Taidot käyttää ja kriittisesti tulkita geomediaa ovat tärkeitä maantieteen opetuksessa

Kirjoittajat: Petteri Muukkonen, Virpi Hirvensalo, Tua Nylén, Markus Jylhä, Laura Hynynen & Panu Lammi

Uutisissa, medioissa ja jopa verkossa kiertävissä meemeissä on nopeasti saatavilla runsaasti informaatiota eri puolilta maailmaa. Tällainen informaatio – tilastot, kuvat, videot ym. – luo kuvan maailmasta ympärillämme. Siksi geomediataidot ovat merkittävä osa maantieteen opetusta.

Opetussunnitelmien perusteissa ei kuitenkaan tällä hetkellä kuvata tarkasti, mitä geomedian käsitteellä tarkoitetaan ja millaista osaamista oppilailta tai opiskelijoilta edellytetään. Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamassa CRITICAL-hankkeessa tutkimme kriittistä geomedian lukutaitoa – ja onkin ollut tärkeää aloittaa kartoittamalla opettajien näkemyksiä ja kokemuksia siitä. Aluksi haastattelimme geomediaa opetuksessaan hyödyntäviä aineenopettajia ja luokanopettajia sekä opettajankouluttajia siitä, mitä he ymmärtävät geomediataidoilla ja – ennen kaikkea – kriittisellä geomedian lukutaidolla.

Haastatteluiden perusteella aloimme hahmotella oppilaiden geomediataitojen tikapuita, jotka voivat toimia tulevaisuudessa maantieteen opetuksen suunnittelun apuna ja tukena. Haastattelujen tuloksista kirjoitamme tieteellisen julkaisun, jossa paneudumme geomediataitojen osaamisen ikäkausittaisiin vaatimuksiin. Mielestämme tällainen malli auttaa sekä maantieteen opettajia että opetuksen suunnittelijoita jäsentämään opetukseen ja oppimiseen kohdistuvia odotuksia ja vaatimuksia. Lisäksi tällainen osaamisen kehittymisen ja syventymisen malli auttaa rakentamaan maantieteen opetusta kriittiset geomediataidot (tuottaminen, käyttäminen ja analysointi) huomioiden.

Kriittisen geomedian lukutaidon avulla lukija tunnistaa ja ymmärtää, että kaikki informaatio ei ole laadukkaasti tuotettua, ei pidä paikkaansa tai saattaa jopa tahallaan liioitella tai vääristää oikealta vaikuttavaa tietoa.

Mihin tarvitaan kriittistä geomedian lukutaitoa?

Geomedialla tarkoitamme hyvin monenlaisia aineistoja ja materiaaleja, joilla voidaan kerätä, tuottaa, säilyttää, välittää ja esittää maantieteellistä informaatiota. Digitaalinen paikkatieto eli GIS tulee usein ensimmäisenä mieleen ja digitaalinen paikkatietoaineisto (digitaaliset kartat, kartta-aineistot, ilmakuvat, satelliittikuvat ym.) onkin merkittävin osa geomediaa. Lisäksi maantieteellistä informaatiota paikoista, alueista ja ilmiöistä voidaan kerätä ja välittää myös tilastojen, taulukoiden, diagrammien, valokuvien, videoiden, uutisten ja jopa elokuvien ja sosiaalisen median postausten avulla. Esimerkiksi twiiteistä voidaan tutkia kaupunginosan asukkaiden kokemuksia ja asenteita asuinalueestaan tai kotikaupungistaan ja toisaalta uutiset välittävät nopeasti tietoa esimerkiksi kaukana maapallon toisella puolella tapahtuvista katastrofeista ja konflikteista.

Kriittisen geomedian lukutaidon avulla lukija tunnistaa ja ymmärtää, että kaikki informaatio ei ole laadukkaasti tuotettua, ei pidä paikkaansa tai saattaa jopa tahallaan liioitella tai vääristää oikealta vaikuttavaa tietoa (esim. teemakartan harhaanjohtavat värit tai projektio). Nuoret tarvitsevat opetusta ja valmiuksia osatakseen seuloa valtavasta informaatiomäärästä oikean ja luotettavan tiedon. Taitava geomedian lukija osaa valita käyttöönsä mahdollisimman luotettavat lähteet ja aineistot.

Miten geomedialla voi vääristää tietoa?

Laadimme tätä blogikirjoitusta varten kaksi esimerkkikarttaa, jotka molemmat esittävät väestön alueellista sijoittumista maapallolla (ks. kartat 1-2). Kartta 1 esittää asukastiheyden (per km²), jolloin kartan informaatio ei vääristy. Sen sijaan kartassa 2 valtioiden absoluuttiset väkiluvut esitetään siten, että koko valtio saa värin valtion kokonaisväkiluvun mukaan. Tämä vääristää väestön sijoittumista valtion sisällä (ks. esimerkiksi Yhdysvallat tai Brasilia). Lisäksi se ei ota huomioon valtion pinta-alaa (ks. esimerkiksi Venäjä). Tällainen absoluuttisia määriä erisuuruisissa valtioissa esittävä kartta antaa siis väärän mielikuvan väestön alueellisesta sijoittumisesta. Informaatiota objektiivisemmin esittävä kartta 1 ei sorru näihin virheisiin, koska siinä on käytetty muuttujana asukastiheyttä eli asukkaiden määrää pinta-alayksikköä kohden.

Lisäksi kartassa 2 käytetään Mercatorin projektiota, joka on 1500-luvulla maailman valtamerillä tapahtuvaa purjehdusta varten laadittu projektio. Se vääristää maailmankartalla pohjoisia ja eteläisiä alueita sitä enemmän mitä kauempana Päiväntasaajasta ollaan. Kartassa 1 puolestaan on käytetty Equal Earth -projektiota, joka pyrkii löytämään kompromissin maailmankartan projisoinnin erityyppisten virheiden välillä. Pallonmuotoista maapallon pintaa kun ei koskaan saa täydellisesti projisoitua kaksiulotteiseksi kartaksi ilman jonkinasteisia vääristymiä. Kartassa 1 muun muassa Grönlanti ja Suomi ovat lähes oikeankokoisia suhteessa esimerkiksi Afrikan mantereeseen. Kartta 2 antaa siis myös väärin valitun projektionsa takia väärän kuvan väkimäärästä korkeilla leveysasteilla Pohjoisessa kuten esimerkiksi Venäjällä.

Kartta 1. Maapallon väestön alueellista sijoittumista kuvaava informaatiota oikein esittävä kartta (Kartta: Petteri Muukkonen).

Kartta 2. Maapallon väestön alueellista sijoittumista kuvaava informaatiota vääristävä ja harhaanjohtava kartta (Kartta: Petteri Muukkonen).

Nämä kartat ovat vain esimerkkejä siitä, miten monin eri tavoin muun muassa uutisissa tai sanomalehdissä esitettävillä kartoilla voidaan johtaa harhaan. CRITICAL-hankkeessa tutkimme lisää näitä harhaanjohtamisen tapoja sekä kehitämme niiden pohjalta kriittisten geomediataitojen opetusta maantieteen oppiaineessa.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu aiemmin 27.10.2021 CRITICAL-hankkeen blogissa.

Ajatuksia maantieteellisen lukutaidon kehittymisestä

Kirjoittajat: Virpi Hirvensalo, Tua Nylén & Petteri Muukkonen

Tämä blogikirjoitus on julkaistu aiemmin Kartta.Nyt 2.0 -sivustolla 2.12.2021.


Asiantuntijoiden ajatuksia maantieteellisen lukutaidon kehittymisestä – koottu keskusteluista Maantieteen päivillä 2021. CRITICAL-hankkeen tutkijamme pitivät Maantieteen päivillä 2021 oman session maantieteellisen lukutaidon kehittymisestä aina alakoulusta lukioon. Tämän vuoden Maantieteen päivien järjestelyvuorossa oli Oulun yliopisto ja koronapandemian takia päivät järjestettiin virtuaalitapahtumana marraskuussa. Tämä blogikirjoitus käsittelee työpajaan osallistuneiden asiantuntijoiden ajatuksia. Postauksessa esitetyt taitotasot eivät ole kattava kuvaus maantieteellisen ajattelun kehittymisestä, vaan Maantieteen päivien 2021 sessiossamme esille nousseita ajatuksia. Työryhmän keskustelua pohjustivat Sanna Mäen (maantieteen yliopistonlehtori, Turun yliopisto) alustus ”Maantieteen opettaja on lukutaidon opettaja”, Markus Hilanderin (ympäristökasvatuksen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto) alustus ”Mitä taitoja lapsi ja nuori tarvitsee päästäkseen eteenpäin maantieteellisen lukutaidon osalta?” ja Virpi Hirvensalon (tutkijatohtori, CRITICAL-hanke, Helsingin yliopisto) alustus ”Maantieteellisen lukutaidon kehittyminen alakoulusta lukioon”. Session osallistujien ideoita käytetään yhtenä aineistona kriittisen geomedian lukutaidon tikapuumallin kehittämiseen. Muodostamme tätä mallia geomedian kriittisen lukutaidon tutkijatiimissä Helsingin yliopistossa. Tiimimme on osa kriittisen medialukutaidon kehityksen tukemiseen keskittyvää monialaista CRITICAL-hanketta.

Kuva: Hirvensalo, Nylen & Muukkonen (Helsingin yliopisto)
Alustusten jälkeen työryhmän keskustelu jakautui neljään osaan: maantieteellinen lukutaito 1.-2.-luokilla, 3.-6.-luokilla, 7.-9.-luokilla ja lukiossa. Keskustelussa tarkasteltiin lukutaitoa tiedon tuottamisena ja käyttämisenä. Taustalla keskustelussa käytettiin muun muassa Bloomin uudistettua taksonomiaa.

Aikaa keskittymiselle ja oivalluksille

Sessiossa nousi maantieteen ydinsisältöjen lisäksi esiin kolme asiaa, jotka koskivat kaikkia luokkatasoja:

  1. keskittymiskyvyn harjoittelun merkitys.
  2. maantieteellisten oivallusten tuottaminen opetuksessa.
  3. ajatukset kriittisyyden merkityksestä maantieteellisen lukutaidon osalta.

Työelämän ja somen nopeatempoisuus näkyy lasten ja nuorten oppimisessa niin, että vaikka he tietävät ja osaavat asioita paljon, keskittymiskykyä ja kärsivällistä työskentelyä täytyy harjoitella vielä lukiotasollakin.

Toinen koko maantieteen opetusta koskeva seikka on maantieteellisten oivallusten tuottaminen oppijoille. Koska oppijoilla on erilaisia taustoja ja kiinnostuksenkohteita, myös oivallusten sytykkeiden olisi hyvä liittyä nuorten elämää koskeviin erilaisiin aihepiireihin.

Session yhtenä punaisena lankana oli antaa ajatuksia kriittisen geomedian lukutaidon tikapuumallin kehittämiselle. Sen takia kriittisyys ja kriittinen lukutaito puhuttivat työryhmäläisiä. Nähtiin, että kriittistä lukutaitoa on mahdollista opettaa jo pienestä pitäen, kunhan esimerkit ovat ikätason mukaisia.

Kriittisyyden käsitettä pohdittiin työryhmässä. Kriittisyyden ajateltiin olevan yhtä lailla:

  • oikeanlaisen tiedon erottamista väärästä tiedosta.
  • yhteiskuntakriittisyytenä.
  • käsite, joka saattaa sisältää negatiivisiakin vivahteita.

On tärkeää huomata, että kriittisen ajattelun lisäksi tarvitaan myös ratkaisuhalukkuutta ja halua nähdä hyvä. Maantieteen yhteydessä kriittisyys voi olla esimerkiksi sitä, että kyetään näkemään huonon kartan huonot puolet, mutta myös sen hyvät ominaisuudet.

1.-2. -luokilla olennaista on kartan idean sisäistäminen ja kartan perusasioiden harjoittelu

Bloomin taksonomiassa oppiminen alkaa opettelemalla muistamaan asioita, esimerkiksi ilmansuuntien nimiä ja mittayksiköitä, jotta voidaan ymmärtää etäisyyden mittaamisen, mittakaavan ja kartan idea. Kartan idean hahmottaminen vaatii kuitenkin myös lintuperspektiivin ymmärtämistä, jossa tarvitaan aikuisen tukea, harjoittelua ja omaa oivallusta.

Paikkaan sidottujen valokuvien käyttö helpottaa kartan ymmärtämistä. Kartan lukemista voi harjoitella vertaamalla erilaisia kuvia ja karttoja alueista: pihasta otettua ilmakuvaa, viistokuvaa, jonkun paikkatietopalvelun karttaa, suunnistuskarttaa tai peruskarttaa.

Ensimmäisillä luokilla kartan idean hahmottamista voidaan tukea myös esimerkiksi pienoismallien avulla. Oppilaat voivat rakentaa yhdessä pienoismalleja tutuista alueista, tarkastella niitä lintuperspektiivistä ja sitten piirtää niistä karttoja. Karttoja voidaan piirtää vaikkapa koulun pihasta tai luokkahuoneesta. Lintuperspektiivin ymmärtäminen ja haltuunottaminen vaatii paljon aikuisen tukea ja harjoitusta.

Kartan idea hahmottuu alakoululaiselle ja myöhemmin karttakuva ja aluetuntemus kehittyvät parheiten aloittamalla pienestä ja lähellä olevasta (tai tutuimmasta) alueesta ja laajentamalla sitten yhä suurempiin ja kaukaisempiin alueellisten. Ensin oppilas voi piirtää kartan esimerkiksi omasta tai luokkahuoneesta ja edetä sitten pihaan, kotiseutuun, Suomeen ja lopulta maailmaan.

Maantieteellisen tiedon käyttämistä voidaan ensimmäisillä luokilla opetella etäisyyksien konkretisoimisella. Oppilaat voivat esimerkiksi laskea, kuinka monta omaa askelta mahtuu metriin. Tässä on hyvä mahdollisuus yhdistää maantieteen opetusta matematiikkaan.

Myös turvataitojen opettelu alkaa jo alakoulussa, ja oman sijainnin merkitystä turvallisuuden kannalta kannattaa käsitellä kahdellakin tavalla: huomioimalla

  1. että omaa sijaintia jakamalla voi vahingossa luovuttaa tietojaan vääriin käsiin.
  2. että hätätilanteessa taito kertoa oma sijainti voi pelastaa hengen.

3.-6. -luokilla sovelletaan peruskäsitteitä ja tulkitaan kuvia

Kartan peruskäsitteiden harjoittelu jatkuu 3.-6.-luokilla. Bloomin taksonomiassa muistamisen ja ymmärtämisen lisäksi aletaan harjoitella opitun tiedon soveltamista esimerkiksi tunnistamalla maantieteellisiä asioita/ilmiöitä oppikirjan kuvista tai muusta kuvamateriaalista. Ymmärtämistä kehitetään opettelemalla jana- ja suhdelukumittakaavat. Tutustutaan maailmankarttaan.

Tietokone otetaan avuksi maantieteellisen tiedon käyttämiseen. Etäisyyksiä voidaan ottaa haltuun helppojen karttapalveluiden, kuten PaikkaOpin tai Maanmittauslaitoksen Karttapaikan avulla. Niissä voidaan arvioida ja mitata vaikkapa etäisyyksiä koululta lähikauppaan tai Suomen leveyttä.

Maantieteellistä lukutaitoa monipuolistetaan harjoittelemalla esimerkiksi oppikirjojen kuvien tulkintaa maantieteellisten käsitteiden, kuten ilmansuuntien ja alueellisen kontekstin, avulla. Karttojen lukutaito on peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden tarkoittamaa monilukutaitoa. Se on myös osa kansalaistaitoja: osallistuminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen edellyttävät näitä taitoja.

Maantieteellisen tiedon tuottaminen alakoulussa voi olla esimerkiksi oman paikkatiedon tuottamista sijoittamalla pistekohteina tuttuja paikkoja kartalle. Myös diagrammien piirtämistä aletaan harjoitella tällä ikätasolla; ensin käsin, jotta diagrammin idea hahmottuu, ja myöhemmin mahdollisesti digitaalisesti (toki helpotettuna).

7.-9. -luokilla kriittinen ajattelu kehittyy

Bloomin taksonomiassa muistamisen ja ymmärtämisen ohella harjoitellaan soveltamaan ja arvioimaan tietoa. Yläkoulussa aloitetaan analyyttisen ajattelun harjoittelu. Opetuksessa on hyvä huomata, että niin analyyttista kuin maantieteellistä ajattelua yleensä harjoitellaan myös koulun ulkopuolella, kotona, harrastuksissa ja kaveripiirissä.

Koulun ulkopuolella tapahtuva harjoittelu liittyy hyvin moniin erilaisiin aiheisiin, jotka ovat kullekin oppijalle läheisiä, kuten matkustamiseen, suunnistusharrastukseen tai soosiaalisessa mediassamen esiin tuleviin teemoihin, kuten esimerkiksi jonkun alueen tai kulttuurin piirteitä tai jopa luonnonilmiöitä hyödyntävät meemit.

Maantieteellisen ajattelun kehittymiseen tarvitaankin oivallusten tuottamista näistä eri aihepiireistä. Erääksi opetuksen välineeksi maantieteellisten oivallusten tuottamiselle mainittiin meemit.

Yläkouluikäiset nuoret ovat otollisessa iässä tiedon arvioimisen ja kriittisen ajattelun harjoittelemiseen. Työryhmässä tuotiin esille eräänä esimerkkinä ihmisoikeuskasvatuksen kytkeminen kriittiseen ajattelun opiskeluun.

Lukiossa opitaan kokonaisuuksien hahmottamista esimerkiksi oikean elämän tapauksien avulla

Lukiotasolla maantieteellisen lukutaidon kehittämisessä nähtiin tärkeäksi analyyttinen ja systemaattinen työskentely, loogisen päättelyn harjoittelu, eri ilmiöiden välisten suhteiden ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Bloomin taksonomiassa aiempien tasojen ohella analysoimisen merkitys vahvistuu ja lisäksi tietoa arvioidaan ja luodaan uutta.

Maantieteellisen tiedon tuottaminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen voi liittyä esimerkiksi kaavoitusprosessin opettamiseen osallistuen siihen yhtenä monista osapuolista. Työryhmässä tuotiin esille esimerkiksi asemakaavoituksen lukutaidon sekä/ kommentointitaidon opettamisen haasteellisuus. Pohdittiin myös sitä, miten vaikuttamisprojektit voisi toteuttaa koulukontekstista onnistuneesti niin, että niillä on yhteys reaalitodellisuuteen.

Maantieteellisen tiedon käyttämisessä tiedon arvioimisen harjoittelu on tärkeää. On olennnaista osata arvioida karttojen avulla välitettyä tietoa ja sitä, että kartta on vain yksi esitys kartan esittämästä alueesta, ja esimerkiksi projektioilla ja teemakartan datan luokittelulla voidaan vaikuttaa karttaa lukeviin henkilöihin. Karttaa käytetään vallankäytön välineenä.

Olennaiseksi nähtiin ymmärtää aineiston (esimerkiksi kartan) tuottamiseen liittyvät vaiheet ja prosessin eri vaiheiden vaikutuksen lopputulokseen. (Esimerkiksi huonosta datasta syntyy usein huono kartta).

Työryhmässä tuotiin esille monialaisuuden vahvistaminen lukiokoulutuksessa. Eri oppiaineiden taitojen yhdistäminen tuo paljon mahdollisuuksia tiedon tulkitsemisen ja luomisen tueksi.

Maantieteen opiskelijat tuottivat hyvien karttojen visualisoinnin ohjekortit opettajille ja opiskelijoille

Kirjoittaja: Petteri Muukkonen, Helsingin yliopisto

Ryhmä maantieteen yliopisto-opiskelijoita laati hyvien karttojen visualisointiin ohjekortit. Ohjekorttien avulla maantieteen opettajat niin lukioissa kuin yliopistoissa voivat opettaa maantieteessä tärkeitä kartografia-, geomedia- -ja paikkatietotaitoja oppilaille. Ohjekortit sopivat kurssimateriaalien pohjaksi ja tueksi tai itseopiskelumateriaaliksi.

Ohjekortit on ladattavissa sekä Avoimien oppimateriaalien kirjastossa että tutkimusryhmän Geography of Well-being and Education kotisivuilla. Maantieteen opiskelijat, jotka tuottivat karttojen visualisoinnin ohjekortit, tekivät sen osana geoinformatiikan projektityökurssia Helsingin yliopistossa. Kurssitehtävä toteutettiin sekä yhdessä Opettajien Akatemian kanssa että yhteistyössä CRITICAL-tutkimushankkeen tutkijoiden kanssa. CRITICAL-hanke on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) koordinoimaa ja rahoittamaa LITERACY-ohjelmaa. Maantieteilijät tutkivat hankkeessa mm. oppilaiden kriittisiä geomediataitoja osana monitieteistä CRITICAL-konsortiota.

Opiskelijat olivat innoissaan, kun he saivat projektitehtävänä suunnitella ja toteuttaa sellaisen tehtävän, joka on konkreettinen ja jota voidaan hyödyntää käytännössä lukioissa ja yliopistoissa mm. maantieteen opetuksessa. He pitivät siitä, että he saivat pistää oman aiemmin hankitun geoinformatiikan ja katografian osaamisensa likoon ja saivat laatia sellaista oppimateriaalia, jolle on ollut selvä tarve ja joka voi auttaa maantieteen opettajia opettamaan hyvien karttojen visualisoinnin periaatteita. Hyvät taidot tuottaa ja luoda visuaalisesti toimivia ja hyviä karttoja ovat avain myös taitoon lukea ja tulkita erilaisten karttojen välittämää (tai vääristämää) informaatiota. Opiskelijaryhmä koki kurssin aikana työskennellessään, että he voivat näin auttaa nuorempia maantieteilijöitä.

Ohjekortteja on yhteensä 13 ja ne kattavat hyvien karttojen visualisoinnin eri teemoja niin kartan elementtien kuvaamisesta, värien valintaan, visuaalisen hierarkian tärkeyteen kuin myös karttojen saavutettavuuden huomioimiseen. Karttojen lukijoissa on erilaisia ihmisiä – ja joillakin voi olla esimerkiksi haasteita näön kanssa. Tällaisia henkilöitä varten voidaan laatia esimerkiksi niin sanottuja selkokarttoja. Hyvien ja saavutettavien karttojen laadinnassa täytyy ottaa huomioon monta tekijää – ja on hyvä, että näitä taitoja opetetaan osana maantieteen opetusta eri kouluasteilla.

 

Geography of sustainable and healthy lifestyles: Highlights from the Annual Meeting of Finnish Geographers 2021

Authors: Vuokko Heikinheimo, Elias Willberg, Petteri Muukkonen

The Annual Meeting of Finnish Geographers organized by the University of Oulu took place (remotely) on 4.-5.11.2021.The “Geography days 2021” provided an opportunity to learn what others are doing and hopefully also to find new contacts and future collaborators despite the remote setting. Here are some highlights from the meeting!

There are several ongoing research projects related to sustainable and healthy lifestyles at various universities and research institutes in Finland. So, we decided to call together a session regarding the topic. As a good basis for the discussions, prof. Tuuli Toivonen gave an insightful keynote on the role of mobile Big Data in geographical research and showcased findings from ongoing and past projects at the Digital Geography Lab, University of Helsinki. 

Photo: Christoph Fink

Discussion about big data sources continued in parallel sessions about geographies of health and well-being and sustainable and active mobility. 

University lecturer Petteri Muukkonen (DGL, University of Helsinki) presented ongoing work in the YLLI project  from the perspective of equality in suburban physical activity environments.

Vuokko Heikinheimo (Digital Geography Lab alumni, now Senior researcher at SYKE), and Linda Karjalainen (researcher at SYKE & University of Helsinki) presented ongoing work in the STYLE project: a collaboration with the Digital Geography Lab regarding the attractiveness of green spaces for physical activity, as well as findings from a recent publication about household car ownership and carless lifestyles.

In addition, researcher Anna Kajosaari (Aalto University) presented recent results from a PPGIS-based study regarding perceived restorative benefits of green spaces

PhD student Elias Willberg (DGL, University of Helsinki) presented a work from the HOPE-project regarding environmental exposures during travel. One take-home message was that route planning (e.g. using the green-paths.web.app!) can reduce harmful exposures such as noise and air pollution for cyclists and pedestrians, but should not be seen as a replacement to the need to improve the quality of urban travel environments by planning and design.

Researcher Carlos Lamuela Orta (University of Helsinki) concluded the session from an interdisciplinary point of view by introducing the idea of using tactical urbanism (e.g. occupying urban space for pedestrians and cyclist) and micro-natural experiments (e.g. closed routes due to road constructions) to better understand & promote shift towards sustainable modes of transport.

In addition, our colleagues in the University of Oulu organized a  parallel session about how geoinformatics can be used when studying a healthy society and the environment. These two sessions highlighted the increasing interest in the research community towards studying healthy and sustainable lifestyles. 

To summarize these presentations, we can conclude that there is a lot of interesting research being carried out by geographers and other disciplines on healthy and sustainable lifestyles and about opportunities and possibilities to lead a healthy and active life. The session brought forward multiple projects, theses and people working with these themes at the moment. So stay tuned for updates on new research and feel free to contact us if you are interested in finding collaboration possibilities around these topics.

Links and references: 

Rakentamassa oppimisen tikapuita kriittiselle geomedian lukutaidolle

Kirjoittajat: Virpi Hirvensalo, Tua Nylén ja Petteri Muukkonen

Tämä blogikirjoitus on julkaistu aiemmin Sirene-verkoston blogissa 17.5.2021 https://www.sirene.fi/blog/rakentamassa-oppimisen-tikapuita-kriittiselle-geomedian-lukutaidolle/.

Lasten ja nuorten kriittisen lukutaidon harjoittelu on nykyään tärkeämpää kuin koskaan aiemmin, jotta he oppivat arvioimaan esimerkiksi internetissä leviävän vaihtelevanlaatuisen tiedon luotettavuutta. Tällainen kriittinen lukutaito on osa monilukutaitoa, jonka tukeminen on yksi perusopetuksen opetussuunnitelman keskeisimpiä tavoitteita. Kriittiseen lukutaitoon kuuluu myös kriittinen geomedian lukutaito. Sillä tarkoitetaan lähde- ja sisältökriittistä tarkastelua sekä analyyttistä otetta karttojen, paikkatiedon sekä paikkaan sidottujen diagrammien, kuvien ja videoiden lukemiseen. Kriittinen geomedian lukutaito kuuluu olennaisena osana maantiedon ja ympäristöopin opetussuunnitelmiin. Myös muissa oppiaineissa, kuten esimerkiksi äidinkielessä, historiassa, yhteiskuntaopissa ja terveystiedossa, harjoitellaan tiedon visualisointia sekä tulkinnan ja lähdekritiikin taitoja. Kyse on siis osin monialaisista taidoista, joiden opettamisessa on mahdollisuus tehdä yhteistyötä tai työnjakoa opettajien välillä, ja joista lapsi hyötyy kaikissa kouluaineissa ja läpi elämän. Mutta kyseessä on myös tieteenalalle tai oppiaineelle ominaisen tiedon esittämisestä ja tulkinnan taidosta. Kriittinen geomedian lukutaito vaatiikin taustalleen myös hyviä geomediataitoja ja maantieteellistä sisältö- ja menetelmäosaamista.

Lasten ja nuorten kriittisen lukutaidon harjoittelu on nykyään tärkeämpää kuin koskaan aiemmin, jotta he oppivat arvioimaan esimerkiksi internetissä leviävän vaihtelevanlaatuisen tiedon luotettavuutta.

Esimerkiksi Leino ym. (2018) ovat todenneet, että kriittistä lukutaitoa ei ole tuotu riittävästi osaksi kouluopetusta. Näiden taitojen omaksuminen on vaativaa ja aikaa vievää, ja sen tukemiseksi tarvittaisiin pitkäjänteistä suunnitelmallista opetustyötä. Lisäksi olemme havainneet, että tällaiset taidot eivät näy juurikaan oppikirjoissa, jolloin on opettajasta kiinni, miten tätä edistetään. Kriittisen lukutaidon opetus onkin siis ollut pitkältä yksittäisen opettajan vastuulla, minkä takia lapset ja nuoret ovat olleet eriarvoisessa asemassa (Kulju ym. 2020). Syynä tilanteeseen arvioidaan olevan myös se, että opettajankoulutuksessa ei ole tuotu asiaa riittävästi esiin. Mielestämme tutkimukseen perustuvien opetusmateriaalien ja opettajille suunnattujen täydennyskoulutusmateriaalien vähäinen tarjonta saattaa myös vaikuttaa asiaan (ks. CRITICAL tilannekuvaraportti 2021). Kriittisen lukutaidon tukemiseksi tarvittaisiin sen takia koulujen mukaan lisäksi muitakin tahoja. Geomedian lukutaidon opettamista suomalaisessa koulujärjestelmässä on tutkittu varsin vähän. Markus Hilander (2016) on tarkastellut mediakuvien maantieteellisen sisällön lukemista osana nuorten geomediataitoja. Henna Anunti, Essi Vuopala ja Jarmo Rusanen (2018) ovat kartoittaneet lukiolaisten kokemuksia geomedian käytöstä tutkivassa oppimisessa. Euroopassa käynnissä ollut GI Learner -hanke on julkaissut innovatiivisia pedagogisia malleja geomedian opetuksen tueksi, ja ennen kaikkea kehyksen oppimistavoitteista eri ikäkausille (Donert ym. (n.d.)). Hankkeen luoma kehys on hyvä lähtökohta suomalaiseen koulujärjestelmään sopivalle kriittisen geomedian lukutaidon tikapuille, jotka kuvaavat osaamistavoitteita ja taitojen syvenemistä ikätasolta toiselle.

Helsingin yliopistossa toimiva geomedian lukutaitoa tutkiva tiimimme, joka on osa Geography of Well-being and Education -tutkimusryhmää, on tarttunut tähän haasteeseen. Tiimi toimii osana kriittistä lukutaitoa edistävää monialaista CRITICAL-hanketta. Olemme haastatelleet keväällä 2021 alakoulujen, yläkoulujen ja lukioiden opettajia muun muassa geomedian käsitteen vastaanotosta kouluissa ja siitä, kuinka hyödylliseksi käsite on ymmärretty. Lisäksi olemme keskustelleet haastateltavien kanssa konkreettisista tavoitteista, jotka lasten ja nuorten geomediataidoille, ja erityisesti kriittiselle geomedian lukutaidolle, tulisi asettaa eri ikätasoilla. Olemme tiedustelleet myös, mitä materiaaleja tai tukea opettajat toivovat geomedian opettamiseen lisää. Näiden haastattelujen ja GI Learner -hankkeen kehyksen pohjalta olemme luomassa kuvausta kriittisen geomedian lukutaidon tikapuista.

CRITICAL-hanke saa rahoituksensa Strategisen tutkimuksen neuvostolta. Sen myötä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden rooli on tiimimme toiminnassa merkittävä. Voimme tuottaa opettajille geomedian lukutaitoon liittyviä lisäkoulutusmateriaaleja, ja tiedottaa kriittisen geomedian lukutaidon tavoitteista laajasti eri kohderyhmille; opettajien ja opetuksen kehittämisestä vastaavien tahojen lisäksi päättäjille ja tutkijoille. Lisäksi CRITICAL-hankkeessa sidosryhmiksi on määritetty opettajien ja opettajankoulutuksen lisäksi kodit ja kirjastot, joiden kautta kriittistä geomedian lukutaitoa vahvistetaan jatkossa (ks. CRITICAL tilannekuvaraportti).

 

Lähteet:

Anunti, H., Vuopala. E. & J. Rusanen (2018). Lukiolaisten kokemuksia geomedian käytöstä tutkivassa oppimisessa. Terra 130: 1, 17–32.

CRITICAL tilannekuvaraportti 2021 (2021). 10.5.2021. https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/tilannekuvaraportit/stn2020-hankkeet/tilannekuvaraportti_critical.pdf

Donert, K., Gonzáles De Miguel R., de Lázaro M. & A. Parkinson. (n.d.). The GI-Learner Approach: Learning lines for Geospatial Thinking in Secondary Schools. GI_Forum 2016:1 DOI: 10.1553/giscience2016_02_s134

Hilander, M. Reading the geographical content of media images as part of young people´s geomedia skills. Nordidactica2016:2. 69–92.

Kulju, P., Kupiainen, R. & Pienimäki, M. (2020). Raportti luokanopettajien käsityksistä monilukutaidosta 2019. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja 2/2020. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ja Tampereen yliopisto

Leino, K., Rikala, J., Puhakka, E., Niilo-Rämä, M., Sirén, M., & Fagerlund, J. (2018) Digiloikasta digitaitoihin. Kansainvälinen monilukutaidon ja ohjelmoinnillisen ajattelun tutkimus (ICILS 2018). Koulutuksen tutkimuslaitos.

Webinaari: Ihmisen kokoista kaupunkia suunnittelemassa: oppeja tutkimuksesta ja liikennesuunnittelun arjesta

Kirjoittajat: Age Poom, Elias Willberg, Tuuli Toivonen

Digital Geography Labin ja Helsingin yliopiston järjestämässä webinaarissa 26.10.2021 pohdittiin, miten luoda miellyttäviä ja terveellisiä liikkumisympäristöjä kaupungeissa.

Webinaarissa esiteltiin tuoreita tutkimustuloksia sekä Helsingin seudun parhaita suunnittelukäytäntöjä. Esitysten aiheina olivat muun muassa liikkumisympäristöjen laatu sekä ihmisten liikkumisenaikainen altistuminen ympäristölle. Webinaarin toisella puoliskolla jatkettiin paneelikeskustelulla, jossa kuultiin näkemyksiä siitä, miten liikennettä ja liikkumisympäristöjä voidaan tutkia ihmisenkokoisesta näkökulmasta sekä siitä, miten ihmisenkokoisuutta voidaan tuoda osaksi kaupunki- ja liikennesuunnittelua.

Continue reading “Webinaari: Ihmisen kokoista kaupunkia suunnittelemassa: oppeja tutkimuksesta ja liikennesuunnittelun arjesta”

OptiSS 🧐 — A tool to optimize spatial joining of social media data

Authors: Bryan Vallejo, Olle Järv

We developed the OptiSS tool to optimize geodetic spatial joining for assigning geographical attributes to social media data in the BORDERSPACE project at the Digital Geography Lab. The tool has a user-friendly local app, yet its Python script can be easily used in any workflow.

Why we developed the tool?

In the BORDERSPACE project, we need to assign hierarchical spatial attributes (municipality, region, country) to each geo-located tweet. Mostly, geo-located tweets obtained from Twitter’s API already have geographical information such as an administrative unit and a country, in addition to exact coordinates. Yet, not all tweets have such information and, most importantly, some tweets are not located on land – some are just off the coast or somewhere at sea (Figure 1). However, geodetic spatial joining requires computational resources and is time consuming, especially when we have 100+ million geo-located tweets to handle. Thus, we created the OptiSS tool to make computation more efficient. The tool works for any social media data that have at least geographical coordinates.

Figure 1. The OptiSS tool assigns geographical attributes like municipality or country efficiently to social media posts. This is useful particularly when posts are not only located on land, but also off the coast (highlighted in red circles).

How efficient the tool is?

We optimize the computational resources needed for geodetic spatial join by simply dividing calculations into two different parts: 1) spatial join of social media posts that are located on land; and 2) spatial join of social media posts that are located off the coast. Only for the latter posts, the tool calculates a geodetic spatial join to the closest point on a desired spatial layer (the local app uses the Global Administrative Areas layer). Finally, it combines both calculations together. This way, the OptiSS tool enables faster geodetic spatial joining than ArcGIS Pro console or Geodatabase.

To give an example, we tested the OptiSS tool on a global geo-located tweets dataset that includes 50,244 posts from 500 unique users over 9-year period (see the dataset here). The OptiSS tool optimized the calculation time over 60% compared to the time needed by ArcGIS Pro console and Geodatabase (Figure 2).

Figure 2. The comparison of the time needed to process geodetic spatial join for our dataset (a sample of tweets, n=50,244) between ArcGIS Pro console, Geodatabase and OptiSS.

How does the tool work?

The more detailed instructions for both using the local app and applying the Python script in your workflow can be found on GitHub.

As an output, the tool delivers an enriched dataset containing spatial attributes for each geo-located tweet (Figure 3).

Figure 3. An example of the output received from the local app of the OptiSS tool. The color indicates a country where Twitter posts are assigned to.

The BORDERSPACE project focuses on studying cross-border mobilities and interactions, transnational people, and functional transnational spaces. The novelty of the project stems from the use of novel big data sources to provide valuable insights for cross-border research and practice. The project is carried out at the Digital Geography Lab — an interdisciplinary research team focusing on spatial Big Data analytics for fair and sustainable societies at the University of Helsinki.

New project revealing multi-local living from electricity data has taken off

Authors: Janika Raun, Olle Järv

The Digital Geography Lab is taking part in the MOPA-project (Monipaikkaisen asumisen rytmit, paikat ja asiakasryhmät) to analyse the spatiotemporal patterns of second home use and its users from electricity consumption data. The project is led by the researchers from the Ruralia Institute.

Why and what we study?

The recent Covid-19 pandemic has rapidly increased the number of people spending time and working remotely in their second homes. Thus, second home tourism is increasingly blending with multi-local living – people are residing in several homes and moving often between them. To understand those dynamic changes in mobility patterns new data sources are needed, because the traditional methods cannot fully grasp the rapid changes in second home use, neither provide timeliness information for stakeholders to quickly adopt. During the last decade, mobility studies in general, have widely taken advantage of the use of different big data sets to understand human mobility. However, there is little research carried out that utilizes big data in second home research.

The aim of the MOPA project is to use primarily electricity consumption data to understand the spatiotemporal mobility patterns to second homes and distinguish between different user groups based on the consumption patterns. The data is provided by the electricity company Suur-Sävon Sähko Oy about the South Savo region that is one of the well-known second home hotspots in Finland. We also use aggregated mobile phone data to evaluate how well electricity consumption data properties reveal the presence of people.

The results from the Digital Geography Lab’s recent study using aggregated mobile phone data have already indicated the increased number of people during the Covid-19 pandemic in municipalities with a high share of second homes in Finland (Willberg et al. 2021). Read more about this study from our previous blog post. The MOPA project builds on this to understand how the change in second home occupancy, during the Covid-19 pandemic, can be revealed in more detail from electricity consumption data analysis.

The project is expected to end in June 2022, thus more news and results are coming soon – stay tuned!

Who are involved?

The project has created a fruitful synergy within the University of Helsinki: Manu Rantanen and Torsti Hyyryläinen from the Ruralia Institute are leading the project, and Olle Järv and Tuuli Toivonen from the Digital Geography Lab are providing know-how and supervision. The empirical research is carried out by Janika Raun, Pasi Okkonen and Iivari Laaksonen.

MOPA_photo
Getting to know the study region during the peak season of second home tourism – Janika and Pasi at the Salmela Art Centre in August 2021.

Read more about the project here: https://researchportal.helsinki.fi/en/projects/the-rythms-places-and-customer-groups-of-multi-local-dwelling-mop

The Digital Geography Lab at the University of Helsinki is an interdisciplinary research team focusing on spatial Big Data analytics for fair and sustainable societies.

MSc thesis on capturing the mobility of minority language groups in Finland using Twitter data

Author: Emil Ehnström

Why study the spatial mobility of language minorities?

People are increasingly more mobile that has led to a more complex world. One outcome of this is the linguistic diversification of societies, which has raised the issue of language groups’ integration to a society, but also of their transnationality while people in their new society are still connected to their previous society and culture. One way to understand people’s connectedness to their origin society and integration to their host society is to study their mobility patterns. With novel data sources, like geo-located social media data, it is possible to acquire information on both cross-border and local mobility patterns of language groups.

The three language groups studied in my thesis have different characteristics. Swedish is a national language of Finland and Swedish speakers are generally considered an integral part of Finnish society. Russian speakers have arrived in Finland during multiple time periods, but significantly more since the 1990s during the immigration of the Ingrian-rooted people from the former Soviet Union. Therefore, Russian speakers form a rather heterogeneous language group in Finland. Estonian speakers started moving to Finland since the 1990s and in particular after Estonia joined the EU and the Finnish labour market became more accessible for Estonians. As Estonia and Finland are geographically close, people from Estonia have moved to Finland mainly due to work, while keeping tight connections to Estonia. This has hindered them from fully integrating to the Finnish society.

How?

In this thesis, I used geo-located Twitter data collected prior the Covid-19 pandemic. By using a language recognition model, I could identify the language of each tweet and thus aggregate tweets by each user and create a language profile for a person. This way I revealed people belonging to one of the three minority language groups studied. I also studied people belonging to the Finnish language group as the reference group for comparison.

For each language group I calculated the number of times they crossed the Finnish border as well as the number of times they crossed the border of a country where their language is predominantly spoken (Estonia, Russia, Sweden). I considered it as an indication of how strong the ties are to the neighbouring country. In the first boxplot (see below), we can see for each language group the share of travels that the group conducted to a neighbouring country with the same majority language. We see that Estonian speakers tend to travel more often to Estonia, than for example Swedish speakers to Sweden. The variation is high among Russian speakers – some travel more often to Russia, while others rarely.

Emil_MSc_Figure1

I also calculated how diverse the travel patterns were, by calculating the number of unique countries a user visited and using two diversity metrics, the Shannon entropy and Simpson’s Reciprocal index. I considered low cross-border mobility diversity as an indication of connectedness (or the level of transnationality) to neighbouring countries. The results confirm the same patterns as above – the lowest diversity is among Estonian speakers, while among Swedish speakers it is the highest and is at the same level as among Finnish-speaking people.

Another aspect I looked at was the domestic mobility pattern, and I calculated how many unique municipalities a user had visited and how long the mean distance they had travelled was. I considered the domestic movement patterns as an indication of integration to the Finnish society. I also examined the linkage between cross-border and domestic mobility patterns. In the second boxplot (below), the differences in the number of unique municipalities visited are presented. Here, we can see that Estonian speakers visit on average fewer unique municipalities in Finland, than the other language groups. For Russian speakers the variation within the language group is larger, leading to a higher average but a similar median to Estonian speakers. The two groups of national languages of Finland are quite similar in this regard – they visit different municipalities equally.

Emil_MSc_Figure2

What did I find out?

To see if there are overall differences between the language groups regarding all variables examined, I used one-way ANOVA tests. Since all variables showed significant difference, I further used a Games-Howell post-hoc test to see where the differences between groups lie. I found that, in the majority of the examined variables, Estonian speakers had significantly different pattern than the other three language groups. For example, that there are significant differences between the number of unique countries visited between Estonian speakers and the three other language groups, whereas the other groups did not have statistically significant difference between them.

Also, for each language group I mapped their cross-border movements. The bar chart below shows the share of travels to each continent. Europe is, as expected, the most visited continent, but we can also spot some differences between the language groups. Finnish speakers for example tend to travel more to other continents than the three other language groups.

Emil_MSc_Figure3From the maps below we can see that Estonian speakers often travel between Helsinki and Tallinn, but on the Estonian side also Pärnu, Tartu, and Viljandi show up. For Russian speakers we can see that the main travel lines go from Helsinki to Moscow and St. Petersburg. Petrozavodsk in Russia also seem to be highlighted, as well as some towns in eastern Finland. Swedish speakers travel mainly to Stockholm and to some other major cities. Swedish speakers from Ostrobothnia also travel to Umeå.

Emil_MSc_Figure4

In future, I think it would be interesting to examine these mobility patterns even further. For example, looking more closely at the travel diversity. Which countries does each language group visit more often than other groups? Another important aspect would be to look at the temporal variation. By looking at the temporal variation, we could for instance get a better understanding on how mobility differs between weekdays and weekends. For instance, could we see if Estonian speakers tend to travel to Estonia for weekends and spend their leisure time there, instead of being in Finland?

In general, the results show that the language groups have different mobility patterns. Estonian speakers are more immobile within Finland, and travel a lot between Estonia and Finland that provides some evidence about their tight connectedness to the Estonian society even while they live in Finland. Russian speakers’ mobility patterns vary quite a lot, with some being highly mobile and others less. Swedish speakers have very similar mobility patterns to the Finnish speaking population that confirms their integration to the Finnish society. These results also indicate that spatial mobility derived from social media data could provide some insights into integration and transnationality. To understand these patterns more thoroughly, I look forward to more research on this topic.

Read the full MSc thesis here: Capturing International and Domestic Mobility Patterns ​of Minority Language Groups: ​Case of Finland using Twitter data

This thesis was part of the BORDERSPACE project led by Academy Research Fellow Olle Järv. BORDERSPACE combines cutting edge big data analytics and critical theorizations to study the socio-spatial phenomenon of transnationalism through bordering practices of people. The novelty of the project stems from the use of big data sources with the purpose of providing valuable insights for cross-border research and practice. The project is carried out at the Digital Geography Lab – an interdisciplinary research team focusing on spatial Big Data analytics for fair and sustainable societies at the University of Helsinki.

Ihmisen kokoista kaupunkia suunnittelemassa webinaari 26.10.2021

Helsingin yliopiston Digital Geography Lab kutsuu lämpimästi sinut osallistumaan Ihmisen kokoista kaupunkia suunnittelemassa: oppeja tutkimuksesta ja liikennesuunnittelun arjesta -webinaariin 26. lokakuuta klo 14:00–16:00.

Webinaari on tarkoitettu niin kaupunki- ja liikennesuunnittelun ammattilaisille, tutkijoille, kuin myös kaikille kaupungeista ja liikenteestä yleisesti kiinnostuneille. Webinaari pidetään pääosin suomeksi.

Webinaari keskittyy pohtimaan, miten luoda miellyttäviä ja terveellisiä liikkumisympäristöjä kaupungeissa. Esittelemme webinaarin alkupuoliskolla tuoreita tutkimustuloksiamme sekä Helsingin seudun parhaita suunnittelukäytäntöjä. Esitysten aiheina ovat muun muassa liikkumisympäristöjen laatu sekä ihmisten liikkumisenaikainen altistuminen ympäristölle. Webinaarin toisella puoliskolla jatkamme paneelikeskustelulla, jossa kuullaan näkemyksiä siitä, miten liikennettä ja liikkumisympäristöjä voidaan tutkia ihmisenkokoisesta näkökulmasta sekä siitä, miten ihmisenkokoisuutta voidaan tuoda osaksi kaupunki- ja liikennesuunnittelua. Myös kaikki tilaisuuden osallistujat voivat ottaa osaa paneelikeskusteluun kysymysten ja kommenttien kautta.

Esittelemme tilaisuudessa myös tuoreen tilaisuuden teemaan kytkeytyvän kirjan “Transport in Human Scale Cities”, jonka ovat toimittaneet Miloš Mladenović, Tuuli Toivonen, Elias Willberg sekä Karst Geurs. Kirja Transport in Human Scale Cities on avoimesti ladattavissa.

Rekisteröidy webinaariin täyttämällä e-lomake 22.10 mennessä. Välitämme osallistumislinkin ilmoittautuneille sähköpostitse webinaaria edeltävänä päivänä.

Ohjelma

14:00 Webinaarin avaus

14:05 Tuuli Toivonen – “Paikkatiedon avulla kohti ihmisenkokoisen kaupungin tutkimusta”

14:15 Johanna Palomäki – “Ihmisten kaupunkia ihmisten kanssa – yhteistoiminnallisen suunnittelun rakenteet Espoon yleiskaavoituksessa”

14:25 Age Poom – “Healthy travel environments for everyone: from individual route choice to just and sustainable societies”

14:35 Miloš Mladenović – “Transport in Human Scale Cities: reflections on a new open access book”

14:45 Kysymyksiä esityksistä

14:55 Tauko

15:00 Paneelikeskustelu – Ihmisen kokoista kaupunkia suunnittelemassa: oppeja tutkimuksesta ja liikennesuunnittelun arjesta. Panelisteina Marketta Kyttä, Johanna Palomäki, Sini Puntanen ja Kati Vierikko. Moderaattorina toimii väitöskirjatutkija Elias Willberg.

15:55 Tilaisuuden päätössanat

16:00 Webinaari päättyy

Continue reading “Ihmisen kokoista kaupunkia suunnittelemassa webinaari 26.10.2021”