Pesien tekoa

Tutkimuskirjallisuuteen perehtyminen ja aineistojen analysointi on vaikuttanut havaintoihini. Pohdin nyt muutamia havaintojani. Aluksi pieni kertaus siitä, miten EWE-tila on muokkautunut parin vuoden aikana.

Marraskuussa 2015 muutin tähän EWE-tilaksi kutsuttuun monitilaan, jonka suunnittelussa keskeisenä periaatteena oli luoda tila, jossa oma työpiste valitaan kulloisenkin aktiviteetin mukaisesti. Eli, jos tarvitsen mahdollisuuden keskittyä analyysiin tai lukemiseen, tilan tuli tarjota minulle hiljainen työtila, jossa sekä äänet että visuaaliset häiriöt olisivat mahdollisimman vähäisiä. Tai, jos tarvitsin tilaa neuvotteluun, ohjaukseen, yksityisiin keskusteluihin, tilan tuli tarjota minulle tähän soveltuva huone. Lisäksi tilassa oli mahdollisuus hengailla lobby-tilassa, sohvilla, tai syödä lounasta tai kahvitella vapaasti.

EWE -tila ei vastannut kuitenkaan näihin odotuksiin kuin osittain. Tilaan muutti myös opintohallinto, jonka ihmiset saivat omia tai jaettuja huoneita, ja toisekseen, tilaan muuttanut professori ja yliopistonlehtorit majoittuvat omaan huoneeseensa. Avoimilla fleksi-paikoilla työskenteli vain nuorempia tutkijoita, graduaan tekeviä tai projektityöntekijöitä. Meitä oli muutama senioritutkija, yliopistonlehtori ja professori, joille ei ollut tarjolla edes neuvottelutilaa ohjaustyöhön. Näistä johtuen uusi EWE-tila ei toiminut kuten sen olisi tullut alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tila ei ollut se Engaging Working Environment, kuten Helsinki Challenge kilpailun esityksissä ja suunnitelmissa kuvailtiin.

Pidin silti kovasti uudesta työtilastani, koska oli kiva vaihtaa päivittäin työpöytää, siivota se työn lopuksi ja seuraavana päivänä työskennellä jossain muussa työpisteessä. Skype-kokouksia varten oli kaksi pientä työtilaa, joiden ovet sai kiinni. Iltaisin viihdyin pitkään uudessa työtilassani, koska oli rauhallista ja usein koko avara tila vain itselläni. Pohjoinen valo suurista ikkunoista toi tilaan avaruutta.

Nyt tilaan alun perin muuttaneista osa on poistunut ja uusia ihmisiä on tullut tilalle. Huomaan heidän etsivän tilasta aina saman paikan, jossa he työskentelevät. Näin työpisteestä alkaa muodostua “oma tila”, ja tuntuu vaikealle enää ajatella työskentelevänsä juuri tuossa työpisteessä, jonka joku ottaa itselleen joka päivä. Ihmiset alkavat siis tehdä omia pesiä, sijoittua samoille valitsemilleen fleksipaikoille päivittäin ja näin työpisteen idea kaikille vapaana tilana katoaa.

Tämä oman tilan tai oikeastaan oman pesän tekeminen tuntuu olevan ihmisille todella tärkeää. Ehkä tässä on kyse jostain ihmiselle lajityypillisestä toiminnosta. Opettaessani olen huomannut miten kurssilaiset sijoittuvat aina samoille paikoille kuin ensimmäisellä kerralla. Luennoilla opiskelijat hakeutuvat samoille paikoille kuin ensimmäisellä luennolla. Osaston kokouksissa ihmiset tuntuvat sijoittuvan aina samoille paikoille kuin ennenkin, ryhmittyen lähelle parhaiten tuntemiaan.

“Activity-based working environment” edellyttäisi irtautumista “omasta tilasta”, mutta se näyttää olevan suurimmalle osalle todella vaikeaa. Yliopiston kannalta tämä tuottaa kuitenkin paljon tehottomassa käytössä olevaa työtilaa, koska useimmat tekevät nykyisin työtään myös etänä tai liikkuvat työpäivän aikana kokouksesta toiseen. Työtila/huone on hyvin vähäisessä käytössä.

Ihmiset haluavat siis tehdä työtään omissa pesissään, silloin kun he niihin ennättävät. Muun ajan “pesä” on suljettu muilta, koska se on oma.

Jotta EWE alkaisi vastata nimeään, se edellyttäisi työkulttuurin perinpohjaista muutosta. Nyt EWE ei toimi, sillä tilaan sijoittuneet eivät ole tasa-arvoisessa asemassa suhteessa tilan käyttömahdollisuuksiin. Miten tilaa tulisi kehittää, siinä onkin paljon pohdittavaa…