Folkloristiikka

Folkloristit tutkivat ihmisten luovaa ja omaehtoista toimintaa kulttuurin epävirallisilla kentillä, instituutioiden ulkopuolella. Kulttuurisen luovuuden ja mielikuvituksen jäljille folkloristi pääsee tarkastelemalla erilaisia viestintä- ja ilmaisumuotoja sekä esityksiä, joiden kautta ihmiset ilmentävät ja muotoilevat identiteettiään ja maailmankuvaansa. Arkisessa vuorovaikutuksessa, rituaaleissa ja suullisissa tai kirjallisissa teksteissä ihmiset ja yhteisöt antavat historiallisille jatkumoille uusia merkityksiä mutta myös tulkitsevat uusia ilmiöitä perinteellisiksi. Näin luotu perinne ja kulttuuriperintö ovat kollektiivisia ja niitä tulkitaan ja arvotetaan suhteessa nykyhetkeen, tulevaan ja menneisyyteen.

Folkloristiikan tutkimuskohteita ovat esimodernit suullisen perinteen lajit, kirjallisuusinstituution ulkoinen kirjallinen toiminta sekä nykykulttuurin ilmiöt. Keskeisiä ovat arvovaltaiset mutta myös marginalisoidut kertomukset: myytit, rituaalit ja muistitieto. Uusien viestintämuotojen ja monikulttuurisuuden maailmassa folkloristi tutkii ajattelun ja ilmaisun tapoja, jotka sekä yhdistävät eri aikakausia ja kulttuureja että luovat niille ominaisleimansa.

Helsingin yliopiston folkloristiikan oppiaine syntyi 1898, kun Kaarle Krohn nimettiin suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen professoriksi; virka vakinaistettiin 1908. Tällä hetkellä folkloristiikkaa opetetaan Kulttuuriperinnön maisteriohjelman ja Kulttuurien tutkimuksen kandiohjelman tieteenalana. Helsingin folkloristiikan tohtoriopiskelijoiden ja post doc -tutkijoiden yhteisö on laaja ja vireä, ja se on palkittu myös yliopiston tutkimusryhmien arvioinnissa.

Vahvuusalueisiimme kuuluvat esimoderni kansanusko ja mytologia, kalevalamittainen runous ja Kalevala, genre- ja rekisteritutkimus, kommunikaatiomuotojen historia ja kirjallistuminen sekä muistitietotutkimus.

 

Folkloristiikkaa opiskellaan Kulttuurien tutkimuksen kandiohjelmassa ja Kulttuuriperinnön maisteriohjelmassa. Folkloristiikan väitöskirjatutkijat sijoittuvat  muun muassa Historian ja kulttuuriperinnön sekä Sukupuolen, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelmiin Humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tutkijakoulussa.