Rahapelit: Yksinoikeusjärjestelmät eivät juuri eroa kilpailluista markkinoista tuottojen näkökulmasta

CEACG:n tutkijat Virve Marionneau ja Janne Nikkinen ovat julkaisseet yhdessä italialaisten kollegojen Sara Rolandon ja Gabriele Mandolesin kanssa uuden vertailevan artikkelin rahapelien tuotoista (Does the system matter? Surplus directed to society in monopolistic and license-based gambling provision, Journal of Gambling Issues 2022).

Artikkelissa käsitellään rahapeleillä kerättyjä varoja yhteiskunnille yksinoikeusjärjestelmissä (Suomi ja Norja) sekä kilpailulla markkinalla (Italia). Aineistona on käytetty näissä maissa toimivien rahapeliyhtiöiden vuosiraportteja ja tuloslaskelmia.

Rahapelit tuottavat yhteiskunnille merkittäviä rahavirtoja. Tuotot ohjataan järjestelmästä riippuen joko yleiseen verokertymään tai (usein) korvamerkityille edunsaajille. Rahapelihaittojen ja rikollisuuden ehkäisyn ohella tuotot ovat olleet myös merkittävä tekijä markkinoiden rajoittamisessa ja kulutuksen kanavoinnissa. Myös kilpailuilla markkinoilla korkea verotus on ollut keino rajata markkinoiden kokoa ja kerätä merkittäviä summia yhteiskunnille.

Vaikka rahankeruussa onkin kyse rahapeliyhtiöiden tehokkuudesta yhteiskunnallisten tuottojen näkökulmasta, korkeat tuotot (pelaajien tappiot) eivät ole tehokkaita kuluttajansuojelun ja haittojen ehkäisyn näkökulmasta. Tutkimuksessa vertaillaankin rahapelituottojen jakautumista suhteessa yhtiöiden kokonaistuloihin. Mielenkiinnon kohteena on, mihin tuotot jakautuvat ja onko yksinoikeusjärjestelmän ja kilpaillun markkinan välillä eroja.

Tulokset

Tulosten perusteella sekä yksinoikeusjärjestelmät että kilpaillut markkinat tuottavat toisiaan vastaavalla tavalla varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Tutkimuksessa mukana olleissa maissa yhteiskunnallisia varoja kerätään eri tavoin. Italiassa toimivat yhtiöt ovat yksityisiä, joten tuotot kerätään pelkästään verotuksen sekä toimilupamaksujen kautta. Suomessa tuottoja kerätään ensin arpajaisverolla ja sen jälkeen tilikauden voitto luovutetaan ministeriöille korvamerkittynä rahana. Norjassa rahapelien monopolituotto jaetaan valtiolle sekä osinkoina että korvamerkittynä rahana.

Vertailun perusteella yksinoikeusjärjestelmät tuottavat suhteessa jonkin verran enemmän varoja yhteiskunnille kuin kilpailulla markkinalla toimivat yhtiöt. Syitä tähän tarkastellaan rahapelituotteiden, tuotantokustannusten ja yksityisen voiton näkökulmasta.

Rahapelituotteet

Rahapelituotteet poikkeavat toisistaan esimerkiksi palautusprosentin ja nopeuden suhteen. Alhaisen palautusprosentin rahapelit, kuten lotot, tuottavat enemmän kierrosta kohti. Toisaalta nopeat rahapelit, kuten automaattipelit, tuottavat korkeallakin palautusprosentilla yhtiöille voittoa korkean pelikulutuksen myötä. Tulokset osoittavat, että suhteessa korkeimmat tuotot ovat yhtiöillä, joilla on laaja pelituotevalikoima sekä hitaita että nopeita pelejä. Laajat pelituotevalikoimat siis selittävät osin pohjoismaisten yhtiöiden korkeampia tuottoja.

Tuotantokustannukset

Tuotantokustannukset vaikuttavat olevan merkittävin selittävä tekijä pohjoismaisten ja italialaisten yhtiöiden eroissa. Tähän vaikuttavat yksinoikeusjärjestelmien skaalaedut sekä eri pelituotteiden erilaisten tuotantokustannukset. Esimerkiksi lottopelit ovat tuotantokustannuksiltaan alhaisia, kun taas kasinopelien tuottaminen on kustannusintensiivisempää. Vielä olennaisempi tekijä ovat kuitenkin Italiassa huomattavasti Pohjoismaita korkeammat jälleenmyyntiverkostolle (agenteille) maksettavat palkkiot. Jälleenmyyntiverkostolle maksettavat provisiot muodostavat Italiassa suurimman osan toimintakuluista. Lisäksi italialaiset yhtiöt maksavat suhteessa enemmän korko- ja lainanhoitokuluja kuin Pohjoismaiset yhtiöt, mutta nämä eivät määrällisesti ole yhtä merkittäviä kuin jälleenmyyntiverkoston palkkiot.

Tuotantokustannusten vertailussa havaittiin myös, että Pohjoismaiset yksinoikeusjärjestelmät käyttävät, ehkä yllättäen, enemmän varoja mainontaan ja markkinointiin (kts. myös Nikkinen & Marionneau, 2021). Vaikka italialaiset yhtiöt toimivatkin kilpailulla markkinalla, tämä ei siis välttämättä tarkoita korkeita markkinointikuluja. Yksinoikeusjärjestelmissä markkinointi on olennainen keino myös kanavoida kulutusta, mikä voi selittää osaltaan tulosta. Peliyhtiöiden näkyvyyteen on Italiassa puututtu myös voimakkaasti rajoittavalla lainsäädännöllä. Rahapeliyhtiöiden markkinointi ja sponsorointi on pitkälti kielletty Italiassa vuonna 2019.

Yksityinen voitto

Kilpailuilla markkinoilla toimivat yksityisomistuksessa olevat yhtiöt tuottavat varoja myös omistajilleen. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, jälleen hieman yllättäen, että myös Italiassa yksityisen voiton osuus oli hyvin vähäistä.

Lopuksi

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sekä yksinoikeusjärjestelmät että kilpaillut markkinat voivat tuottaa korkeita yhteiskunnallisia tuottoja. Havaitut erot selittyvät lähinnä jälleenmyyntiverkostolle maksetuilla palkkioilla sekä rahapelituotteiden painotuksilla. Sen sijaan rahapeleillä kerätyt varat eivät automaattisesti siirry kilpailuillakaan markkinoilla omistajille tai laajassa mittakaavassa erilaisille rahoituslaitoksille.

Aiemmassa CEACG:n julkaisemassa tutkimuksessa (Marionneau et al., 2021) havaittiin, että yksinoikeus- ja lisenssijärjestelmät eivät juurikaan eroa toisistaan haittojen ehkäisyn näkökulmasta. Tämä uusi tutkimus vahvistaa, että merkitsevää eroa ei ole myöskään tuottojen keräämisen näkökulmasta. Olennaista ei vaikuta olevan rahapelijärjestelmä itsessään, vaan miten ja millaisten lainsäädännöllisten sääntelyyn liittyvien reunaehtojen puitteissa se toimii.

 

Lisätietoja:

Virve Marionneau, virve.marionneau@helsinki.fi

Janne Nikkinen, janne.nikkinen@helsinki.fi

 

Linkit viitattuihin tutkimuksiin:

Marionneau et al. (2022) Does the system matter? https://jgi.camh.net/index.php/jgi/article/view/4172

Marionneau et al. (2021) How do state monopolies affect the levels of gambling harms https://link.springer.com/article/10.1007/s40429-021-00370-y

Nikkinen, J., & Marionneau, V. (2021). On the efficiency of Nordic state-controlled gambling monopolies.

https://doi.org/10.1177/1455072520968024