Toiseksi viimeisen kurssikerran aloitimme reippaalla kävelylenkillä koulun lähistöllä Kumpulassa ja keräsimme samalla dataa matkan varrella eri kohteista EpiCollect-apilla. Kyseinen applikaatio tallentaa tietyn paikan sijaintitiedot ja sen lisäksi paikasta voi tallentaa ohjelmaan havaintotietoa tai kuvia. Ohjelmalla voi mahdollisesti tehdä muutakin, mutta nyt keskityimme sijaintitietoon sekä havaintotietoon.

Koululle palatessamme kaikkien keräämä data koottiin yhteen ja näistä tehtiin yksi tietokanta, jonka latasimme omille koneillemme ja sieltä QGis-ohjelmaan. Niin yksinkertaiselta kuin tuo EpiCollect vaikuttaakin, sen keräämää dataa oli miellyttävää käsitellä jo senkin takia, että kerätyt tiedot esimerkiksi eri paikkojen turvallisuudesta (joka perustui ryhmämme opiskelijoiden arviointiin) pystyi sijoittamaan itselle tuttuihin paikkoihin. Saatu data interpoloitiin ja tästä tehtiin havainnollistava karttaesitys, jossa punaisella värillä olevat paikat koettiin kaikista turvattomimmiksi ja ’seesteisellä’ sinisellä värillä olevat turvallisimmiksi.

Tämän jälkeen jatkoimme samankaltaisia tehtäviä hieman erilaisella datalla tulivuorten, maanjäristysten ja meteoriittien putoamispaikkojen käsittelyllä. Aluksi haimme netistä kyseiset tietokannat ja kopioimme taulukot Exceliin. Excelissä näihin tuli tehdä joitain muutoksia, kuten muuttaa pisteet pilkuiksi ja yhdessä näistä piti poistaa myös sulku- ja astemerkit koordinaattien kohdalta. Näiden jälkeen tiedostot tallennettiin CSV:nä ja tuotiin QGis:iin. Kotitehtävänä oli tuottaa kolme erilaista karttaa, jotka havainnollistavat luonnonkatastrofien sijoittumista maailmassa tai haluamassa paikassa. Olisin halunnut lisätä aineistoon myös kartan mannerlaattojen rajoista, kun Carita oli tehnyt, mutta netistä löytämäni aineistot eivät kelvanneet QGis:iin, vaikka olivatkin shapefile-tiedostoja.

Kuten myös Mikko Kangasmaa totesi, näkökulma karttojen analysointiin on erilainen, jos joutuisi opettamaan niistä muille ja tämä olikin tehtävän tarkoitus. Ensimmäinen kartta (kuva 1) kuvaa yli kuuden magnitudin maanjäristyksiä vuoden 1980 jälkeen. Tässä näkyy hyvin, että maanjäristyksiä on valtava määrä ja ne sijoittuvat pääosin mannerlaattojen reuna-alueille ja satunnaisia yksittäisiä on muuallakin. Kuvassa 2 on 6-7,5 magnitudin maanjäristykset samalta ajalta ja kun verrataan sitä kuvaan 3, jossa on yli 8:n magnitudin maanjäristykset niin huomataan, että katastrofaalisia maanjäristyksiä on erittäin paljon vähemmän kuin lievempien. Tästä voidaan myös päätellä, että alle kuuden magnitudin maanjäristyksiä on vielä runsaammin, eli niitä ei olisi ollut mielekästä edes laittaa kartalle. En saanut näihin karttoihin fiksattua sopivaa mittakaavapalkkia, eli jätin sen pois. Sama ongelma näyttää olleen myös muillakin. Täytynee kysyä tästä seuraavalla kurssikerralla, miten se oikein tehdään.

Kuva 1 Yli kuuden magnitudin maanjäristykset vuoden 1980 jälkeen.

Kuva 2 6-7,5 magnitudin maanjäristykset vuoden 1980 jälkeen.

Kuva 3 Yli 8 magnitudin maanjäristykset vuoden 1980 jälkeen.

Viittaukset
Aapro-Koski, C. (2020). Kurssikerta 6: karttoja opetustarkoitukseen. Luettu 26.2.2020. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/aacarita/
Kangasmaa, M. (2020). Kenttätöitä ja hasardeja (Kurssikerta 6). Luettu 26.2.2020. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/