tutkimus

Conversion to Orthodox Christianity and Class Culture among Finnish Cultural Professionals

Suomen Akatemian rahoittama tutkijatohtorin projekti (2019–2022), sijoituspaikka Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan Kulttuurien osasto

 

Uskonnollinen kääntyminen on nykytutkimuksen valossa moniulotteinen ja -vaiheinen prosessi, jota ei voi pelkistää yksittäiseen kokemukseen. Kyse on uskonnollisen identiteetin dynaamisesta muutoksesta, johon vaikuttavat niin uskonnolliset, yhteiskunnalliset, kulttuuriset, psykologiset kuin elämänhistoriallisetkin tekijät. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kääntymistä Suomen ortodoksisen kirkon kontekstissa. Ortodoksikristillisyydessä puhutaan kääntymisen sijasta usein ennemmin kirkkoon liittymisestä ja henkilökohtaisella tasolla metanoiasta, mielenmuutoksesta.

Ortodoksisen kirkon asema suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut voimakkaassa muutoksessa. Vielä ensimmäisinä sotienjälkeisinä vuosikymmeninä ortodoksisuuteen suhtauduttiin vierastaen. Kiinnostus ortodoksisen kulttuurin eri ulottuvuuksia – kuten ikonitaidetta ja luostarielämää – kohtaan virisi 1960-luvulla, ja seuraavalla vuosikymmenellä kirkkoon liittyneiden määrä lähti nousuun. Ilmiö oli kytköksissä yhteiskunnan moniarvoistumiseen, maallistumiseen ja yksilöllistymiseen, joiden myötä myös uskonnollisesta identiteetistä tuli uudella tavalla henkilökohtainen valinta ja etsinnän kohde.

Aikuisiällä kirkkoon liittyneillä on viime vuosikymmeninä ollut suuri vaikutus ortodoksisen kirkon toimintaan. Papistosta ja aktiivijäsenistä merkittävä osa on niin sanottuja ”käännynnäisiä”. Kirkkoon liittyneet ovat tehneet ortodoksisuutta tutuksi perhe- ja tuttavapiirissään. Suuren yleisön tietoisuuteen kirkko on noussut myös julkisuuden henkilöiden välityksellä. Aina 1980-luvulta lähtien on sekä ortodoksisessa että sekulaarissa mediassa aika ajoin keskusteltu sivistyneistön ja kulttuuriväen kiinnostuksesta ortodoksista kirkkoa kohtaan. Varhaisia näissä keskusteluissa esille nostettuja henkilöitä olivat esimerkiksi runoilija Pentti Saarikoski (joka ei koskaan liittynyt kirkon jäseneksi), näytelmäkirjailija Lauri Kokkonen, kirjailija Elina Karjalainen sekä ohjaaja Kalle Holmberg.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomen ortodoksiseen kirkkoon aikuisiällä liittyneiden kulttuurialan ammattilaisten kääntymiskokemuksia. Kulttuurialan ammattilaisilla tarkoitan taiteilijoita, toimittajia, tutkijoita sekä kulttuurin, taiteen, viestinnän ja tieteen alalla työskenteleviä ihmisiä. Olen kiinnostunut siitä, minkälaiset uskonnolliset, yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja elämänhistorialliset tekijät ovat johdattaneet heidät ortodoksisen kirkon piiriin. Lisäksi selvitän, ovatko nämä tekijät jollain tavalla kytköksissä heidän yhteiskunnalliseen asemaansa.

Yhteiskuntaluokat eivät nykytutkimuksen mukaan rakennu yksinomaan tulotason tai koulutustaustan perusteella, vaan myös erilaisten erottautumisen käytänteiden kautta. Elämäntyylivalinnat ja makumieltymykset heijastavat ja rakentavat yksilön kuulumista tiettyyn viiteryhmään ja erottautumista muista. Suomalaisesta luokkakulttuurista on julkaistu viime vuosina useita teoksia (esim. Purhonen et al. 2014 ja Järvinen & Kolbe 2019).

Eliitit ovat ryhmiä, joilla on erityisen paljon vaikutusvaltaa tietyllä yhteiskunnan osa-alueella. Kulttuurin alalla erityisen paljon valtaa voidaan ajatella olevan ihmisillä, joiden mieltymykset ja valinnat vaikuttavat siihen, mistä asioista tulee laajemmin hyväksyttyjä. Heidän makunsa toimii tavallaan suunnannäyttäjänä muille. Nykyisessä sosiaalisen median maailmassa ”kulttuurieliitin” käsite on epäilemättä murroksessa. Perinteisesti kyse on kuitenkin ollut juuri kulttuurin alalla työskentelevistä ihmisistä, kuten taiteilijoista, kriitikoista, toimittajista ja asiantuntijoista.

Tästä näkökulmasta kulttuurialan ammattilaisten kiinnostus ortodoksista kirkkoa kohtaan on myös yhteiskunnallisena ilmiönä merkittävä. Näiden ihmisten kääntymiskokemukset valottavat laajempia muutoksia suomalaisten uskonnollisissa arvostuksissa, mieltymyksissä ja tarpeissa. Samalla he ovat olleet osaltaan vaikuttamassa ortodoksikristillisyyden aseman muutokseen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Tutkimus toteutetaan vuosien 2019 ja 2022 välisenä aikana. Se perustuu ensisijaisesti haastatteluaineistoon, jonka kerään talven 2019–2020 kuluessa. Lisäksi käytän aineistona aiheesta julkaistua elämäkerrallista ja omaelämäkirjallista kirjallisuutta sekä lehtijuttuja, haastatteluja ja muuta media-aineistoa. Tutkimustuloksista julkaistaan sekä tieteellisiä artikkeleita että yleistajuisia tekstejä.