Jotta riskitekijä olisi uskottava on sen vaikutus pystyttävä todentamaan erilaisissa väestöissä, eri paikoissa, eri olosuhteissa ja eri ajankohtina. Pysyvyyttä tarkasteltaessa ovat apuna huolellisesti laaditut katsaukset ja meta-analyysit. Ne yhdistävät lukuisien riittävän laadukkaiden tutkimusten tiedot ja kuvaavat millaisissa väestöissä ja olosuhteissa havainto on tehty.
Päivittäin juotujen kahvikupillisten määrä ja tyypin 2 diabeteksen riski. Vertailuryhmänä kahviajuomattomat (7).
Kahvin juonnin ja tyyppi 2 diabeteksen ilmaantuvuuden yhteyttä tutkittiin meta-analyysissa johon oli sisällytetty 28 seurantatutkimusta ja yli miljoona henkilöä(7) . Tutkimuksia oli tehty Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa, mukana oli ollut molempia sukupuolia ja tutkittujen ikä seurannan alussa vaihteli 26-88 vuoteen. Kun kaikkien tutkimusten tiedot yhdistettiin voitiin päätellä että yhden kahvikupillisen juominen päivässä alensi 2 tyypin diabeteksen riskiä 8% (95% luottamusväli 6%-10%), ja kuudella kupillisella riski oli alentunut peräti 33% (26%-39%). Lähes sama yhteys havaittiin oli kysessä sitten tavallinen tai kofeiiniton kahvi. Havainto oli tämän meta-analyysin valossa varsin pysyvä eri tyyppisissä populaatioissa.
Pysyvyys ei kuitenkaan yksinään ole kovin vahva tae todellisesta syy-seuraussuhteesta. Voidaan hyvinkin ajatella, että mieltymystä kahvin makuun ja toisaalta tyyppi 2 diabeteksen riskiin liittyy samoja tekijöitä: siis henkilöillä jotka pitävät kahvista olisi tästä tekijästä johtuen myös alempi riski sairastua. Jos tämä ilmiö, eli harha, vielä vaikuttaa kaikissa populaatioissa samoin, niin pysyvyys on suuri vaikka todellista syy-yhteyttä ei olekaan.