Helsingissä järjestetään 9.-10.11. “Konfabulaari 2006” jota voisi yrittää luonnehtia “epäkonferenssimaiseksi konferenssiksi”. Puhtaasti epäkonferenssi se ei mielestäni ole, ohjelmaan on jo sijoitettu puhujia aiheineen. Mutta tarkoitus on kuitenkin haastaa osallistujat vetämään itse fabuja, jotka ovat jonkin tietyn teeman ympärille luotuja tilaisuuksia. Niiden tarkempi muoto ja sisältö on fabun vetäjän ja osallistujien itsensä päätettävissä. Ilmoittautumisen yhteydessä on väkeä pyydetty ilmoittamaan oman fabun aiheen ja toivotun keston. Kovin moni ei vielä ole tilaisuuteen tarttunut, vielä ehtii mainiosti!
Mieleeni vain juolahti, että olisi todella mukava jos esitelmien ja fabujen oheen tilaa jäisi vielä BOF-sessioille (“Birds of a feather”)? BOF:ssa on yleensä kyse siitä, että samanhenkiset ihmiset hakeutuvat enemmän tai vähemmän spontaanisti yhteen ja keskustelevat jonkin tietyn teeman ympäriltä. Konferenssin edustaja voi edesauttaa tätä varaamalla tiloja ja laittamalla jonnekin ilmoitustaulun. Joskus BOF:t pidetään lounaan tai päivällisen yhteydessä. Mutta kuten fabujen, on myös BOF:ienkin onnistuminen aina viime kädessä kiinni osallistujien omasta aktiivisuudesta.
Itse olen kokenut nämä BOF:t yleensä kaikista antoisimmiksi eri konferensseissa, kotimaasta tulee mieleen lähinnä tuo perjantaiaamun blogisessio viime kevään ITK:ssa. Toivottavasti tällaisia mahdollisuuksia tulee lisää jatkossakin. Nyt vain tarvittaisiin ehdotuksia hyvästä suomenkielisestä vastineesta?
BOF-sessioita (bofuja?) voitaisiin sopia Konfabulaarin yhteydessä wikissä. Ainakin lounaat tarjoavat siihen hyvän mahdollisuuden, samoin torstai-ilta.
ITK:ssa on muuten ensi keväänä luvassa lisääkin tällaista vapamuotoista ja itseorganisoituvaa ohjelmaa erilaisten ryhmien ja yhteisöjen kesken.
Hmm, “bofu” – toimii! Tuota termiä (ja tietenkin käytäntöä) voisi alkaa lanseeraamaan, ja ITK lienee hyvä foorumi kansallisella tasolla siihen (Konfabulaarin ohella ;-).
Veljekset kuin ilvekset?
Moi,
Fabu ja Bofu. Hyvä!
Olin viime viikon un-konferensissa Uudessa Seelannissa ja suurin haaste syntyi siitä, että järjestäjät halusivat pitää tilaisuudet *todella avoimina*.
Ihmiset tulivat paikalle juomaan kahvia ja juttelemaan. Esittäytymisen jälkeen me paikalle raahatut “asiatuntijat” ryhdyimme uploadaamaan mediaamme servereille, kirjoittamaan blogi-posteja ja hoitamaan sähköpostejamme. Siinä sitten aina joku pieni ryhmä osallistujia kävi juttelemassa jotakin jostakin minkä tiesivät verkkopresenssin kautta olevan kyseistä henkilöä lähellä oleva aihe.
Tästä
Tällaiselle verkko-opetuksen diskurssista aika syrjässä olevalle ei ihan auennut, miten fabut ja bofut eroavat tavallisista työpajoista muuten kuin että Konfabulaarissa kuka tahansa saattoi ilmoittautua fabun vetäjäksi.
Hiljaisen tiedon jakamiseksi ja uuden tiedon ja oivallusten synnyttämiseksi voi valita monta työskentelymuotoa brainstorming – sessiosta luentoon.
Jos muodollisuusakselin yhtä päätä edustaa työpaja, jolle sen vetäjä miettii työskentelytavan ja tavoitellun lopputuloksen ja vetää session läpi kurinalaisesti ja toista se, että samanmieliset viihtyvät yhdessä kahvilla ilman, että yhdessäololle on mitään sen kummempaa struktuuria, niin kumpaa fabuissa tai bofuissa on syytä tavoitella?
Minusta on ihan sama, miksi työskentelyä kutsutaan, kunhan session vetäjä onnistuu luomaan luovuudelle edellytykset ja auttamaan osallistujia pääsemään pidäkkeistään.
Oli yhteenkokoontumisen aihe tai nimi mikä tahansa, osallistuja tarvitsee tiedon siitä, mikä on homman nimi; päämäärä; mitä minulta odotetaan, millaisesta olemisesta palkitaan ja mistä tulee sanomista eli mitkä ovat pelisäännöt, ja mitkä ovat panokset eli mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos mokaan.
Kiitos Jerelle kutsusta, oli ensimmäinen epäkonferenssikokemus tämä tämänvuotinen Konfabulaari meikäläiselle 🙂 ja kivaa oli
Joudun valitettavasti sulkemaan keskustelun tilapäisesti, avaan uudestaan kun saamme spammieston päälle.