– Olisin toivonut että minut olisi huomiotu. Toivon että vahvuuteni olisi huomattu ja osattu auttaa adhd:n tuomissa vaikeuksissa kuten huolimattomuudessa. (Sitaatti väitöskirjasta)

Positiivinen pedagogiikka (positive education) painottaa oppilaiden vahvuuksia sekä onnellisuuteen ja kukoistukseen tähtäävää oppilaita kannattelevaa hyvinvointia riskien kartoittamisen ja ongelmakeskeisyyden sijaan. Tukea tarvitsevista oppilaista on perinteisesti erityispedagogisten mallien mukaan lähdetty negatiivissävytteisesti etsimään heikkouksia, sitä mikä oppilaassa on vikana, mitä pitää korjata tai parantaa.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden problematiikkaan löytyy helposti ulkoisen käyttäytymisen ja toimintojen heikkoja osa-alueita, joista kerta toisena perään mainitsemisella oppilaalle voi olla negatiivisia psyykkisiä seuraamuksia, jos oppilas kokee olevansa oireidensa kanssa kelvoton ilman mainittuja vahvuusalueitaan. ADHD-oireisilla henkilöillä on toiminnallisten pulmien ja ihmissuhdetaitojen lisäksi stigmatisointia, joka voi johtaa alisuoriutumiseen, negatiiviseen käsitykseen itsestä sekä heikkoon itsetuntoon usealla elämän osa-alueella.

Positiivinen pedagogiikka vahvistaa ADHD-oireisten oppilaiden minäpystyvyyttä, jonka vaikutuksesta on vahva tieteellinen näyttö akateemiseen motivaatioon, onnistumisen kokemuksiin, menestykseen sekä positiivisiin uskomuksiin. Käyttäytymisen positiivisella vahvistamisella ja tunteiden vahvuuksien tunnistamisella näyttäisi myös olevan yhteys koulumenestykseen sekä oppilas–opettaja -suhteen laatuun. Tarkkaavuus on yhteydessä myös minäpystyvyyteen, joten vahvuuskeskeistä pedagogiikkaa voidaan suositella käytettäväksi myös suomalaisissa kouluissa. Perusopetuksen lisäksi positiivista pedagogiikkaa tulisi käyttää myös toisella asteella nuoren kouluttautuessa ammattiin ja edelleen korkea-asteella.

ADHD-oireisten henkilön vahvuuksia tulisi tukea järjestelmällisesti yhteiskunnassa tukea. Kunnan strategiatasolla tulisi kääntää niin opetus-, sosiaali-, kuin terveystoimenkin alainen ADHD-oireisille suunnattu ongelmapuhe voimavarapuheeksi. Mikäli tukea tarvitsevan henkilön minäkäsitys ja itsetunto pysyvät hyvinä, hän kokee valtaistumista, mikä on tärkeätä henkilön vaikutusmahdollisuuden ja elämänhallinnan kokemuksissa ja vaikuttaa positiivisesti selviytymiseen yhteiskunnassa.