ensimmäiseksi tuli mieleen konfliktien sidonnaisuus luonnonvaroihin, kuten juuri öljyyn ja timantteihin, mikä on valitettavan yleistä Afrikan mantereella. Tämä saattaa osin johtua monokulttuurista, jossa jokin maa tuottaa vain muutamaa tuotetta maailmanmarkkinoille vientiin, usein ilman jalostusta, jolloin maan tuotanto on hyvin yksipuolista eikä välttämättä palvele maan kansalaisten tarpeita ollenkaan. Tuotteista saa myös tällöin alhaisemman hinnan kuin jalostetuista tuotteista. Tällöin maa voi olla hyvin riippuvainen juuri esimerkikisi timanteista, mikä voi aihettaa kamppailua luonnonvarasta, ja myös elinkeinosta. Ongelmat voivat piillä myös syvemmällä lainsäädännössä, jolloin monikansallisia yrityksiä esimerkiksi houkutellaan luonnonvara-apajille alhaisin veroin ja poljetiuin ihmisoikeuksin. Kun soppaan lisätään vielä vaikeat sosiaaliset olot maan sisällä, konfliktin ainekset ovat valmiit. Se, että konfliktit ja luonnonvaraesiintymät tapahtuvat samoilla alueilla voi kieliä ihmisten hädästä ja vallitsevien epäoikeudenmukaisten valta- ja omistussuhteiden vastustamisesta.

Luonnonvarojen löytämis- ja niiden hyödyntämisen aloitusta voisi vertailla eri kohteiden kohdalla. Tämän avulla voisi mahdollisesti selvittää jonkinlaista ajallista muutosta luonnonvarjen hyödyntämisessä. Tämän lisänä voisi hyvin toimia tieto siitä, kuka tai mikä yritys luonnonvaroja on etsinyt ja mahdollisesti alkanut hyödyntää. Myös tieto, esimerkiksi rekisteri, jos sellaista pidetään yllä, maanomistusoloista voisi myös tuoda arvokasta lisätietoa analyysin tueksi. Myös esimerkiksi tuottavuusluokittelua voisi käyttää hyödyksi silloin, jos halutaan tarkastella, miten konfliktit korreloivat esiintymien tuottavuuden kanssa. Esiintyvätkö konfliktit esimerkiksi helpommin alueilla, jossa on hyvin tuottavia timanttikaivoksia vai ei. Konfliktin laajuutta tarkastellessa voisi pohtia sitä, miten naapurivaltiot ovat osa tai joutuvat osaksi konfliktia. Chrisitna Elgert tekee blogissaan myös hyvän havainnon: ”On myös todennäköistä että konfliktit saavat internetin käytön laskemaan, etenkin jos tietoyhteyksiä yms. tuhotaan”. Tällöin myös internetin käyttäjien määriä voisi verrata konfliktien levinnäisyyteen ja pohtia, kuinka maiden perusinfrastruktuuri kärsii konfliktien aiheuttamasta tuhosta.


 

Lähdeviittaukset

Elgert, C. (2016): Kurssikerta 3: Tietokantaseikkailua. https://blogs.helsinki.fi/christie/2016/02/08/kurssikerta-3-tietokantaseikkailua/. Luettu: 6.3.2016.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *