Helsingin yliopisto
Lämmittelyä
(Kirjoitettu alunperin 19.1.2020)
Tutustuminen QGIS:iin aloitettiin ohjelman perusominaisuuksista ja opeteltavaa tosiaan riittää – käyttöliittymä sinänsä on graafisuudessaan hyvin intuitiivinen, mutta haasteena aluksi on toimintojen suuri määrä ja haluttujen toimintojen löytäminen. Esimerkiksi jo pelkkä valmiin (vektori)aineiston lisääminen ja Data Source Managerin avaaminen näkyviin vaati, että Manage Layers Toolbar oli ensin asetettu näkyviin pudotusvalikon takaa. jotta. Tällaisten pienten, olennaisten niksien oppimisen jälkeen ohjelman käyttö ominaisuustosolla vaikuttaa hyvinkin joustavalta. Koko ohjelmiston – kuten nykyaikaisten paikkatietojärjestelmien yleensäkin – tarkoitus on juuri erilaisten informaatiokerrosten yhdistäminen ja attribuuttitiedon integraatio yhteen tai useampaan karttakerrokseen. Suurten informaatiomäärien integraation varjopuolena on valtaisa toimintojen määrä ja siten käyttämisen hankaloituminen – lähes kahdenkymmenen kehitysvuotensa (2002 alkaen) aikana QGISiin on lisätty toimintoja toisensa perään ja kehitystyössä tällä hetkellä lieneekin läsnä jatkuva sopivien kompromissien tekeminen käytettävyyden ja toimintojen sisällyttämistavan välillä. En ollut itse käyttänyt varsinaista GIS-ohjelmistoa aiemmin, mutta siitä huolimatta pääsin käyttöliittymään sisään varsin jouhevasti ja sain muunneltua haluamiani ominaisuuksia sandbox-hengessä ihan vain kokeilemalla. Esimerkkeinä käyttöliittymän joustavasta toiminnallisuudesta voisi mainita runsaasti. Jo kurssia laaditun tutoriaalin (A. Paarlahti, 2020) alussa opastetaan kätevä projektion vaihtaminen lennossa (kaikki materiaali projisoidaan automaattisesti työtilan karttaikuunaan) ja koordinaattijärjestelmän muuttaminen projektioineen.
Harjoitusmateriaalina olevan Itämeren typpipäästöaineiston kautta opetellaan graafisen esityksen ominaisuuksien muuttaminen, mutta en käsittele sitä tässä sen syvällisemmin, sillä nämä toiminnot ovat varsin intuitiivisia käyttää ja itse geoinformaation tasojen käsittelyn kannalta sekundaarisia. Kuitenkin karttanäkymästä tulosteiden tuottamisen kannalta on olennaista ymmärtää, muutamia toimintoja. Riippumatta siitä, onko QGISistä ulosvietävä karttaesityksen tuloste kuva, pdf tai paperituloste, se tehdään Print composerilla -työkalulla. Print composerin esikatseulikkuna näyttää reaaliajassa kartta- ja tietuetasot siinä järjestyksessä, kun ne työtilan layer browserissa ovat. Jos informaatiokerroksia on paljon, esikatseluikkunan näkymän muuttamisessa voi olla huomattavia viiveitä. Kartan perusominaisuudet, kuten mittakaavajana ja pohjoisnuoli, on huomattavan helppo lisätä Print composerilla, mikä on mieltä ylentävä ominaisuus. Pdf-tulostetta tehdessä on myös syytä panna merkille, että oletuksena QGIS tulostaa pdf:ään kaikki valitulla resoluutiolla esitettävissä olevat vektorikuviot: tämä johtaa helposti monen sadan megatavun kokoisiin tiedostoihin, joten tulostetta laadittaessa on syytä jättää näkyviin vai ne layerit, jotka haluaa tulosteessa esittää sekä välttää tarpeettoman tarkan resoluution käyttöä tulosteissa. Tulosteen tekeminen kuvatiedostona eliminoi tämän ongelman, vaikka tässäkin on mahdollista saada liian suuriresoluutioisia tiedostoja. Myös tarpeeton transparency-asetus kannattaa kuvista ottaa pois päältä, jos sille ei ole tarvetta.
Ensimmäisellä harjoituskerralla laadittiin siis kuvatuloste Itämeren typpipäästöistä koropleettikarttana prosentuaalisesti maittain (kuva 1). Silmiinpistävää siellä on Puolan huomattavan suuri osuus paitsi itsessään, myös verrattuna lähes samanmittaisen rantaviivan omaavan Saksan kanssa. Suomi ja Ruotsikin ovat suhteessa rantaviivaansa melko maltillisella tasolla, kun taas Venäjä päästää melko paljon typpeä pieneltä Suomenlahden pohjukan kaistaleeltaan. Tästä on hyvä siirtyä pohtimaan, mikä kartta on ja mitä se kertoo. Kuten Tiia Laisi Geoinformatiikan menetelmät -blogissaan (https://blogs.helsinki.fi/tlaisi/2020/01/15/kurssikerta-1-qgis-ohjelmistoon-tutustumista/”>https://blogs.helsinki.fi/tlaisi/2020/01/15/kurssikerta-1-qgis-ohjelmistoon-tutustumista/) asian hyvin ilmaisee: ”Kartta kuvastaa ilmiötä, mutta ei tietenkään anna sille selitystä”. Typpipäästökartan tulkinta vaatii esimerkiksi jokien ja niiden valuma-alueiden, kaupunkirakenteen (Venäjällä Pietarin suurkaupunki huomattava päästölähde), maatalouden volyymin ja spatiaalisen jakautumisen ja esim. kansallisella tasolla käytössä olevan puhdistusteknologian tuntemista.
Kuva 1: Itämeren rantavaltioiden typpipäästöjen osuuksien vertailua koropleettikartalla.
Varsinaisen harjoitustehtävän tekemisen olisin jättänyt kotiin, mutta minulla oli vaikeuksia saada QGIS toimiman omalle koneelle asennettuna. Valtava (noin 2Gb) tiedostopaketti sisälsi kyllä useita, eri toimintojen .exe-tiedostoja, mutta ilmeisesti toimiakseen olisi vaatinut jonkinlaisen paketinhallintaohjelman. On myös mahdollista, että Windows on estänyt jonkin kriittisen .exe-tiedoston asentamisen tai suorittamisen. Paneudun asiaan ja tuotan tehtäväksi annetusta Suomen koropleettikartasta erillisen blogimerkinnän. Tavallaan on ihan onnekastsakin, että tällaiset käytettävyyteen liittyvät ongelmat ilmenevät alkuvaiheessa. Karttatehtävän kohdalla minua kiinnostaa sama kysymys, jota Tomi Kiviluomaa pohtii omassa Geoinformatiikan menetelmät (https://blogs.helsinki.fi/tomingeoblogi/2020/01/16/johdanto-kurssille-ja-qgisin-perusominaisuudet/) -kurssiblgogissaan: ymmärtääkseen syvällisesti karttaesitystä on ymmärrettävä monella tasolla, mitä menetelmiä aineiston keruuseen, sen luokitteluun ja esittämiseen on käytetty ja mitä motiiveja tähän mahdollisesti kytkeytyy.
Lähteet:
Laisi, T. 15.1.2020:
Kurssikerta 1. QGIS-ohjelmistoon tutustumista. Luettu 19.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/tlaisi/2020/01/15/kurssikerta-1-qgis-ohjelmistoon-tutustumista/
Kiviluoma, T. 16.1.2020:
Johdanto kurssille ja QGIS:in perusominaisuudet
Luettu 19.1.2020 https://blogs.helsinki.fi/tomingeoblogi/2020/01/16/johdanto-kurssille-ja-qgisin-perusominaisuudet/