E-vapaakappaleet: Suomi pärjää ihan kivasti

British Library julkaisee piakkoin tuloksia tekemästään elektronisia vapaakappaleita koskevasta kyselystä. Kyselyyn vastanneiden maiden joukossa Suomi ei pistä missään asiassa silmään sen enempää hyvässä kuin huonossakaan. Mitään muutakaan maata on tämän kyselyn perusteella mahdotonta pitää erityisen edistyneenä. Suomi siis tarkkailee rauhallisena tilannetta kärjen tuntumassa.

Alustavasti on kerrottu seuraavaa:

Kyselyyn vastasi 34 maata, joiden joukossa on 23 EU-maata, 6 muuta Euroopan maata sekä 5 Euroopan ulkopuolista maata. Kysely oli siis suunnattu “Eurooppaan ja eräille muille merkittäville kansakunnille” – eikä siis kuvastele maailman kokonaistilannetta.

Näistä 26:ssa on voimassa tai tulossa voimaan elektronisia vapaakappaleita koskeva lainsäädäntö; eräissä se kuitenkin koskee vain fyysisiä tallenteita. Ulkopuolelle jäävät mm. USA, Australia, Alankomaat ja Sveitsi. (Mutta kaikilla mailla ei olekaan lainkaan vapaakappalelainsäädäntöä: esim. Alankomaissa, jossa vapaakappaleet aikoinaan ymmärrettiin sensuurin työkaluksi. Sveitsissä tilanne vaihtelee kantoneittain.)

12 maata ilmoitti, että verkkoharavointi on niissä lakiperusteista; nimittäin Islanti, Kanada, Latvia, Liettua, Norja, Ranska, Saksa, Slovenia, Suomi, Tanska, Uusi-Seelanti ja Viro. Kaikissa näissä maissa voidaan elektronista aineistoa kerätä myös luovutuksina.  – Vastaava lainsäädäntötyö on loppusuoralla Ruotsissa ja Itävallassa.

Tietokantatyyppisen aineiston luovuttaminen on lakisääteistä Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Suomessa, Tanskassa ja Uudessa-Seelannissa. Kaikissa sellaisen aineiston vastaanotto on kuitenkin vielä kokeiluasteella.

Aineiston asiakaskäyttö on useimmissa tapauksissa melko vapaata kirjaston tiloissa; sellainen aienisto, joka on ollut rajoituksitta verkossa, on eräissä maissa myös arkistoituna laajemmin käytettävissä kuin kaupallinen ja muu rajoitettu aineisto.  Ranskassa ja Tanskassa käyttäjältä vaaditaan tutkijan statusta, ja Norjassa selvitellään vielä tietosuojakysymyksiä