Kurssikerta 4
Hellurei kanssakarttailija,
neljännellä kurssikerralla tutustuttiin rasteriaineistojen maailmaan iki-ihanan pääkaupunkiseudun alueella. Vaikka vektoriaineiston hyvästeleminen hetkellisesti tuntui yllättävältä (“Un-pre-dictable”, kuten itse pahis-Vector toteaa Itse Ilkimys-elokuvassa), tuntuu joka kerta mukavammalta oppia jotakin uutta.
Tunnilla keskityttiin ruutuaineiston tuottamiseen, ruutugridien piirtelyyn sekä erilaisiin yhdistyskomentoihin. Yllättävän yksinkertaisten toimenpiteiden jälkeen saatiin aikaiseksi aika mukavan oloinen ruututeemakartta 1x1km ruutualueiden ruotsinkielisestä väestöstä. Harmillisesti en ollut muistanut tallentaa kuvaa kartasta kuvakaappauksena – tallensin projektin QGIS-tiedostona unohtaen samalla, että osa tasoista on väliäikaisia. No, tekevälle sattuu.
Lopputunnista käytiin katsastamassa Pornaisten alueen karttaa, ja siihen askarreltiin esimerkiksi korkeuskäyriä. Kotitehtäväksi jäänyt peruskarttalehdeltä talojen ja teiden naputtelu oli kuin aikamatka TEM-kurssille, jolla klikkailin aikoinaan muun muassa Nuuksion jokaisen suomättään yksitellen. Koska en omista pöytäkonetta, oli aseeksi tälläkin kertaa valittava joko läppärin kosketuslevy tai kymmenen vuotta vanha, tulitikkurasian kokoinen ja melkein toimiva taskuhiiri. Hengitysharjoitusten ja hyvän tsempin ansiosta pysyin positiivisena, vaikka ohjelma kaatui kertaalleen taloja naputellessa. Voisin verrata tehtävää siihen, että laskisi hiekanjyviä suurennuslasin avulla. Suurimmat hatunnostoni (ja myötätuntoni) kaikille kanssanaputtelijoille.
Kotitehtävä
Kotitehtävänä oli tuottaa tunnilla käsiteltävästä aineistosta omia ruutukarttoja. Halusin aluksi tarkastella yli 85-vuotiaiden määrää pääkaupunkiseudulla (Kuva 1). Tämä luonnistui yllättävän helposti, ja kartan lopputulos on mielestäni visuaalisesti selkeä. Pääkaupunkiseudun ydinalueella asutus on tiheää, joten myös yli 85-vuotiaita on määrällisesti enemmän alueilla, joilla on yleisesti enemmän ihmisiä. En tiedä onko kartta sisällöltään erityisen informatiivinen, sillä ei ole havaittavissa selkeää, väestöntiheydestä poikkeavaa vanhuskeskittymää. Veikkaan, että suurimpien arvojen kohdalla saattaa olla esimerkiksi palvelutaloja tai vanhainkoteja.
Kuva 1: Yli 85-vuotiaiden määrä 500x500m ruutuaineistolla pääkaupunkiseudun alueella.
Toinen tarkastelemani aineisto liittyy ruotsinkielisten miesten määrään pääkaupunkiseudulla (kuva 2). Antti oli blogissaan tehnyt vastaavan kartan ruotsinkielisistä naisista. Vaikka kartoissamme on eri luokkavälit, voi kuitenkin hyvillä mielin todeta, että selkeästi kummatkin ryhmät majailevat samoilla alueilla, eikä sukupuuton uhkaa liene näkyvissä. Kartasta voi havaita, että ruotsinkielisiä on paljon siellä, missä muutenkin paljon ihmisiä. Huomattavaa on kuitenkin ruotsinkielisten suurempi määrä Espoossa, varsinkin Kauniaisissa, Espoonlahdessa ja Soukassa. Mielestäni ruutukoon valinta oli kummassakin kartassa selkeä ja onnistunut
Kuva 2: Ruotsinkielisten miesten määrä pääkaupunkiseudulla 500x500m alueilla.
Jos jotakin kritiikkiä täytyy kartoilleen esittää, niin jälkeenpäin mietittynä olisi ollut hauskempaa laskea lukumäärien sijaan esimerkiksi prosenttiosuuksia suorien lukumäärien sijaan. Harmillisesti tuloksista saa aika vähän irti, kun ei tiedä, paljonko kartalla esitettyä ihmisryhmää on ruutualueen väkilukuun suhteutettuna. Minun tekemät karttani ovat myös erittäin pelkistettyjä – Ilari oli karttoihinsa lisännyt myös junaradat, jotka tuovat mielestäni karttaan eloa ja selkeyttä.
Heippahöpinät ja tsemppipuheet
Loppulöpinöinä voisin puhua vähän armollisuudesta. Itsellä on ollut vähän rankka viikko, joten uni sekä keskittyminen on vähän kärsinyt, Tänne blogiin on kuitenkin kiva palailla pohtimaan objektiivisesti omia tuotoksia, ja todeta niiden olevan oikeasti ihan luettavia ja passeleita. Matka velhouteen on ollut pitkä ja vaihtelevan kivinen – luma-tyypit sanoisivat varmaan, että moreeninen. Kasper vertaa blogissaan QGIS-taipaleen olevan kuin sukellusmatka, jossa pidemmälle mentäessä valo vähenee ja paine kasvaa. Olen vähän samaa mieltä, viikko viikolta haasteet toki kasvavat, mutta täytyy muistaa suhtautua omiin tekeleisiinsä armollisesti ja anteeksiantavasti – vähän niin kuin päiväkotilapsen jääkaappipiirroksiin.
Ja sitä paitsi, eivätkö kaikkein hienoimmat kalat ole niitä syvänmeren lurppakaloja, jotka vain matelevat itsevarmasti paineesta piittaamatta ja hengailevat menemään siistejä valoelimiään vilkutellen.
Lähteet:
Antti Paakkarin Blogi – Geoinformatiikan menetelmät 2021. (2021, February 11). Retrieved February 17, 2021, from Helsinki.fi website: https://blogs.helsinki.fi/anttipaa/
Ilarin Maantiedostusblogi – Tervetuloa :-). (2021, February 15). Retrieved February 17, 2021, from Helsinki.fi website: https://blogs.helsinki.fi/ilarilei/
Kasperin Blogi – MAA-202 Geoinformatiikan menetelmät 1. (2021, February 16). Retrieved February 17, 2021, from Helsinki.fi website: https://blogs.helsinki.fi/kmickos/