Julkaisukanavat arvioinnin välineenä

Maanantaina 6.2.2012 Arppeanumin auditoriossa järjestetty Julkaisufoorumi-hankkeen seminaari (ks. ohjelma ja esitykset) keräsi salin täydeltä yleisöä kuuntelemaan esityksiä ja  keskustelemaan tieteellisen julkaisutoiminnan ja tieteellisten julkaisukanavien arvioinnista.

Seminaariin kohdistuvaa kiinnostusta olivat varmasti lisänneet syksyllä julkistettu esitys yliopistojen uudeksi rahoitusmalliksi (ks. “Julkaisutiedot ja yliopistojen rahoitus“, Tietolinja 2/2011)  ja 60 tieteellisen seuran alkuvuoden aikana allekirjoittama julkilausuma “Monipuolisen ja -muotoisen tieteellisen julkaisutoiminnan puolesta“, jossa kritisoitiin sekä rahoitusmallia että julkaisufoorumihanketta. Erityisesti julkilausumassa kiinnitettiin huomiota humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla tärkeään suomenkieliseen tieteelliseen julkaisemiseen, jonka katsottiin vaarantuvan kansainvälisyyttä korostavien arviointiperiaatteiden vuoksi.

Seminaarin aluksi Julkaisufoorumi-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Ilkka Niiniluoto ja hankkeen koordinaattori Otto Auranen esittelivät hankkeen taustaa, toimintaa ja tuloksia.  Luokituksen tavoitteena oli toisaalta julkaisutoiminnan arviointiin soveltuvan välineen luominen ja toisaalta tutkijoiden kunnianhimotason nostaminen ohjaamalla heitä julkaisemaan tutkimuksensa parhaissa mahdollisissa julkaisukanavissa.

Tieteenaloittain jaotellut 23 paneelia oli koottu yliopistojen, tutkimuslaitosten ja tieteellisten seurojen ehdotusten pohjalta. Kaikkiaan jäseniksi oli ehdotettu noin 600 henkilöä: näistä noin 200 oli mahtunut mukaan paneeleihin, joiden kokoamisessa oli pyritty mahdollisimman laajaan edustavuuteen. Paneelit olivat arvioineet vuoden aikana yhteensä yli 20.000 tieteellistä julkaisukanavaa (lehteä, sarjaa, kustantajaa), jotka oli jaoteltu aluksi kahteen ja sittemmin kolmeen eri luokkaan.

Auranen kävi myös esityksessään yksityiskohtaisesti läpi luokituksen hyväksyttyjä ja ei-hyväksyttyjä käyttötapoja: luokitus soveltuu parhaiten laajojen aineistojen tieteenalakohtaiseen arviointiin, tieteenalarajat ylittävään tai yksittäisiin tutkijoihin tai tutkimusryhmiin kohdistuvaan arviointiin taas liittyy suuria ongelmia. Monissa kommenttipuheenvuoroissa esitettiin kuitenkin epäilyjä siitä, että luokituksia käytetään “vääriin” tarkoituksiin kaikista ennakkovaroituksista huolimatta.

Auranen kertoi esityksessään ohjausryhmän edellisenä perjantaina tekemistä päätöksistä, joilla pyritään vielä tarkistamaan humanistis-yhteiskunnallisen alan paneelien tekemiä luokituksia. Paneeleille etukäteen annetuissa ohjeissa oli korostettu voimakkaasti kansainvälisyyttä ja kansainvälisen tiedeyhteisön tavoittamista tason 2 julkaisuilta edellytettävinä kriteereinä, mutta saadun palautteen ja yliopistojen vuoden 2010 julkaisudatalla tehdyn testauksen perusteella ohjeita päätettiin kuitenkin vielä muokata humanistis-yhteiskuntatieteellisiä aloja edustavien paneelien osalta. Paneelit 16-23 saavat siten uuden tilaisuuden arvioida, olisiko näiltä aloilta mahdollista nostaa joitakin kansallisesti merkittäviä kotimaisilla kielillä ilmestyviä tieteellisiä lehtiä tasolle 2.

Seminaariyleisön esittämissä kommenteissa tuotiin esiin useita tämänhetkisessä luokituksessa havaittuja puutteita: joidenkin erityisalojen julkaisukanavien raportoitiin jääneen suurelta osin koko luokituksen ulkopuolelle. Eri tieteenalojen panelistit olivat myös olleet vaihtelevasti yhteydessä omiin taustayhteisöihinsä, ja joillakin aloilla oli syntynyt vaikutelma siitä, että luokitusta valmisteltiin liian kiireellisellä aikataululla ilman avointa tiedeyhteisön sisäistä keskustelua. Auranen korosti sitä, että julkaisukanavalistaa päivitetään myös tulevaisuudessa, ja siihen liittyviä kommentteja ja ehdotuksia voi jatkossakin toimittaa hankkeen sihteeristölle esim. tarkoitusta varten avattavalla verkkolomakkeella. Tavoitteena on se, että uusia lehtiä otetaan mukaan ykköstasolle vuosittain, ja laajempia tasoluokitusten tarkistuksia tehdään muutaman vuoden välein.

Lounaan jälkeen kuultiin neljä eri tieteenaloja edustavien tutkijoiden – Jukka Jurvelin, Ilona Riipinen, Pirjo Markkola ja Risto Heiskala – kommenttipuheenvuoroa. Kommentoijat oli valittu siten, että Jurvelin ja Markkola olivat olleet hankkeessa mukana paneelien puheenjohtajina, Riipinen ja Heiskala taas eivät olleet osallistuneet paneelien toimintaan.

Pirjo Markkola kertoi paneelin 23 kokemuksista.Paneelin 23 (historia, arkeologia ja kulttuurintutkimus) puheenjohtajana toiminut professori Pirjo Markkola kiinnitti huomiota siihen, että paneelien tekemiä ratkaisuja tulkitaan jälkikäteen OKM:n rahoitusmalliehdotuksen läpi, vaikkei panelisteilla ollut sen sisällöstä mitään etukäteistietoa. Rahoitusmalliehdotus oli tehnyt tasojen 1 ja 2 välisestä rajasta paljon merkittävämmän kuin mitä paneeli oli omaa jaotteluaan tehdessään uskonut. Markkola korosti sitä, että tason 1 julkaisuissa ilmestyy paljon laadukasta ja merkittävää tutkimusta, minkä vuoksi se pitäisi ottaa suuremmalla painoarvolla huomioon myös rahoitusmallissa.

Risto Heiskala kommentoi Julkaisufoorumi-hankkeen päämääriäYhteiskuntatieteiden näkökulmasta julkaisufoorumimallia kommentoinut professori  Risto Heiskala hauskuutti yleisöä urheilulajeihin liittyvillä vertauksilla: hänen mukaansa julkaisufoorumin kaltaisten tiedepoliittisten välineiden soveltaminen johtaa helposti tilanteeseen, jossa jonkin kannalta relevanttia arviointitapaa sovelletaan myös sellaisiin tieteenaloihin, joille se sopii heikommin – eli vähän niin kuin muita urheilulajeja arvioitaisiin sen mukaan miten paljon ne muistuttavat esim. hiihtoa. Heiskala pitikin tärkeänä sitä, että eri alojen rahoitusta koskevat tiedepoliittiset päätökset tehdään tiedepoliittisina päätöksinä eikä niitä jätetä pelkästään mekanististen laskentamallien varaan.

Heiskala nosti esiin sen, että humanistisella ja yhteiskunnallisella alalla myös monet ”kansainväliset” julkaisukanavat ovat muiden maiden (tyypillisesti USA:n tai Ison-Britannian) kansallisia lehtiä, mikä vaikuttaa niiden aihevalikoimaan. Suomalaisten kirjoittajien tekstien saaminen läpi näissä lehdissä edellyttääkin usein tutkimusaineiston ja näkökulman vaihtamista. Tästä syystä kotimaisia aiheita käsittelevää tutkimusta on monissa tapauksissa järkevämpää julkaista kotimaisissa lehdissä, jotka lisäksi tavoittavat parhaiten tällaisesta aihepiiristä kiinnostuneet lukijat.

Thomas Wilhelmsson kertoi Unifin näkemyksistä.Unifin puheenvuoron esittänyt Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson totesi olevansa monesta asiasta samaa mieltä kuin Heiskala, mutta puolusti kuitenkin luokitusten käyttöönottoa. Hänen mukaansa ne soveltuvat hyvin yliopistojen välisen rahanjaon välineeksi, kunhan alakohtaiset erot otetaan ensin huomioon. Vaikka laajemmat ala- tai yliopistokohtaiset tutkimuksenarvioinnit tuottavat laadukasta dataa, ne ovat kuitenkin liian suuria resurssisyöppöjä soveltuakseen jatkuvaan käyttöön.

Wilhelmsson ihmetteli myös sitä, että luokitteluhanketta oli kritisoitu voimallisimmin nimenomaan humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla. Koko hanke on toteutettu suurelta osin juuri siksi, että myös humanistiset ja yhteiskuntatieteet  sekä tekniset tieteet saadaan otettua huomioon: luonnontieteiden ja lääketieteen julkaisutoiminnan arviointi onnistuisi ilman sitäkin kansainvälisten julkaisutietokantojen (Web of Science ja Scopus) sisältämän datan pohjalta. Hän muisteli olleensa itse kymmenkunta vuotta aiemmin kutsuttuna puhujana Norjassa vastustamassa sikäläistä julkaisufoorumi-hanketta, mutta totesi etteivät silloin esitetyt uhkakuvat ole toteutuneet. Kotimainen tieteellinen julkaiseminen ei ole Norjassakaan vähentynyt, ja tutkijat valitsevat pääsääntöisesti edelleen sen julkaisukanavan, joka parhaiten tavoittaa oikeat lukijat.

Anita LehikoinenOKM:n näkökulmaa tilaisuudessa esitteli johtaja Anita Lehikoinen, jonka puheenvuoro käsitteli yliopistojen uutta rahoitusmallia ja Julkaisufoorumi-hankkeen tulosten hyödyntämistä siinä. Julkaisujen merkitys yliopistojen rahoituksen kriteerinä kasvaa uudessa rahoitusmallissa nykyisestä kahdesta prosentista kolmeentoista prosenttiin eli 200 miljoonan euron suuruusluokkaan. Vastaavasti tohtorintutkintojen määrän painoarvo laskee, ja tutkinnoista annettavaa rahoitusta muutetaan muutenkin siten, että rahoitusta myönnetään pelkästään suoritettujen tutkintojen, ei tutkintotavoitteiden perusteella.

Lehikoinen viittasi puheenvuorossaan siihen, että saadun palautteen perusteella monografioille rahoitusmallissa mahdollisesti annettava kerroin (esim. 4x) on vielä harkinnassa, samoin kakkos- ja ykköstason julkaisujen lopullinen keskinäinen painotus. Lisäksi rahoitusmallityöryhmän muistiossa kiinnittää huomiota se, että usean tekijän/organisaation tuottamien julkaisujen ositus tekijöiden kesken jätetään vielä myöhemmän harkinnan varaan.

Tässä vain joitakin päivän esityksissä esiin nousseita teemoja; lisäksi tilaisuudessa käytiin runsaasti keskustelua, sekä virallisen ohjelman puitteissa että lounas- ja kahvitauoilla. Olin itse asiassa etukäteen ounastellut, että luvassa saattaisi olla repivämpääkin kritiikkiä, mutta loppujen lopuksi tilaisuuden yleistunnelma oli positiivinen ja yllättävänkin sopuisa.

Seminaarissa käytiin vilkasta keskustelua.