Peducan fuksisitsit lähestyvät kovaa vauhtia, ja monia saattaa ihmetyttää, mistä oikeastaan on kyse. Monille tulevat sitsit ovat ensimmäistä laatuaan, osa on ehkä osallistunut aikaisemminkin, mutta viimeistään opintojen alettua kaikki ovat varmasti kuulleet jotakin puhuttavan tästä mahtavasta juhlasta. Tässä siis infopaketti koskien sitsejä ja sitsauskulttuuria!

Sitsit, eli akateeminen pöytäjuhla, on sekoitus eteläistä ja läntistä ylioppilastraditiota (Saksassa “sitz”, Ruotsissa “sits”) (Jalositsikirja, 2007). Usein tarjolla on kolmen ruokalajin illallinen ja juomaa, joiden nauttimisen lomassa lauletaan yhteislauluja (juomalauluja), ja seurataan muuta ohjelmaa, jota usein illan kuluessa muodostuu. Juhlijoiden istumapaikat on osoitettu heille nimikyltein, mieluiten joka toisen istujan ollessa nainen ja joka toisen mies (tämä tuskin koskaan toteutuu Peducan tai AKK:n sitseillä).

Tärkeä rooli on sitsimestarilla, joka jakaa puheenvuorot ja määrittelee illankulun. Tarkoituksena on, että puheenvuoroja pyydetään ja lauluja lauletaan niin usein, että kuuma ruoka ehtii jäähtyä ja kylmä ruoka väljähtyä huoneenlämpöiseksi. Kesken yhteislaulun tai puheenvuoron ei saa siis syödä eikä juoda. Sehän olisi epäkohteliasta! Asiattomasta käytöksestä, etenkin Peducan sitseillä, sitsimestarilla on oikeus ja velvollisuus jakaa rangaistuksia. Hyvä esimerkki rangaistuksesta on esimerkiksi anteeksipyyntölaulu “rikoskumppanin” kanssa. Jos vierustoveri temppuilee, hänet voi ilmiantaa sitsimestarille.

Nämä niin sanotut “rangaistukset” toteutetaan kuitenkin hyvällä maulla ja leikkimielellä, ja tunnelma sitseillä on kaikkea muuta kuin kireä! Tarkoitus on nauttia toistemme seurasta ja viettää hauska ilta maistuvan ruoan ja juoman merkeissä. Kaiken kaikkiaan sitsit ovat mahtava, osallistujiensa näköinen juhla, ja toivomme fuksisitsien olevan ikimuistoiset uusille fukseille!

P.S. Lisätietoa sitsien etiketistä ja ohjeista seuraavalla viikolla Fuksiblogissa!

Teksti: Emmi Heikkilä