Miro Mujusta lainatakseni:
” Neljännellä kurssikerralla opimme kuvaamaan absoluuttisia arvoja kartalla ruutumatriisin avulla. Tehtävänä oli siis tuottaa ruutumuotoinen teemakartta valitusta teemasta matriisin pohjalta.”

Helena Rautakoski tiivisti ruutuisen kartan hyvin:
”Ruutuaineisto koostuu ruuduista, joihin jokaiseen sisältyy tietoa esimerkiksi ruudun väkiluvusta. Koska ruudut ovat saman kokoisia, niiden arvot ovat vertailukelposia myös absoluuttisia arvoja käytäessä. Jos esimerkiksi asukastiheyttä tarkasteltaisiin 1km x 1km ruutujen avulla, jokaisen ruudun absoluuttinen väkiluku suhteutuisi ruudun kokoon automaattisesti (asukkaita/1km²). Suhteellisia arvoja ei siis tarvitsisi käyttää. Tämä onkin ruutuaineston käytössä erityisen hyvä puoli. Ruutuaineston pohjalla ei myöskään täydy olla muuta aluejakoa, koska ruudukko itse muodostaa oman aluejakonsa.

Toisaalta, koska ruudukko ei ole kovin luonnollinen tai eikä tietoa yleensä automaattisesti kerätä ruuduittain, voi syntyä myös haasteita.”

Omat teemakarttani tein muunkielisten henkilöiden määristä pääkaupunkiseudulla.

Ruututeemakartassa on paljon hyvää. Sen avulla voi esittää absoluuttisia lukuja, koska ruutujen pinta-ala on aina vakio. Ruutukartassa ruudun kokoa muuttaessa pystyy vaikuttamaan hyvin siihen, miten laajalta esitetty ilmiö vaikuttaa. Ruutukartalla ilmiötä pystyy usein esittämään melko tarkasti, toisin kuin erilaisilla koropleettikartoilla (katso Tatu Leppämäen karttaesitys).
Ilmiöstä tehdyissä ruutukartoissa ruutukoko vaikuttaa myöskin siihen kuinka suuria lukuarvojen vaihtelua kartassa tapahtuu. Esimerkkinä karttani, jossa on 1km*1km ruutu, kartassa suurin luokka on 520–2320 henkilöä. Puolestaan kartassa, jonka ruutukoko on 250m*250m, on suurin luokka 75–774 henkilöä. Myöskin asutuksen yleinen tiheys vaikuttaa siihen mitä arvoja alue voi saada.

Muunkieliset pääkaupunkiseudulla vuonna 2012 esitettynä 250*250 metrin ruutukoolla.

Tiheämmästä ruutukartasta käy ilmi, että Helsingin kantakaupungin alueella on henkilöitä, jotka eivät puhu suomea tai ruotsia jonkin verran. Myöskin itäisen Helsingissä näkyy useamman ruudunkokoisia rykelmiä, joissa muunkielisiä on enemmän kuin ympäristössä. Espoossa on myöskin nähtävillä muutamia tihentymiä.
Kartassa on huomioitava luokkakoon muutokset: ensimmäiseen luokkaan mahtuu 27 henkilöä, seuraavaan mahtuukin jo lähes 50 ja viimeisessä luokassa vaihteluväli on 600.

Muunkieliset pääkaupunkiseudulla vuonna 2012 esitettynä 1000*1000 metrin ruutukoolla

Kartassa, jonka ruutukoko on 1 km* 1 km, näyttäytyy ilmiö erilaisena. Ilmiö vaikuttaa laajemmalta, kun tiheämmät ruudut omaavassa kartassa. Myöskin luokkakoot ovat huomattavasti suurempia isompiruutuisessa kartassa. Neliökilometrinruudut eivät anna yhtä hyvää kuvaa mielestäni, koska tarkkuus on pieni.
Lisäksi kartassa on huomioitava, että kartan luokitus lähtee nollasta eikä ykkösestä, mikä puolestaan tekee kartasta huonomman ja vähemmän informatiivisen. Kartassa olevat tyhjät ruudut ovat syntyneet kun ruudussa ei ole ollut yhtään havaintoa asukkaista, esimerkkinä Viikin pellot ja Santahaminan rakentamattomat alueet ja muut rakentamattomat saaret, joilla vakituista asutusta.

Tuntuu siltä, että esittämäni ilmiö olisi ollut parempi esittää suhteellisena, koska näin olisi saanut oikeamman kuvan ja olisi pystynyt näkemään vielä paremmin alueita, joihin muunkielisiä on keskittynyt. Karttaan olisi voinut myös laittaa pohjakartan tai kaupunginosien rajat, mutta kartta ei näyttänyt hyvältä mielestäni rajojen kanssa ja sen informatiivisuus vaikutti kärsivän. Toki nyt on hieman haastavaa hahmottaa, missä kaupungin osassa on mitäkin arvoja.

Muunkielisyyttä tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että ainoa tarkasteltava on puhuttu kieli eivätkä sosioekonomiset muuttujat ole osana karttaa, vaikka ne usein mielikuvissa usein yhdistyvätkin toisiinsa. Muunkielisyydessä ei ole eritelty eri kieliryhmiäkään tai etnistä taustaakaan.

Useat kurssitoverini olivat tehneet kartan muunkielisyydestä. Useat olivat käyttäneet samankaltaista väritystä kuin minä, mikä oli mielenkiintoista. Suosituin ruutukoko vaikutti olevan 250*250 metriä. Miro Mujusella on myöskin kartta muunkielisistä kurssiblogissaan.

Karttojeni viat:

• toisessa luokitus lähtee nollasta toisesta ykkösestä.
• tiheämmässä kartassa ruutujen mustat viivat tekevät kartasta tummemman, (olisi toki voinut ottaa viivat poiskin, mutta ei näyttänyt yhtä hyvältä silloin (kokeilin))

Kartoissani onnistunutta :

• väritys
• luokkien vähäisyys, jolloin myös tiheämpää karttaa on helpompi tulkita
• molemmissa kartoissa samamäärä luokkia
• Kaupunkien rajat näkyvät selvästi.

-Kanerva

Lähteet:

T. Leppämäki (2016) https://blogs.helsinki.fi/leppatat/files/2016/02/Kartat-gifin%C3%A4.gif . viitattu 19.02.2016

Mujunen (2016). Kurssikerta 4. Pisteitä ruutuihin. https://blogs.helsinki.fi/mimumimu/ viitattu 19.02.2016

Rautakoski (2016). Kurssikerta 4: Ruudukkoa ruotsinkielisistä. https://blogs.helsinki.fi/helenrau/2016/02/11/kurssikerta-4-ruudukkoa-ruotsinkielisista/ , viitattu 19.02.2016