University of Helsinki
Arpajaislakityöryhmän asiantuntijakuuleminen 4.11.2020
Virve Marionneau & Michael Egerer, CEACG, Helsingin yliopisto
Otamme kantaa Helsingin yliopiston CEACG-tutkimuskeskuksen puolesta teemoihin seuraavilta osin:
1. Pakollisen tunnistautumisen laajentaminen hajasijoitetusta rahapeliautomaattipelaamisesta muuhun rahapelaamiseen ja peliestot.
Pakollinen tunnistautuminen on tervetullut. Tutkimus on osoittanut, että erityisesti koko pelitarjonnan kattavan pakollisen tunnistautumisen avulla pelaajalla on mahdollisuus asettaa pitäviä pelirajoja ja pelikieltoja, mikä vähentää myös haittoja (cf. Sulkunen et al., 2019; Livingstone et al., 2019). Tunnistautumisella kerätyn tiedon hyödyntäminen kohdennetussa markkinoinnissa tulisi kuitenkin kieltää lainsäädännön tasolla (myös Livingstone et al., 2019)
Pelisalien ja pelikasinoiden osalta tunnistautuminen tulisi tapahtua sekä sisäänkäynnillä että pelitapahtuman yhteydessä. Tunnistautuminen sisäänkäynnillä mahdollistaa tehokkaan ikärajavalvonnan ja pelikieltojen valvonnan. Pelikohtainen tunnistautuminen mahdollistaa pelirajoitusten valvonnan.
Pakollisen tunnistautumisen piiriin tulisi tuoda koko pelivalikoima, ja myös raaputusarvat. Arpojen laaja saatavuus aiheuttaa monessa Euroopan maassa paljon peliongelmia (mm. Vila, 2018; Rodriguez-Silva, 2017). Etenkin hajasijoitettujen rahapeliautomaattien vähentämisen myötä on muutoin riski, että elektroniset raaputusterminaalit saattavat yleistyä. Näitä on runsaasti esimerkiksi Belgiassa ja Sveitsissä. Lisäksi viimeisimmässä väestötutkimuksessa (Salonen et al., 2020) havaittiin huolestuttavaa lisääntymistä alaikäisten arpojen pelaamisessa.
2. Rahapeliautomaattien sijoittelua ja myyntipisteiden sijoittumista koskeva sääntely
STM:lle tehty selvitystyö rahapeliautomaattien haittojen hallinnasta (Lerkkanen & Marionneau, 2020) totesi, että Suomessa on paitsi runsaasti automaatteja, mutta myös sijoituspolitiikka on verrattain vapaata. Myös nykyisten vähennysten jälkeen Suomessa on yhä huomattavasti enemmän automaatteja kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Norjassa.
Peliautomaattien sijoittelu on ongelmallista arkiympäristöissä ja etenkin kaupoissa, koska tämä lisää pelaamisen näkyvyyttä ja koska näissä tiloissa liikkuu myös alaikäisiä lapsia sekä peliongelmista kärsiviä. Tanskan kokemusten perusteella myöskään automaattien sijoittelu sermien taakse ei myöskään vaikuta ratkaisulta, sillä tämä vaikeuttaa valvontaa (Lerkkanen & Marionneau, 2020). Kestävämpi vaihtoehto on automaattien vähentäminen entisestään ja niiden sijoittelun rajaaminen päivittäistavarakauppojen ja muiden arkiympäristöjen ulkopuolelle esim. pelisaleihin. Pelisalien sijoittamista tulisi tarkastella kauas kouluista ja hoitolaitoksista.
3. Rahapelien markkinointia ja arpajaislain vastaista markkinointia koskeva sääntely
Veikkauksen pelien markkinoinnin osalta myös nk. tuoteinformaatio, Veikkauksen logon tai brändin näkyvyys sekä pelien näkyvyys etenkin arkiympäristöissä tulisi lukea osaksi markkinointia. Pelien näkyvyyden rajoittamisen osalta rahapelikoneita tai muita rahapelituotteita ei tulisi olla näkyvillä paikoilla arkiympäristöissä, kuten kauppojen kassoilla, vaan ainoastaan pelisaleissa. Veikkauksen brändin markkinoinnin osalta myös logon näkyvyyden rajoittaminen tulisi olla osa rahapelien markkinointia koskevaa sääntelyä, vaikkei tämä markkinointi kohdistuisikaan tiettyihin peleihin. Myös Veikkauksen logon näkyvyys osaltaan markkinoi ja normalisoi pelaamista yhteiskunnassa ja voi toimia kimmokkeena pelaamiselle, esimerkkinä mm. Veikkausliiga jalkapalloliigan nimenä.
Markkinoinnin sääntelyä tulisi suunnata enemmän ennakointiin jälkikäteen reagoinnin sijaan ja rinnalla. Veikkaus voisikin hyväksyttää markkinointikampanjansa valvovalla viranomaisella jo etukäteen.
Offshore-pelien markkinoinnin osalta olisi hyvä seurata Norjassa tällä hetkellä tapahtuvaa lakimuutosta mainonnan hillitsemiseksi (ks. Lotteri- og stiftelsestilsynet, 2020). Norjan media-auktoriteetilla on uuden lain mukaan oikeus estää kanavien pelimainonta Norjassa näytettävissä ohjelmissa. Lain odotetaan vähentävän pelihaittoja sekä monopolin ulkopuolelle pelaamista (Lotteri- og stiftelsestilsynet, 2020). Vastaavaa lakia olisi ehkä mahdollista soveltaa myös verkkoon ja sosiaaliseen mediaan. Samalla myös kokemuksia alkoholimainonnan rajoituksista etenkin sosiaalisessa mediassa tulisi tarkastella (Kauppila & Katainen, 2019).
4. Peli- ja pelaajadatan kerääminen ja hyödyntäminen
Peli- ja pelaajadatan kerääminen ja hyödyntäminen on ensiarvoisen tärkeää ongelmallisen pelaamisen tunnistamisessa ja pelihaittojen ehkäisemisessä. VasA-järjestelmä tai vastaava tulisi ottaa käyttöön mahdollisimman nopeasti sekä lisätä tehtävä arpajaislakiin. Vastaavanlaiset järjestelmät (Playscan, BetBuddy, Mentor) ovat jo laajasti käytössä muiden eurooppalaisten operaattoreiden peleissä.
Veikkauksen keräämän datan hyödyntäminen myös tutkimuskäytössä on ensiarvoisen tärkeää. Mikäli henkilötason tietoa ei haluta luovuttaa, ainakin ylemmän tason ryhmiteltyä tietoa tulisi olla tutkijoiden saatavilla kaikille yhdenmukaisella tietopyyntöehdoilla. Tietopyynnöt tulisi myös osoittaa regulaattorille Veikkauksen sijaan. Esimerkiksi Ranskassa operaattorit toimittavat kaiken peleistä ja pelaajista kerätyn datan viranomaisille. Viranomainen käyttää tätä dataa regulaatiotoiminnassa, mutta voi myös jakaa sitä pyynnöstä tutkijoille (ks. ARJEL, 2018; myös STM:n Rahapelihaittojen seurantaa ja sen mittareita määrittelevän työryhmän tuleva loppuraportti).
5. Määräaikaisen pelikiellon laajentaminen toistaiseksi voimassa olevaksi
Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä keskitetty pelikieltojärjestelmä (Spelpaus, ROFUS), jossa asetettu pelikielto voi olla myös lopullinen tai toistaiseksi voimassa oleva. Toistaiseksi voimassa olevan kiellon voi peruuttaa aikaisintaan 12 kk kuluttua kirjautumalla järjestelmään (Spelinspektionen, 2020; Spillemyndigheden, 2020; Lerkkanen & Marionneau, 2020).
Pelaajan kannalta paras vaihtoehto vaikuttaa olevan mahdollisuus valita eripituisia pelikieltoja, jolloin kynnys näiden käyttöön on myös matala (Gainsbury, 2014).
Ruotsin ja Tanskan keskitetty järjestelmä mahdollistaa myös kiellon asettamisen kaikkiin pelipaikkoihin kerralla.
6. Maksuliikenteelle asetettavat estot
Euroopan komission raportin (Hörnle et al., 2018) mukaan maksuliikenne-estot olivat käytössä vuonna 2018 noin 27 prosentissa EU:n / EEA:n jäsenmaista. Raportin mukaan maksuliikenteelle asetetut estot voivat vähentää maksuliikennettä offshore-sivustoille, mutta toimenpide ei ole ongelmaton. Verkkomaksamisessa käytettyjen työkalujen nopea kehittyminen rajoittaa pankkien kautta kulkevien maksuliikennerajoitusten tehoa, ja verkkosivustojen “mustan listan” ylläpitäminen vie runsaasti resursseja ja operaattorit voivat ilmoittaa toimialakseen muun kuin pelaamisen (Hörnle et al., 2018; Lotteri- og stiftelsestilsynet, 2020).
Mikäli maksuestoja halutaan silti Suomessa toteuttaa, ne tulisi suunnitella niin, että ne käsittävät myös muun maksuliikenteen kuin kotimaisten pankkien kautta menevät maksut. Lisäksi esimerkiksi Saksassa on pyritty vaikuttamaan maksupalvelutarjoajiin myös siviili- ja pankkilailla, ja tähän malliin olisi mahdollista tutustua myös Suomessa täydentävänä strategiana (ks. Rock, 2018).
Voittojen maksua koskevat estot ovat sen sijaan ongelmallisia, sillä ne eivät ehkäise itse pelaamista tai häviämistä (eli juuri niitä tekijöitä, jotka johtavat pelihaittoihin), vaan lähinnä rankaisevat voitoista (cf. Hörnle et al., 2018).
7. Kanavointitehtävän lisääminen lainsäädäntöön
Yksinoikeusjärjestelmän ylläpitämisen kannalta kanavointitehtävän lisääminen lainsäädäntöön on perusteltua, mutta kanavointitehtävän tulisi kattaa sekä kanavointi offshore-tarjonnasta monopolin tarjontaan, että kanavointi Veikkauksen pelitarjonnan sisällä punaisista peleistä vihreisiin peleihin. Mikäli yksinoikeusjärjestelmää perustelaan mm. pelihaittojen ehkäisemisellä ja vähentämisellä, kanavoinnin tulisi koskettaa myös Veikkauksen pelitarjontaa.
Vaikka kanavointi Veikkauksen sisällä tarkoittaisi tuottojen vähentymistä, tämä pitää hyväksyä. Kuluttajansuojelu ja tuottotavoitteet ovat toisilleen vastakkaisia tavoitteita. Kanavointi offshore-tarjonnasta Veikkauksen peleihin ei siis myöskään saisi tapahtua lisäämällä markkinointia ja punaisia pelejä, vaan esimerkiksi parantamalla voittokertoimia, jolloin Veikkauksen tarjonta olisi kuluttajalle houkuttelevampaa.
Käytetyt lähteet
ARJEL (2018). Rapport d’activité 2017-2018. http://www.arjel.fr/IMG/pdf/rapport-activite-2017.pdf
Franken, I. (2003). Drug craving and addiction: integrating psychological and neuropsychopharmacological approaches. Progress in Neuro-Psychopharmacology & Biological Psychiatry, 27, 563-579.
Gainsbury, S. (2014). Review of self-exclusion from gambling venues as an intervention for problem gambling. Journal of gambling studies, 30(2), 229–251.
Hörnle, J., Littler, A., Schmidt-Kessen, M., Tyson, G., & Padumadasa, E. (2018). Evaluation of Regulatory Tools for Enforcing Online Gambling Rules and Channelling Demand towards Controlled Offers. European Commission.
Kauppila, E. & Katainen, A. (2019). Sosiaalisen median alkoholimainonnan määrää on vaikea selvittää. https://nordicwelfare.org/popnad/fi/artiklar/sosiaalisen-median-alkoholimainonnan-maaraa-on-vaikea-selvittaa/
Lerkkanen & Marionneau (2020). Rahapeliautomaattien ja automaattipelien haittojen hallinta: Selvitysosa. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
Lotteri- og stiftelsestilsynet (2020). Utlovlig markedsføring. https://lottstift.no/nb/pengespill/ulovlig-markedsforing/.
Rock, P. (2018). Cutting the Cash Flow: Mit Bankrecht gegen illegale Glücksspielanbieter, Zeitschrift für Wett- und Glücksspielrecht (ZfWG), Sonderbeilage August 2018: 20-30.
Rodrigues-Silva, N. (2017). Scratch cards in Portugal: A hidden threat. International Gambling Studies, 17(2), 332-334.
Spelinspektionen (2020). Spelpaus. Frågor och svar. https://www.spelpaus.se/fragor-och-svar
Spillemyndigheden (2020). ROFUS. https://www.spillemyndigheden.dk/rofus#hvor-lang-tid-kan-jeg-udelukkes?-
Sulkunen, P., Babor, T., Cisneros Örnberg, J., Egerer, M., Hellman, M., Livingstone, C., Marionneau, V., Nikkinen, J., Orford, J., Room, R., Rossow, I. (2019). Setting Limits: Gambling, Science, and Public Policy. London: Oxford University Press.
Vila, J-B. (2018). Régulation et jeux d’argent et de hasard. Paris : LGDJ.